Keräilijöitä on aina kiinnostanut harvinaisuudet, joita jostain syystä ei ole haluttu julkaista tai nimetä. Filatelistit maksavat suuria summia harvinaisista 'epäonnistumisista' ja musiikissakin näitä keräilyharvinaisuuksia esiintyy. Klassisissa kitaroissa luin meksikolaiselle keräilijälle päätyneestä Santos Hernandezin valmistamasta "La Inédita" (=julkaisematon) kitarasta, jota hän ei halunnut päästää käsistään loukkaannuttuaan sen korjauttajan, Andrés Segovian kiinnostuksen puutteesta, tai paremminkin kiinnostuksen suuntaamisesta toiseen kitaraan.
Vastaavalla tavalla suurta kiinnostusta herättävät tunnettujen säveltäjien hylkäämät nuotit, jotka myöhemmin löydetään. Vaatimattomuuttaan korostaen monet taiteilijat halunnevat teostensa myös jäävän nimettömiksi, jopa täysin tuntemattomiksi, kavahtaen suuren yleisön kiinnostusta ja kaupallista popularisointia.
Minkälaisia yleisesti tunnustettuja aarteita on myöhemmin löydetty säveltäjiltä, jotka ovat halunneet pysytellä täysin tuntemattomina? Onko joku vaikka entisaikojen loistava säveltäjä onnistunut pitämään niin matalaa profiilia, ettei hänen tuotantoaan ole vieläkään saatu julkaistua?
Ed. korjasin nimen (vrt. Santos Hernandez, Manuel Ramirez) |
Riksteri
