Klassinen ›

Oliko voittajat odotettuja? Keiden olisi pitänyt voittaa?

Kyllä Essi Luttinen oli ihan ylivoimainen finaalissa. Ilmeisesti hänellä on kuitenkin ollut flunssaa ja se vei veronsa aiemmista esityksistä. Mielestäni Essin olisi silti pitänyt voittaa.
 
Kaisa Ranta oli myös suosikkini, mutta hänet olisin rankannut finaalin perusteella kakkoseksi. Ylä-äänet kiksasivat, ja silmien kiinnipitäminen esitystilanteessa on yksi pahimpia mokia. Selvästi huomasi, että kun hän keskittyi saamaan tietyt äänet oikein ja hyvin, hän joutui pistämään silmät kiinni. Tällaisesta sakotetaan jo alemman tason kurssitutkinnoissa, ja tuolla tasolla sitä ei saisi olla ollenkaan. Silti hänen Yön Kuningattarensa on mielestäni Suomen parhaimpia.
 
Marion Melnik oli viehättävä itsensä, hyvin varma, musikaalinen ote laulamiseen. Tiheä vibrato häiritsi, kun sitä ei paikoitellen erottanut jalokiviaarian trillistä. Mutta niin hyvällä mallilla on kuitenkin tämä nuori nainen, että kyllä hänestä vielä kuullaan. Kolmanneksi olisin hänet rankannut, mutta sai jaetun toisen sijan Essin kanssa.
 
Miesten voittaja ei ollut yllätys, Markus Niemisellä oli varma pro-ote. Myös kakkoseksi tullut bassobaritoni Nicholas Söderlund oli loistava tulkitsija, mutta kappalevalinnat olivat ehkä sen verran erikoisia, että hänen olisi ehkä pitänyt vetää se "pakollinen" Mozart voittaakseen. Ääntään hän käytti erittäin monipuolisesti, mutta olisin halunnut kuulla, miten hän vetäisi juuri jotain Mozartia sen vaatimalla tarkkuudella. Sallisessa voi kuitenkin tulkinnan nimissä käyttää ääntänsä erikoisemminkin ja paikoitellen laulu oli enemmän puheenomaista, ei niinkään laulamista.

Yritin katsoa tuota Lapeenrannan ns. klassisen laulukilpailun tapahtumia tv:stä, kuten aikoinaan myös Timo Mustakallio laulukilpailua täällä Savonlinnassa.
 
En voi sille mitään, että tuo musiikkigenre on mielestäni niin tylsää kuin vain olla voi, vaikkakin tosi osaajiahan he omalla musiikin osa-alueellaan ovat nämä varmasti paljon töitä laulutaiteensa eteen tehneet nuoret solistit.
 
Tarkkailin myös paikalla ollutta yleisöä, joka pääosin oli näkemäni mukaan varsin iäkästä "puolikuuroa" kuulijakuntaa.
Eipä siellä juurikaan kiinnostuneita nuoria yleisön joukossa näkynyt.
 
Arvaan pahoittavani jotkut tästä näkökannastani, mutta toin vain esiin rehellisen mielipiteeni. Onhan myös omaa valitsemaani musiikkigenreäni minulle ns. taidemusiikin puolelta arvosteltu joskus kärjekkäästikin, mutta silti jatkan valitsemallani tiellä täällä oopperakaupungissa.

Virhe

Finaalin katselin suorana ylen teemalta ja kylhän mie tykkäsin. Suurimmaksi osaksi. Miehistä voittaja oli mielestäni selvä nakki, mutta naisten kohdalla yllätyin. Samoista syistä kuin fifi. Voittajaa kuunnellessa huomio keskittyi lähinnä naaman liikkeisiin. Varsinkin yön kuningattaressa... Mutta mennyttä mikä mennyttä, eikä ko. nainen huono ollut kuitenkaan :)

Kaisa Ranta oli myös suosikkini, mutta hänet olisin rankannut finaalin perusteella kakkoseksi. Ylä-äänet kiksasivat, ja silmien kiinnipitäminen esitystilanteessa on yksi pahimpia mokia. Selvästi huomasi, että kun hän keskittyi saamaan tietyt äänet oikein ja hyvin, hän joutui pistämään silmät kiinni. Tällaisesta sakotetaan jo alemman tason kurssitutkinnoissa, ja tuolla tasolla sitä ei saisi olla ollenkaan. Silti hänen Yön Kuningattarensa on mielestäni Suomen parhaimpia.
 
Onko sillä nyt joku väli pitääkö niitä silmiä auki vai kiinni? Oon nähny vaikka kuinka monta hyvää artistia, jotka pitää esiintyessään silmiä kiinni. Itekin oon pitäny omissa tutkinnoissani silmiä kiinni eikä siitä kukaan oo huomauttanu. En tiiä onkohan laulussa sit eri juttu...

Klassisessa laulussa on erityisesti tarkoitus ilmaista kasvoilla asioita, varsinkin silloin, kun ei lauleta oopperanäyttämöllä. Silmien toistuva pitkäaikainen kiinni pitäminen on tällöin erityisen häiritsevää, ellei siihen löydy johdonmukaista syytä tekstistä. Myös kaikenlainen makeilu "kuunnelkaa nyt, näin ihana on ääneni, että joudun ihan laittamaan silmäni kiinni, kun niin nautin tästä" on hyvin ärsyttävää, ja se antaa diivamaisen mielikuvan. Korkeat äänet ei ole mikään syy pitää silmiä kiinni. Tässä tapauksessa oli kyseessä toistuva maneeri ja selvästi liittyi kohtiin, jotka tuottivat hänelle vaikeuksia. Lisäksi: Der hölle Rache on Yön Kuningattaren koston aaria, siinä ei ole mitään herkkää, saatikka syytä pitää silmiä kiinni. Yön Kuningatar on todella vihainen tätä kappaletta esittäessään, ja silmien kiinni pitäminen ei anna oikeata vaikutelmaa kuningattaren olemuksesta.

Tuo on varmasti kyllä ihan totta. Ite en valitettavasti nähnyt suorituksia, vaan jouduin kuuntelemaan ne radiosta, joten en ees tienny hänen pitäneen simmuja kiinni. En siis nähnyt ulkoista olemusta, joka varmasti vaikuttaa paljon. Tästäpä ollen voikin siis miettiä, kumpi musiikissa on tärkeämpää, se miltä kuulostaa eli siis tulkitsee teosta vai se, miltä kokonaisuus vaikuttaa? Lähinnä ajoin sitä takaa, että onko sillä väliä vaikka pitääkin silmiä kiinni, jos kuitenkin tulkitsee kappaleen niinkuin pitääkin olipa laulaja tai viulisti...

Kyllä se kokonaisilme vaikuttaa. Radiosta kuultuna kuulit hyvän äänen ja hienoa kuviolaulantaa, mutta konsertissa paikan päällä vaikuttaa kokonaisuus ehdottomasti. Olen nähnyt ja kuullut täydellisiä ääniä, täydellistä tekniikkaa, täysin ilmeettömästi, värittömästi, sieluttomasti esitettynä. Mikään ei jätä niin kylmäksi. Uskon myös, että eläytyminen ja sen näyttäminen, heittäytyminen vaikuttaa suoritukseen parantaen sitä. Klassisessa laulussa pätee tietyt lainalaisuudet, ja koska yleisesti mitään lavahötkyilyä ei harrasteta, siirtyy huomio kasvoihin. En tarkoita sitä, ettäkö tattina pitäisi seistä asennossa. Joskus näkee jonkin sortin "koreografiaa", mutta sillekin on selvät perusteet löydetty tekstistä. Kaikki pitää pystyä perustelemaan, muuten se on maneeri. Ehkä yleisimpiä maneereja ovat edelleen kaikenlaiset käsien levitykset yms. Niitä vielä jotenkin sietää, mutta kun silmät ummistaa perusteettomasti ja usein, silloin esiintyjä sulkee yleisön pois, eikä enää kommunikoi yleisönsä kanssa. Ja kun kyseessä on kilpailu, jossa kaikki finalistit ovat teknisesti erinomaisia, voittokriteerinä on usein esittäminen. Tästä hyvänä esimerkkinä esim. huipputason Gardiffin laulukilpailut, jonka finaalin laulajista ei enää pysty sanomaan, kuka oli teknisesti parempi kuin toinen. Hyvä laulaminen on muutakin kuin teknistä osaamista.