Klassinen ›

Millaisesta synnistä on kyse jos soittelee teräskielisellä klassista?
 
Lähinä se että kuinka vääräksi tekniikka voi kehittyä kun semmoista harrastaa?

Millaisesta synnistä on kyse jos soittelee teräskielisellä klassista?
 
Lähinä se että kuinka vääräksi tekniikka voi kehittyä kun semmoista harrastaa?
 
Älä edes ryhdy tuohon :)
 
Teräskielet ainakin tuhoavat kynnet ja muutenkin saundi on aivan karmea... Muutenkin kyse on aivan eri soittimesta - klassisen musiikin soittamiseen teräskielisellä kitaralla ei ole mitään järkevää perustetta. Tekniikka varmasti kehittyy myös väärään suuntaan.
 
Klassinen kitara klassiselle musalle, teräskielinen muuhun käyttöön ;)

Älä edes ryhdy tuohon :)
 
Ops,, sitä on tullut jo puolisen vuotta tehtyä.
 
Teräskielet ainakin tuhoavat kynnet
 
Naah,, lyön vetoa ettei mun kynnet ole yhtään huonommassa kunnossa kun sun :D
 
ja muutenkin saundi on aivan karmea...
 
No, Ei se nyt niin kaameata voi olla. Kyllä sä kestät!! Mä tuun teille soittaa!!
 
Muutenkin kyse on aivan eri soittimesta
 
klassisen musiikin soittamiseen teräskielisellä kitaralla ei ole mitään järkevää perustetta
 
*purskahtaa itkuun* Jos tykkää teräs-soundista?
 
Tekniikka varmasti kehittyy myös väärään suuntaan.
 
Kaula on hyvin erilainen tästä seuraa että ote on myös erilainen. Kielet käyttäytyvät eritavalla painaessa.. . bäbä bälä... . .

Muutenkin kyse on aivan eri soittimesta - klassisen musiikin soittamiseen teräskielisellä kitaralla ei ole mitään järkevää perustetta.
 
No nytpä tuli kyllä aika paksua tekstiä! Mitä ihmeen perusteita siihen muka tarvitaan? Samaa musiikkia se on, ihan sama millä soittimella sitä musiikkia sitten soittakaan.
 
Mielessä vain kannattaa pitää että metallikielinen kitara ei ole klassinen kitara ja sillä siisti. Joten sitä soitetaan eri tekniikalla, ja myös soundi on erilainen. Joten mikään ei estä soittamasta klassista musiikkia teräskielisellä kitaralla jos niin haluaa.
 
Ei se tekniikka mihinkään väärään suuntaan kehity. Sinulle tulee omanlaisesi tekniikka soittaa metallikielistä kitaraa ja se tulee varmasti poikkeamaan perinteisestä klassisen soittamisen tekniikasta (mikä se nyt sitten onkaan), mutta ei siinä ole mitään väärää!

Älä edes ryhdy tuohon :)
 
Oho. Ryhy vaan!
 
Teräskielet ainakin tuhoavat kynnet ja muutenkin saundi on aivan karmea... Muutenkin kyse on aivan eri soittimesta - klassisen musiikin soittamiseen teräskielisellä kitaralla ei ole mitään järkevää perustetta.
 
Juo maitoa, niin kynnet kestää, joillakin tosin paremmin, toisilla huonommin. Metallikielisestäkin saa kauniin saundin kynsillä. Itse käytän sekä plekua, että kynsiä yhdessä.
 
Tekniikka varmasti kehittyy myös väärään suuntaan.
 
Tekniikat on erilaisia, mutta ei niistä kädet pilaannu.
 
Klassinen kitara klassiselle musalle, teräskielinen muuhun käyttöön ;)
 
Tyylitajuinen kaveri vetää yleensä Bachit klassisella instrumentilla, Blackmoret sähkiksellä, lauluillassa voi säestää metallikielisellä, kansamusafestareilla kitaralaukkuun mahtuu enemmän kaljaa, kun pistää sinne kitaran sijasta maniskan.
 
Joskus on mukava vetää vanhoja biisejä metallikielisellä, koska siinä on paljon luuttu- ja cembalomaisempi saundi kuin nylonkielisessä.
Eihän klassinen kitarakaan ole kuin toistasataa vuotta ollut nykyisenlainen, ja silti vedetään vanha musa normaaleilla kielillä siansuolten sijaan, saatikka että luutulla tms.
 
Klassisille soittajille toivois vähän urheiluhenkeä, tulkaa pois kopista ja vetää välillä kitaraa väärältä jalalta. Huomaatte, ettei siinä kuolekaan.

Klassisille soittajille toivois vähän urheiluhenkeä, tulkaa pois kopista ja vetää välillä kitaraa väärältä jalalta. Huomaatte, ettei siinä kuolekaan.
 
Eihän siinä kuolekaan, mutta mielestäni klassisen kitaramusan soittamiselle ei-klassisella kitaralla ei todellakaan ole perustetta, noin niinkuin musiikillisessa mielessä. Voihan sitä omaksi huvikseen sitten vaikka soittaa Bachia sähkiksellä...
 
Mutta jo klassisen kitaran ja sähkiksen kaulojen leveys poikkeaa niin paljon toisistaan, että tekniikka niissä on aivan erilainen, ja tällöin tekee omalle tekniikalleen vain hallaa jos yrittää esim. sähkiksellä soittaa klassista. Eihän pari sessiota vielä mitään tee, mutta pitemmällä aikavälillä en suosittelisi...

Kyllähän sitä musiikkia sovitetaan eri instrumenteille ja kokoonpanoille ihan kauheasti.

Eihän siinä kuolekaan, mutta mielestäni klassisen kitaramusan soittamiselle ei-klassisella kitaralla ei todellakaan ole perustetta, noin niinkuin musiikillisessa mielessä.
 
Miten niin ei ole? Perusteluja? Väittäisin että metallikielisestä kitarasta saa paljon sävyjä aikaiseksi jos sitä osaa soittaa. Joten klassinen kitara - metallikielinen kitara -transkriptio on ihan yhtä pätevä kuin mikä muu transkriptio tahansa.
 
Mutta jo klassisen kitaran ja sähkiksen kaulojen leveys poikkeaa niin paljon toisistaan, että tekniikka niissä on aivan erilainen, ja tällöin tekee omalle tekniikalleen vain hallaa jos yrittää esim. sähkiksellä soittaa klassista. Eihän pari sessiota vielä mitään tee, mutta pitemmällä aikavälillä en suosittelisi...
 
Mille omalle tekniikalleen? Metallikielistä kitaraa soitetaan metallikielisen tekniikalla ja sähkökitaraa omallaan. Samoin klassinen kitara vaatii oman tekniikansa, ja polkupyörällä ajo omansa.

Hain tänään kaupasta itselleni klassisen kitaran. Admira Malaga. Saa kattoa miten tekniikkani toimii tämän kanssa.

Mä olen mklamin kanssa samoilla linjoilla. Tosin se olisikin sitten todellakin "shreddausta" jos pistää teräskielisellä klassisen tyylin tremoloa (tai vieläpä siitä poikkeavaa flamenco-tremoloa) menemään. Kynnenpalat sinkoilee, siinä ei mikään maidon juonti auta. Mulla on varmasti erittäin kestävät kynnet, jos vertaan tuttuihin, jotka vähän väliä paikkailevat pikaliimalla. Silti en edes uskalla lähteä omalla teräskieliselläni mitään pitempiä aikoja kynsillä soittelemaan.
 
Toki varmasti pieninä annoksina toimii.

Vedäpä klassista sähkökitaralla puhtaalla kanavalla. Niin mä teen. Tatsin ei tartte olla niin kova kuin akustisella, joten kynnet kestävät hyvin! (BTW: niihin ei maidonjuonti vaikuta. Ei kynnet oo luuta, ne on ihoa, siis samaan tapaan kuin hiukset. Ei niissä ole kalkkia.) Vaikka kyllähän kynnet silti kovemmalle joutuu. Muistan kuulleeni jostakin, että Gibson teki Chet Atkinsille nylonkielisen sähkiksen tämän vanhoilla päivillä juuri kynsien lohkeilun takia. Niitä valmistetaan edelleen, on vaan perhanan kallis, mutta haavelistalla...
 
Turhaa niuhotusta tollanen, että menee tekniikka pilalle. Kaikki soittaminen on hyvää treeniä. Sähköskeba on jalo soitin. Itse asiassa paljon monipuolisempi kuin kumpikaan akustinen. Eikä mikään pakota noudattamaan vanhoja muotteja. Klassista kitaraa teräskielisellä ja a vot: uusi kuolematon soittotapa on syntynyt (vrt monet soittotekniikan uudistajat historian havisevilla lehdillä)!

Sähköskeba on jalo soitin. Itse asiassa paljon monipuolisempi kuin kumpikaan akustinen.
 
Ai?...
 
Miten se on monipuolisempi?

Sähköisellä ja teräskielisellä ei ole mikään synti soittaa klassista musiikkia. Vetäkää vaikka huuliharpulla. Kunhan muistatte, ettette sano soittavanne klassista kitaraa(eikä myös pelkkä sana klassinen riitä, sillä se tulee olettaa tapahtuvan klassisella instrumentilla), vaan klassista musiikkia teräskielisella/sähkiksellä.

Ai?...
 
Miten se on monipuolisempi?
 
Yritän vastata vähän hillitymmin kuin RB :-)
 
Niin, mklami, ilmeisesti sä et oo soittanu sähköskebaa? Oot kai klassisen kitaran taituri, oletan? Monipuolisuus tulee siitä, että sähkökitaralla voi soittaa ihan kun klassisellakin - vaikka ei se tietysti klassisen musiikin konserttiin kelpaa (vaikka sehän on kuulijoiden ongelma) - ja sen lisäksi sitä voi soittaa kuin sähkökitaraa, jossa lisäpotkua ja mahdollisuuksia tulee nimenomaan sähköpuolelta: paaaaaljon pitempi sustain kuin akustisessa, erilaiset säröt ja iso määrä efektejä. Lisäksi sähkiksessä on 22 nauhaa tai enemmän ja kaikki käyttökelposia, kun klassisessa on yleensä nauhoja jotakin 18 - ja niistäkin viimoset käyttökelvottomia, kun oikeaoppisessa klassisessä kitarassa ei oo soololovea, jolloin 12. nauha alkaa olla ylin kelvollinen ilman kurottelua. Niinpä sähkökitaralla mahiksia soittaa on vaikka mitä. Sun on ehkä vähän vaikea hahmottaa tätä, jos sulla ei oo kokemusta sähköskebasta. Mulla nääs on kyllä pari nailonkielistä klassista kitaraakin, mutta eniten käytössä on nykyään Les Paul. Musiikkia laidasta laitaan...
 
Jos susta on tulossa musiikkipedagogi, niinku sun tiedoissa tais lukee, mä annan sulle vinkin käytettäväx sitte, kun sulla on oppilaita, jotka teini-iässä alkaa hikeentyä etydeihin: opeta niille kans säestystä ja kevyttä musiikkia. Ei ne siitä pilalle mee, mut innostus soittoon kantaa vaikeitten vuosien yli. Kato, on paljon hyödyllisempää murrosikäisen sosiaalisen elämän kannalta osata vetää vähän rokkändrollia ja säestää lauluja leirinuotiolla, ku nipsutella jotakin etydejä, joita asiaan vihkiytymättömät ei kyl jaksa kuunnella. Tää vinkki ei maksa mitään!

Vittu sä oot ääliö. Ei kukaan sitä tollaselle ala selittää, jos ei ite tajua sitä.
 
Vau, sitähän on jo näköjään opittu oikeen v-sana! Hyvä! Jatka samaan malliin, kyllä se siitä! Voit vaikka seuraavaksi koittaa opetella pari uutta sanaa.

Yritän vastata vähän hillitymmin kuin RB :-)
 
Ja siinä myös onnistuit :) Asiallisia vastauksia on aina mukava lukea. RB:n "kommentit" taas kertoivat aika paljon tyypistä itsestään...
 
Niin, mklami, ilmeisesti sä et oo soittanu sähköskebaa? Oot kai klassisen kitaran taituri, oletan?
 
Klassinen kitara on mun instrumentti, mutta myös sähkistä oon kokeillu - en tosin paljon soittanu. Kuitenkin oon vahvasti sitä mieltä, että klassinen ei ole yhtään sähkökitaraa kapea-alaisempi, mitä tulee jo esim. erilaisiin saundimahdollisuuksiin, dynamiikkaan ym. Klassisellakin voi todella tuottaa laajan dynaamisen skaalan, mutta se vaatiikin sitten vankkaa tekniikka (ja siis paljon työtä).
 
paaaaaljon pitempi sustain kuin akustisessa, erilaiset säröt ja iso määrä efektejä. Lisäksi sähkiksessä on 22 nauhaa tai enemmän ja kaikki käyttökelposia, kun klassisessa on yleensä nauhoja jotakin 18 - ja niistäkin viimoset käyttökelvottomia, kun oikeaoppisessa klassisessä kitarassa ei oo soololovea, jolloin 12. nauha alkaa olla ylin kelvollinen ilman kurottelua.
 
Sähkökitarassa mun mielestä tökkii just se, että ääni soi ihan itsestään "ikuisesti". Lisäksi eri efektien käyttö on sinänsä ok, mutta klassisella eri efektit pitää pystyä tuottamaan itse, mikään kone ei tee sitä.
 
Ja äänen "itsestään" soimisesta: samaan tulokseen klassisella pääsee vaan todella kovalla työllä, äänen kantavaksi saaminen on sekin kovan tekniikan tulosta. Lisäksi polyfonisessa musiikissa eri äänien omien linjojen toteuttaminen ja pitäminen ilman minkään vahvistimen apua vaatii rautaista tekniikkaa ja tietenkin myös ymmärtämystä kyseisen aikakauden musiikin tyylistä.
 
Klassisessa kitarassa on 19 nauhaa joka kielellä (paitsi 3. & 4. kieli, joilla 18. nauha on viimeinen), joista jokainen on täysin käyttökelpoinen. Uusi kitara vaan ei soi hyvin ylänauhoilta, vaan se täytyy "avata", johon paljonkin soittamalla menee aikaa. Lisäksi käsien ja koko soittoasennon rentous vaikuttavat varsinkin korkeiden äänien sointiin ja äänen kvaliteettiin. Ankaralla työllä hiouttu tekniikka siis on täälläkin tarpeen.
 
Lisäksi täytyy sanoa, että klassisen kitaran ilmaisuskaala on lähes rajaton, ja onkin enemmän soittajasta kiinni, mitä kaikkea sillä voi soittaa. Näin ollen en pidä klassisen kitaran skaalaa yhtään sähkistä suppeampana.
 
Jos susta on tulossa musiikkipedagogi, niinku sun tiedoissa tais lukee, mä annan sulle vinkin käytettäväx sitte, kun sulla on oppilaita, jotka teini-iässä alkaa hikeentyä etydeihin: opeta niille kans säestystä ja kevyttä musiikkia. Ei ne siitä pilalle mee, mut innostus soittoon kantaa vaikeitten vuosien yli. Kato, on paljon hyödyllisempää murrosikäisen sosiaalisen elämän kannalta osata vetää vähän rokkändrollia ja säestää lauluja leirinuotiolla, ku nipsutella jotakin etydejä, joita asiaan vihkiytymättömät ei kyl jaksa kuunnella. Tää vinkki ei maksa mitään!
 
Musta tulee kyllä musiikkipedagogi, mutta teorian ja säveltapailun opettaja. Mahdollisesti saatan tulevaisuudessa antaa myös kitaratunteja. Ja voin vakuuttaa, että musiikkipedagogien (varsinkin teoria-säveltapailu - pääaineisten) didaktiikka ja pedagogiikka on varsin monipuolista opettamista vaativaa ja ajavaa. Mulla on nyt jo kohta 2 vuoden opetuskokemus omista opetushrajotteluryhmistäni, ja lisää on luvassa tulevina vuosina. Ja jo nyt opetan asioita jopa ohjaajieni mielestä aika monipuolisesti (ja oon opetusnäytteistä saanut hyviä arvosanoja, asteikolla 1-5 neljä on ollut alin saamani arvosana) - tosin aina voi tietty parantaa.

Tämän taiston lukeneena ei voi sanoa enää mitään muuta, kuin: patarummut on parempi soitin, kuin saksofoni.

Eikös tuollaisissa perinteisissä ns. folk-tyyleissä kuitenkin soiteta teräskielistä kynsillä? Hurjimmat kaverithan räppää bonjollakin ilman plektroja. Kyllä ne kynnet kestää jos on kestääkseen ja jos lohkeilee, niin se ei maailmaa kaada kai muualla kuin (hianoissa) klasaripiireissä.

älä jylpytä pilkkua vaikka siitä klassisen kihnuttelusta tykkäätkin

Mä en kyllä sun opetukseen tulis mistään hinnasta. Vois olla aika tuskaa kun on tynnyrissä kasvanut ''opettaja''.
 
Ai että tynnyrissä kasvanut... Jo pelkästään koulutukseni takia oon tutustunu todella monenlaiseen musiikkiin maailmanmusiikista kevyeeseen ja klassiseen. Ja ennen ammattiopintojani oon ikäni harrastanu ja tehny musiikkia todella monissa muodoissa: pianon, viulun ja nykyisin kitaransoitto, 14 vuoden kuorokokemus, omat sävellykset (sekä vakavaa että kevyempää musaa, mm. erilaisia produktioita joissa on ollu syntikkabändejä, waloshowta ja tanssijoita ym. mukana jne...), bänditoimintaa jne... Ja opinnoissani on kiinteänä osana todella monimuotoista musiikin tekoa.
 
Kuinkahan laaja musiikillinen yleissivistys sulla on? Voikin olla, että joku muu kuin mä on tynnyrissä kasvanu. Äläpä poika ala muita arvostella, kun et näytä asioista ja ainakaan arvostelemistasi henkilöistä mitään tietävän.