Klassinen ›

Keksisikö tai voisiko joku antaa hyvän ja uskottavan taikka muutoin luontevan ja todennäköisen selityksen sille, miksi eräässä musiikkitietosanakirjassa, hakusanan scherzo kohdalla, jopa liuta Schubertiakin jossain määrin vähäisempiä säveltäjälahjakkuuksia, kuten Berwald, Mendelssohn, Brahms tai Beethoven, ovat saaneet huomattavan ja odottamattoman suuren kunnian tulla peräti nimeltään seikkaperäisesti teostensa yhteydessä esitellyiksi, kun scherzo-muodon tohtisinko sanoa, tärkeimpiin kehittäjiin, aina Brucknerin suurien sinfonoiden scherzoja enteilevän ja sillan niihin 9. scherzollaan luonut Schubert, loistaa tyystin poissaolollaan?
 
Scherzo, kuten sanottu, on sinfonian tai sonaatin, mikseipä kvartetonkin, menueton korvannut eloisa, 3-taitteinen väliosa rauhallisempine trio-taitteineen, tahtilajiltaan yleensä 3-jakoinen, kuten valssikin, joskus tasajakonenkinkin, Beethovenin 9. Scherzon tavoin.
 
Sen lisäksi monet säveltäjät ovat kirjoittaneet scherzo-nimikkeellisiä itsenäisiä klaverikappaleita, joista kauneimpiin ja tenhovoimaisempiin kuuluvat kiistämättä Schubertin 2 Scherzoa D 593, joista jälkimmäinen soljuu beethoveniaanisessa paatoksessaan vaarallisen lähellä jälkimmäisen valtatyyliä menettämättä kuitenkaan hiukkaakaan säveltäjänsä yksilöllisestä ilmaisuvoimasta runsaasti moduloivassa soinnunkäytössään ja melodisssa kaunopuheisuudessan ja lämpimän wieniläisessä sulosointuisuudessaan.

voin viisaampana miehenä kertoa sinulle että ainut syy tuohon on, että schubert on aivan perseestä ! tai ainakin perseempi kuin mikään noista edellä mainituista, eikä se eles ole makuasia tässä tapauksessa.

voin viisaampana miehenä kertoa sinulle että ainut syy tuohon on, että schubert on aivan perseestä ! tai ainakin perseempi kuin mikään noista edellä mainituista, eikä se eles ole makuasia tässä tapauksessa.
 
Uskoisin kuitenkin musiikkia syvällisesti tuntevana ja sisäistäneenä, että kyse oli inhimillisestä lipsahduksesta semminkin kun se ei voisi olla yhtä hyvin animaalinenkin laadultaan, sekä siitä että alkuteos on ruotsinkielinen; tiedämmehän herrat ruotsalaiset, vitsi, vitsi, taikka siitä, että Schubert ei vielä kirjasarjan ilmestymisen aikoihin ollut laajemmalti tunnettu suuruus pohjoismaisissa musiikkiympyröissä muutoin kuin liediensä osalta. Minä sain tänäänkin surenmoiset kiksit Schubertin oopperaa kuunnellessani ja tuntui kuin sydämeni läpi olisi pistetty miekka. Kaiki muu musiiki vain saa minut haukottelemaan ikävystymisestä ja pitkästymisestä noihin ylenpalttisiin ja mielikuvituksettomin sekvensseihin, joita ne tulvivat loputtomiin.

Uskoisin kuitenkin musiikkia syvällisesti tuntevana ja sisäistäneenä,
 
eläs kuules, kyllähän täällä jokainen tietää että spinal tap on bändeistä syvällisin,taiteellisin ja parhain. jos et ole tutustunut kyseiseen orkisteriin kannattaa, mutta muista että varoitin sillä paluuta ei enää schubereihin sun muihin ole.
 
schubert-spinal tap
 
0-1 (äänestys)

eläs kuules, kyllähän täällä jokainen tietää että spinal tap on bändeistä syvällisin,taiteellisin ja parhain. jos et ole tutustunut kyseiseen orkisteriin kannattaa, mutta muista että varoitin sillä paluuta ei enää schubereihin sun muihin ole.
 
schubert-spinal tap
 
0-1 (äänestys)
 
Mutta kannattaisi kuiteniin lukea kysymys ennen kuin siihen vastaa. Jutuissas Schubertin suhteen ei kuitenkaan ole perää, sillä kyse ei ole siitä, etteikö mainitsemassani kirjassa Schubertia suuresti arvostettaisi, ja tämä ei ole mikään mielipide, vaan korkeimman asteinen filosofinen totuus, koska laajassa biografiassa hakusa-artikkelissa schubertista sivun kokoisine kuva-artikkeleineen muistaakseni todetaan seuraavaa: Schubertista tuli romantiikan tiennäyttäjä ja monissa suhteissa sen paras ilmentymä alkuvoimaisuutensa ja näynomaisuutensa vuoksi. Siis Schubert on paras. Vain tiedemismäine tarkkuuteni estää näkemästä metsää puilta kiinnittäessäni huomiota liiaksi detaljeihin kokonaisvaikutelman sijaan.

Mutta kannattaisi kuiteniin lukea kysymys ennen kuin siihen vastaa. Jutuissas Schubertin suhteen ei kuitenkaan ole perää, sillä kyse ei ole siitä, etteikö mainitsemassani kirjassa Schubertia suuresti arvostettaisi, ja tämä ei ole mikään mielipide, vaan korkeimman asteinen filosofinen totuus, koska laajassa biografiassa hakusa-artikkelissa schubertista sivun kokoisine kuva-artikkeleineen muistaakseni todetaan seuraavaa: Schubertista tuli romantiikan tiennäyttäjä ja monissa suhteissa sen paras ilmentymä alkuvoimaisuutensa ja näynomaisuutensa vuoksi. Siis Schubert on paras. Vain tiedemismäine tarkkuuteni estää näkemästä metsää puilta kiinnittäessäni huomiota liiaksi detaljeihin kokonaisvaikutelman sijaan.
 
siis äänesi menee schubertille ?

jossain toisessa teoksessa schubertilla voi olla kokonainen sivu kun taas toiseen ei ole mies mahtunut, ei hän kummiskaan mikään beethoven ole minkä puuttumista voisi jo enemmän ihmetellä, enkä myöskään usko että schubert unohtua voisi opuksesta.
 
vaikka miten analysoisit ja pitäisit schuberttia parhaana, ei se tarkoita että hän oikeasti paras olisi, eihän sitä mittaamaan pysty, totuushan on että on monta arvostetumpaa säveltäjää pallolla elänyt.

siis äänesi menee schubertille ?
 
Kai sen niinkin voi sanoa, kun en mitään muuta musiikkia päivisin ehdi juuri kuunnellakaan kun aina vain Schubertia; kuoroja, kaikenkarvaisia pianoteoksia, oopperoita, kvartettoja et cetera.Minulla on läheinen suhde hänen musiikiinsa.Samaa ei voi sanoa muista.

jossain toisessa teoksessa schubertilla voi olla kokonainen sivu kun taas toiseen ei ole mies mahtunut, ei hän kummiskaan mikään beethoven ole minkä puuttumista voisi jo enemmän ihmetellä, enkä myöskään usko että schubert unohtua voisi opuksesta.
 
vaikka miten analysoisit ja pitäisit schuberttia parhaana, ei se tarkoita että hän oikeasti paras olisi, eihän sitä mittaamaan pysty, totuushan on että on monta arvostetumpaa säveltäjää pallolla elänyt.
 
Mitä Bethoven oli 30-vuotiaana; tuskin oli ensimmäistä sinfoniaansa säveltänyt, pelkkä Mozartin siivellä eläjä, musiikillisten muotojensa ja materiaalinsa puitteissa.
 
Bach oli kontrapunkytikkona varmaankin Schubertia taitavampi, kun tämä vasta kuolinvuoteellaan päätti alkaa sitäkin tosissaan opiskelemaan, vaikka jo hyvin nuorena kirjoitti mestsrillisia syvyyspsykologialtaan metafyysisiä 4-kätisiä fantasioita mollissa komeine fuugineen tai Schillerin runoon säveletyissä mieskuoroissa.
 
Arvostan itsekin tosin Mozartin säveltäjistä korkeimmalle, mutta hän ei koskaan pyrkinytkään minnekään levottomien romantikkojen tavoin, koska hän oli jo siellä; taivaassa.

Mitä Bethoven oli 30-vuotiaana; tuskin oli ensimmäistä sinfoniaansa säveltänyt, pelkkä Mozartin siivellä eläjä, musiikillisten muotojensa ja materiaalinsa puitteissa.
 
mitäs sillä on väliä minkä ikäisenä hän sävelti, teokset on joka tapauksessa arvostetumpia kuin schubertin.
 
enkä usko että säveltämistä ylipäätänsä voidaan mittailla niinkuin mittailet ja sanot kuka on parempi, eihän maalaustaiteessakaan voi moista tehdä.
 
kyllä tää picasson abstrakti kuvaus kuolemasta on vaan paras taulu, eihän muita, edes eriaiheisia, voi edes verrata tähän. täydet 10 pistettä ja maailman paras taulu merkki.
 
jos SINÄ täriset ja näet miten joulupukki lentää porojen kanssa kun kuuntelet schuberttia,niin ei se tarkoita että hän olisi mitenkään paras, muille kuin sinulle.
 
jotenkin tuntuu että sinun pitää täällä todistaa itsellesi ja muille että schubert on paras,analysoimalla ja tieteellisin konstein.

mitäs sillä on väliä minkä ikäisenä hän sävelti, teokset on joka tapauksessa arvostetumpia kuin schubertin.
 
enkä usko että säveltämistä ylipäätänsä voidaan mittailla niinkuin mittailet ja sanot kuka on parempi, eihän maalaustaiteessakaan voi moista tehdä.
 
kyllä tää picasson abstrakti kuvaus kuolemasta on vaan paras taulu, eihän muita, edes eriaiheisia, voi edes verrata tähän. täydet 10 pistettä ja maailman paras taulu merkki.
 
jos SINÄ täriset ja näet miten joulupukki lentää porojen kanssa kun kuuntelet schuberttia,niin ei se tarkoita että hän olisi mitenkään paras, muille kuin sinulle.
 
jotenkin tuntuu että sinun pitää täällä todistaa itsellesi ja muille että schubert on paras,analysoimalla ja tieteellisin konstein.
 
En tärise, vaan saan yleensä nopeasti yhteyden hänen sieluajärkyttävään emotionaaliseen maailmaan, kuten usein kuulankin musiikkiin.
 
Ja koen haltiooituneita lumontunteita ikään kuin ovi toiseen todellisuuteen aukeaisi ja rintakehäni kasvaisi.
 
Mozartissa mennään pidemmällekin; saatat kokea täydellisen oman minuutesi menettämisen ja kuin suurimpaan rakkaudelliseen kirkkauteen sulautumisen tunteen. Mutta se on vielä syvemmällä ja hyvi vaikeasti tavoitettavissa. sellainen vaatii jo yli-inhimillisiä keskittymisen ja eläytymisen lahjoja musiikin absoluuttisen luonteen vuoksi.
 
Sanoin, että Schubert on ollut läheisempi säveltäjä about 10 vuoden ajan kuin beethoven päästyäni tutustumaan syvemmin ja perinpohjaisemmin hänen kapeasti esillä olevaan tuotantoonsa. Miten muka arvostetumpi: laulusäveltäjänäkö; ei tasan ollut, kenties konserttosäveltäjänä ja sonattiallegrovoimavaransa hallitsevana temaattisen aineksen kehittelijänä. muttei melodikkona.
 
Schubert on ylittämätön myös pianominiatyyreissään, josta tuli esikuva Schumannille ja Chopinillekin.
 
Schubert lauloi instrumentillaan, kun Beethoven oli kivenhakkaaja. Jos sellainen musiikki on mieleen, se on itse kunkin oma valinta. Näkemykseni mukaan Scchubert sävelsi keskeneräisinä tai valmiina 20 kinnostavampaa näyttämöteosta kuin Beethovenin ainokainen Fidelio, jossa on kovin vähän musiikillista ruista, substanssia. Harvassa on myös Been kirkkomusiikiteokset. Schubertin Lazarus päihittää mennen tullen Kristus Öljymäellä oratorion kauaskatseisena musikkidraamallisena Wagnerin visuiohin yltävänä saavutuksena.
 
Beethovenin suurin ansio oli paitsi musiikin vapauttaminen sanojen ikeestä ja orjanasemasta sekä tiukat kompleksiset motiiviset yhteydet 1900-luvulle aliarvostetun Schönbergin tuotantoon myöhäiskvartetoillaan.
 
Jos kerran pidätte niistä, kuunnelkaa toki yhtä innostuneena tätä laiminlyötyä Schönbergiäkin ja hänen dodekafonista musiikkiaan. Niin minä tekisin ja aion kuunnella vastakin. Beethoveniin täytyy saada etäisyyttä. Muuten tulen hulluksi, jos kuulen vielä tahdinkin Eroica-sinfoniaa. Sitaatti Glenn Gouldin keskusteluista itsensä kanssa aiheesta Bethoven tuo hulluksitulemis-lause.

Kai sen niinkin voi sanoa, kun en mitään muuta musiikkia päivisin ehdi juuri kuunnellakaan kun aina vain Schubertia; kuoroja, kaikenkarvaisia pianoteoksia, oopperoita, kvartettoja et cetera.Minulla on läheinen suhde hänen musiikiinsa.Samaa ei voi sanoa muista.
 
Herralla taitaa olla Schubert-pakkomielle, joka ruokkii itseään kovasti, ja erittäin kieroutunut huumorintaju joka pakottaa kirjoittamaan päivästä toiseen erilaisia Schubertinylistystekstejä. Ja hieman liikaa aikaa, mitä ilmeisimmin.
Pitäisikö käyttää viikko siihen että kuuntelet pelkkää Beethovenia päivästä toiseen, jos vaikka oppisit tykkäämään. Tai vaikka jotain ihan muuta kuin klassikkoja, miltäs kuulostaisi viikon mittainen Scriabin-, Sibelius- ja Rachmaninoff-kuuri (vaikka klassikkoja ovatkin sanan eri merkityksessä)? Tai vaihtoehtoisesti parin viikon drum 'n bass tai grindcore -kuuri. Kuulostaa sen jälkeen Beethovenin Eroica ihan erilaiselta.
Voisinpas herättää keskustelua siitä, onko se, että aiheuttaa itselleen pakkomielteen johonkin musiikkiin (tai esittäjään, säveltäjään tai soittajaan) yhtään sen terveellisempää tai järkevämpää vaikka kyseessä olisikin joku klassisen musiikin jo tunnustettu edustaja Children of Bodomin sijaan?

Herralla taitaa olla Schubert-pakkomielle, joka ruokkii itseään kovasti, ja erittäin kieroutunut huumorintaju joka pakottaa kirjoittamaan päivästä toiseen erilaisia Schubertinylistystekstejä.?
 
Kohta se liittyy Jediakatemiaan :D
 
no ei vaan..
 
Musta on ihan sama diggaako Megatherium "pelkästään" Schubertia vai ei.. mun mielestä se on jokasen oma mielipide jos tykkää yhdestä säveltäjästä yli muiden. Etsä mene millekkään Metallica jannullekaan aukomaan että "kuuntele nyt välillä jotai muutaki ettet vaan tykkää metallicasta liikaa!" camoon hei..
 
Jokanen kuuntelee just sitä mitä haluaa just niinpaljon kun haluaa ja siihen ei ole kenelläkään muulla mitään sanomista! amen.

Etsä mene millekkään Metallica jannullekaan aukomaan että "kuuntele nyt välillä jotai muutaki ettet vaan tykkää metallicasta liikaa!" camoon hei..
 
kaikilla on oikeus pitää/vihata mitä tahansa niin paljon kuin huvittaa, mutta kriittisyys ja järki pitää kuitenkin säilyttää.
 
on hyvä pystyä perustelemaan omaan makuun liittyvät asiat; jos kaikki tyytyy vaan sanomaan "tää on ihan paskaa"/"tää on parasta" ilman perusteluja, niin me ei koskaan päästä pikkumaisesta nahistelusta eteenpäin mielenkiintoisiin asioihin, kuten subjektiivisuuteen.

on hyvä pystyä perustelemaan omaan makuun liittyvät asiat; jos kaikki tyytyy vaan sanomaan "tää on ihan paskaa"/"tää on parasta" ilman perusteluja, niin me ei koskaan päästä pikkumaisesta nahistelusta eteenpäin mielenkiintoisiin asioihin, kuten subjektiivisuuteen.
 
Kyllä luulen että Megalta perusteluja irtoaa vaikka sivukaupalla..
vaikken mää niitä ikinä kokonaan luekkaan :D
 
Mutta mikä sitten riittää perusteluksi yleensäkkin?

Kyllä luulen että Megalta perusteluja irtoaa vaikka sivukaupalla..
vaikken mää niitä ikinä kokonaan luekkaan :D
 
en mä megikseen viitannutkaan vaan tarkoitin yleisellä tasolla.
 
Mutta mikä sitten riittää perusteluksi yleensäkkin?
 
se, että sulla on joku järkevä systeemi, jonka mukaan arvioit musiikkia eikä joku lälliperseinen "joo, tää nyt on hyvä, ku mä niinq tykkään tästä" näkemys.
 
esim. MIKSI joku musiikki on sinun mielestäsi jotain ainutlaatuista?
 
"kyseenalaistava" ja "kriittinen" on hyviä asenteen määreitä.

Musta on ihan sama diggaako Megatherium "pelkästään" Schubertia vai ei.. mun mielestä se on jokasen oma mielipide jos tykkää yhdestä säveltäjästä yli muiden. Etsä mene millekkään Metallica jannullekaan aukomaan että "kuuntele nyt välillä jotai muutaki ettet vaan tykkää metallicasta liikaa!" camoon hei..
 
Jokanen kuuntelee just sitä mitä haluaa just niinpaljon kun haluaa ja siihen ei ole kenelläkään muulla mitään sanomista! amen.
 
Hmm... Et vissiin lue viestejä loppuun? Mielestäni tuossa viestini lopussa puhuin juuri tästä asiasta: "Voisinpas herättää keskustelua siitä, onko se, että aiheuttaa itselleen pakkomielteen johonkin musiikkiin (tai esittäjään, säveltäjään tai soittajaan) yhtään sen terveellisempää tai järkevämpää vaikka kyseessä olisikin joku klassisen musiikin jo tunnustettu edustaja Children of Bodomin sijaan?" Metallican sijaan pakkomielle-esimerkkireferenssinä sattui vain olemaan CoB, kyseinen bändi kun sattuu aiheuttamaan vastaavanlaista muun musiikin kieltämistä tänä päivänä.
Kyllä, hyvinkin huomautan ihmiselle, jonka katsantokanta on mielestäni liian kapea, ja kehotan tätä kuuntelemaan muutakin musiikkia. Siinä olet oikeassa, että jokainen saa kuunnella justiinsa sitä musiikkia kuin huvittaa niin paljon kuin huvittaa, mutta kyllä siitä silti saa sanoa. Saahan ihminen viillelläkin itseään, mutta ei sekään kovin järkevää ole pidemmän päälle. Jos muusikoita ollaan, katsantokannan suppeudesta ja tiukasti jo hyväksi havaituissa suosikeissa pysymisestä ei ole mitään muuta kuin haittaa.

Kyllä luulen että Megalta perusteluja irtoaa vaikka sivukaupalla..
vaikken mää niitä ikinä kokonaan luekkaan :D
 
Mutta mikä sitten riittää perusteluksi yleensäkkin?
 


16-vuotiaan neron Des Teufels lustschollisaa D 84, kaikkein innokaimpia Schubert-faneja lukuunottamatta, tuiki-tuntemattomasssa 3-näytöksisessä singspielissä, on varsin vaikuttavasti soitinnettuja, kirjoitettuja pasuunastemmoja, ei vain alkusoiton jäätävästi putoilevassa vaskisessa välitaitteessa, pasuunalle, joista saattaisi Alfred Einsteininkin mukaan kirjoittaa kokonaisen esseen siitä tavasta, jolla säveltäjä hyödyntää tämän soittimen jyhkeää ja juhlallista sointia Luitgarden suurissa parisataatahtisissa sopraano-aarioissakin.
 
Tarkootan vaan, ettei tarvii nuristen tyytyä vähempään, nääs Leopold mozartin ja Albrectsbergerin steriileihin ja pidättyväisiin, harmoniselta kieleltään esiklassisen niukkasanaisiin galantteihin konserttoihin, vaan on mahdolista naatiskella sangen täysverisestä romanttisesta vaskipuhallinsatsista 16-vuotiaan neronalun leimuavan inspiraaton voimalla.
 
Ja eikun herkuttelemaan ja mässäilemään vaan. Kieltämättä saattaa olla josain määrin varsin epäkiitollista puuhaa töräytellä ja puhallella itsekseen laulunomaisen kauniisti kaartuvia melodioita ilman johtavaa laulusolistin ääntä, täydentäviä väliääniä bassosta puhumatta.
 
Mutta vähempään tyytyminen olisi silti silkkaa vääryyttä itseään kohtaan, mutta tätä juhla-ateriaa odotellessa sekin lienee maittavampi alkupala kuin kuunnella kornojen kovin orpoja tuuttauksia Agathen verettömän haikeaa vokaalilinjaa säestäessä tämän substanssiltaan siselöimättömän vähäpukeisen-ja pätöisen oloisessa laulelma-arietassa ilman dramattisten kuohahdusten ja tajun häivääkään. Tämäkö on esimerkki Weberin "suurista aarioista"?
 
Vaiko Rukous Oberonista. Ei mitään sinne päinkään kuin silmät miltei kuopista pulpauttava Moroksen III-aaria, I II-näytöksessä, teoksessa, jonka tulivuorenpurkausmusiikki saattaisi räjäyttää pankin tulta taivaalle syöksevien vulgaanisrten pyroplastiste laavavyöryjen ja suihkujen muodossa I-näytöksen kuoronumeroissa.

Mega on oikeassa. Aikaa ei kannata käyttää huonon musiikin kuunteluun.

Mega on oikeassa. Aikaa ei kannata käyttää huonon musiikin kuunteluun.
 
JOskus on pakko, kun hyvää musiikn tarjonta ei kohtaa kysyntää, vaan joudumme tyytymään Verdeihin ja wagnereihin ynnä muuta ynnä muuta.