Kävin maanantaina katsomassa Richard Straussin Salomen Kansallisoopperassa ja suosittelen kyllä näkemään tämän alunperin vuoden 1995 produktion, ellette sitä jo ole nähneet!
Salome sai aikaan kohua viime vuonna ainakin iltalehdissä, kun Mattila esitti roolin METissä. Ikävä kyllä pinnalle ei noussut ennennäkemättömät suosionosoitukset niin Nykin kriitikoilta kuin yleisöltä, vaan Mattilan nakuilu Seitsemän hunnun tanssissa. Sinänsä tässä "nakuilussa" ei ole mitään uutta, sen ovat tehneet lukuisat sopraanot maailman lavoilla jo pitkään. Olihan suomalainen Aino Akté jo 1900-luvun alussa yksi ensimmäisitä Salomeista.
Kansallisen Salomena oli Cynthia Makris, joka sekä näytteli että lauloi (ja riisutui) erittäin vaativan osansa näyttävästi. Produktio oli melko realistinen ja sivuroolit olivat myös hyvin laulettuja.
Straussin upea orkestraatio pääsi toden totta kunnolla oikeuksiinsa vasta livenä, 105-henkinen orkesteri soitti hyvin, vaikkakin Hold-Garridolta olisi toivonut hieman enemmän sointivärikkyyttä. Musiikki on lievästi modernia, puhtaasti tonaalista musiikkia ei kuulla kuin Jokaanin laulussa, muuten teosta värittävät riitasoinnut ja bitonaalisuus.
Kaiken kaikkiaan hieno esitys ja vaikka ei oopperasta yleensä pitäisikään, tämä teos pitää hyppysissään eikä sitä ole pilattu pituudellakaan (kesto n. 100 minuuttia). |
Ei niin epämelodista läpisävellettyä musiikkidramaa jaksa pirukaan kuunnella yhdeltä istumalta alusta loppuun. Olen yrittänyt loistavaa levytystä, jonka ostin, mutta turhaan. lopukohtaus on kyllä järkyttävä, kun Herodes tai kuka lie huutaa sotilailleen: Tappakaa tuo nainen!.Toivottavasti muistaa pukeutua säädylisesti, etteivät iltapäivälehdet saa taas jutun juurta lööppeihinsä. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
Storm