Noniin, sunnuntaisen Tampere-talon keikan jälkeen tekisi mieleni hieman haastella Stepan Rakin klassisesta kitaramusiikista. Vaikka arvon arvostetut paikalliset soittajat eivät välttämättä konsertin jälkeen aivan myytyjä olleetkaan (monen mielestä jopa surkeaa musiikkia) niin itse paikoitellen pidän miehen omasta tyylistä. Hyvinkin rokkaavaa ja Stepanin kevyen musiikin tausta välittyi kyllä mielestäni todella mukavasti. Lavameininki ja se miten soittaja otti yleisönsä loi todella positiivisen vaikutelman.
Se mikä ärsyttää on ehkä tasapaksu tekniikka ja hyvinkin teknisesti itseään toistavat sävellykset. Vasemman käden sointu jota oikealla kädellä koristellaan flamencotyylisillä tremolo-osuuksilla ja sikanopeilla arpeggioilla (pikkurilli mukana) toistuu joka kappaleessa ehkä liiankin kanssa. Tämä toimii ehkäpä parhaiten konsertin aloittaneen kuuluisan Romanssi-teeman ("Kielletyt leikit", Spanish Dance tms.) ja siitä tehdyn virtuoosivariaation kanssa, mutta muuten alkoi tuntumaan että moista oli lykätty joka kappaleeseen, jäin kaipaan välillä pedanttia klassisen koulukunnan lähestymistapaa jossa asteikko soitetaan puhtaasti läpi täydellisen soittoasennon vallitessa, vaikka hampaat irvessä. Ja oliko niin että miehellä on kitarassa kielet niin alhaalla että melkein koko ajan otteet särisivät vai oliko vasen käsi vain niin huonossa kunnossa? Onko kukaan toinen kiinnostunut/innostunut Rakin musiikista? Kritiikin tulee olla ei ainoastaan häikäilemätöntä vaan myös henkilökohtaista. -PB / Taiteilija ei harjoittele vaan kokee. -CC |
Kapt. Bratislava