Klassinen ›

Mitä arvelette noin mutu-tuntuman pohjalta arvioituna:
 
Aiheuttiko Beethovenin vuosia kestänyt käräjöiminen veljenpoikansa Karlin holhousoikeuksista sen, että moni huomattava sävellysprojekti-ja hanke jäi valmistumatta ja valui kuin erämaan hiekkaan tai häipyi kuin Lontoon sumuun kun säveltäjä tunsi olevansa onnellinen vasta sadessaan elää yhdessä Karlin kanssa saman katon alla. Naistahan hän ei milloinkaan omakseen saanut. Mahtaako hänen musiikinsakin olla yhtä eksentristä ja omalaaituisella tavalla perverssiä?
 
Enpä usko. Siteeratakseni hänen omia sanojaan: Olkaa varuilanne teoksiin nähden, jotka tuntuvat liitelevän korkeuksissa. Hyvin usein seesteisin musiikki on luoto keskellä vastoinkäymisiä ja säveltäjän luomiskyky on kyennyt suhtaumaan asioihin päinvastaisella tavalla kuin tilanne olisi vaatinut. Siksipä hänen musiikkinsa on niin organosioitua ja kaukana siitä monille nykymusiikiteoksille ominaisesta cagemaisesta kaaoksesta.
 
Totuus valitettavasti on, että 3 vuodessakin olisi hyvin ehtinyt pari sinfoniaa vetäistä ja raapustaa, vaikkei olisikaan ollut se musiikinhistorian "lännen nopein", joka vielä kuolinvuoteellaankin sai aikaan niin paljon.
 
Karlkaan tosin ei ollut kovin mieltynyt ja ihastunut tultuaan riistetyksi äitinsä luota omituisen ja kuuron poikamiehen loukkoon, jonka hän näki eräänlaisena mörököllinä, ja jota vastaan sitten kapinoikin ja karkaili tuon tuostakin Beethovenin ollessa raivoissaan, kun poika kävi tapailemassa omaa äitiään! Kai teidän omatuntonne sentään kolkuttaa kenen musiikkia kuuntelette, aivan kuten reilun kaupan tuotteita napostellessanne?

Ottamatta mitenkään kantaa Karlin huoltajuuteen...
 
Eipä se kymmenennen sinfonian ensimmäinen
osa mitenkään järisyttävältä kuulostanut Beethovenin mittakaavassa. Toisaalta en osaa sanoa, miten paljon kyseistä osaa on muokattu uudelleenrakennusvaiheessa, mutta kyllä se kuuntelemisen arvoinen on. Lontoon sinfoniaorkesterin versio on ainakin noin 20 minuutin pituinen.
 
Turussahan tuo taidettiin esittää noin viikko takaperin.

Ottamatta mitenkään kantaa Karlin huoltajuuteen...
 
Eipä se kymmenennen sinfonian ensimmäinen
osa mitenkään järisyttävältä kuulostanut Beethovenin mittakaavassa. Toisaalta en osaa sanoa, miten paljon kyseistä osaa on muokattu uudelleenrakennusvaiheessa, mutta kyllä se kuuntelemisen arvoinen on. Turussahan tuo taidettiin esittää noin viikko takaperin.
 
Kuulemma muistuttaa kolmea g-sävelen isku-rytmimotiivia viidennestä, kertoi joku esitelmöinyt kapu.

Ottamatta mitenkään kantaa Karlin huoltajuuteen...
 
Eipä se kymmenennen sinfonian ensimmäinen
osa mitenkään järisyttävältä kuulostanut Beethovenin mittakaavassa. Toisaalta en osaa sanoa, miten paljon kyseistä osaa on muokattu uudelleenrakennusvaiheessa, mutta kyllä se kuuntelemisen arvoinen on. Lontoon sinfoniaorkesterin versio on ainakin noin 20 minuutin pituinen.
 
Turussahan tuo taidettiin esittää noin viikko takaperin.
 
Putkahti vain mieleeni, ettet vaan suinkaan sekoita Schubertin ja Beethovenin vieläkin luonnosmaisemmalle asteelle jäänyttä sinfoinaa keskenään, kun Schubertin on verraten usein esitettykin 3-osaisena joko Berion taikka Newbouldin "rekonstruktiona", täydentämänä ja orkestroimana versiona. Beethovenijn luonnoksista edelliseen verattuna on niin kovin vähän iloa maallikoille innokaimpia tutkijoita lukkuunottamatta, joita ne kiinnostavat antaen tietoa sävellyksen syntyprosessin monista eri vaiheista luonos luonokselta kohti valmista sinfoniaa.
 
Minulla on myös sellainen mielikuva, että Schubertin Fuugaharjoitelmat D 965B olisivat olleet muutama vuosi takaperin jonkin sinfoniakonsertyin ohjelmistossa, vaikken ensinkään valitettavasti oe päässyt niihin tutustumaan kuin vain nimeltä todisteena Schubertin lisääntyneestä kiinnostuksesta konntrapunktia kohtaan kuolinvuotenaan, jolloin hän ensi kertaa alkoi toivoa, että hänen teoksensa saavutaisivat tunnustusta rakentaen kauniita sävellysssuunnitelmia, jotka tuoni sitten tunnetusti korjasi pois.

Putkahti vain mieleeni, ettet vaan suinkaan sekoita Schubertin ja Beethovenin vieläkin luonnosmaisemmalle asteelle jäänyttä sinfoinaa keskenään..
 
Harvoinpa kukaan Beethovenia ja Schubertia sekoittaisi.
Teos esitettiin Turussa, siitä olen varma, sillä näin esityksestä olevat suuret julisteet parin julkisen
rakennuksen ilmoitustaululla.
 
Hakukoneilla saat asiasta enemmän tietoa. Olen jopa nähnyt p2p-verkossa leviävän tallenteen aiheesta, kuinka rekonstruktio on käytännössä tapahtunut.
 
edit: suora linkki: http://www.beethoven.fi/

Harvoinpa kukaan Beethovenia ja Schubertia sekoittaisi.
Teos esitettiin Turussa, siitä olen varma, sillä näin esityksestä olevat suuret julisteet parin julkisen
rakennuksen ilmoitustaululla.
 
Hakukoneilla saat asiasta enemmän tietoa. Olen jopa nähnyt p2p-verkossa leviävän tallenteen aiheesta, kuinka rekonstruktio on käytännössä tapahtunut.
 
edit: suora linkki: http://www.beethoven.fi/
 
Näköjään vain 1. osa ja kukakohan senkin on täydentänyt ja orkestroinut?
 


Kaikesta sinfonista rakennetta ja sonaattimuodon perusprinsiippien ehtojen toteutumista ajatellen, ja sitä koskevassa fragmentaarisuudessakin säilyneenä pianopartituurina Schubertin D 708A D-duuri sinfonialuonnos, kuten fragmeentaarisempi D 615, on huomattavasti valmiimpi teos musiikkillisesta näkökulmasta musiikillisena käsikirjoituksena kuin Beethovenin varhaisasteella olevat raakavedosmaiset vain tärkeimpiä teemaattisia ituja käsittelevät luonnokset, kuten 10.sinfonia, jossa ei ole oikein päätä eikä häntää.
 
Vaikkakin ehkä kaikkein merkittävin Schubertin sinfonisista luonnoksista täydellisessä 1300 tahtia käsittvässsä sinfonisessa rakenteessaankiin, henkeäsalpaavassa 1. osassaan ja loisteliaassa scherzossaan, moni-ilmeisessä rondofinaalissaan on Schubertin 7. E-duuri sinfonia D 729, joka ohittaa näkemykseltään ristiriitaisesti täydennettävissä olevan 10. sinfonian, jonka Scherzomaisen kontrapunktisen finaalin Berio on täydentänyt vakuuttavimmin hurmoksellisen humaltuneeseen olympolaisuuteen asti.