Klassinen ›

Lueskelin Mahlerista Sulho Rannan kirjasta 'Sävelten mestareita' ja täytyy sanoa, että huomasin hänen käyttäytymisessään paljon piirteitä, jotka itsessänikin varsinkin nuorempana usein pyrkivät esille. Nuorena hän oli varsinainen haaveilija, uppoutui omiin ajatuksiinsa ja pyrki tuotannossaankin ennenkaikkea selvyyteen.
 
Toisaalta hän oli kaiketi sitten aika katkera. Kirja mainitsee hänen ensin toimineen sietämättömässä revyyteatterissa kevyitä operetteja johtamassa, sieltä siirtyneen kapellimestariksi hirvittävään Olmützin konserttitaloon ja sitten Kasselissa hänen oli johdettava Wagnerin Tannhäuserista tehtyä karkeaa parodiaa, josta raivostuneena hän kerta kaikkiaan luopui koko hommasta.
 
Hänen ensimmäiset sinfoniansakaan eivät olleet välittömiä menestystarinoita. Ensimmäinen otettiin vastaan tyrmistyttävän välinpitämättömästi, toista vastuttettiin ja kolmas aiheutti vihellyksiä ja kissannaukujaisia.
 
Harvat säveltäjät ovat kirjan mukaan saaneet osakseen yhtä äärimmäisiä arvosteluja kuin Mahler ja hän jakoi musiikkimailmaa selvästi kahteen leiriin. Mahlerin puolustajia kirjan mukaan olivat mm. Adolf Weissmann, Paul Bekker, Paul Stefan, Arnold Schönberg ja Richard Strauss.
 
Netistä löysin hauskat vitsisivut, joissa käsiteltiin tautia nimeltään Mahleria. Eipä häntä kaiketi voi huumorintajuiseksi mieheksi väittää, mutta taipanpa silti ainakin yrittää tutustua hänen tuotantoonsa.
 
http://inkpot.com/concert/mahleria.html

Mahlerin sinfonioihin kannattaa todellakin tutustua, upeita ovat - vaikkakin pitkiä, sillä Mahlerin mukaan sinfonia=maailma :).