Niin tältä se kuulostais:
http://www.phys.unsw.edu.au/~jw/Stairway.html Glenn Millerin kohdalla kaveri kompastuu selkeästi, tosin ei bändin kokoonpanokaan ihan swing-aikakaudelle viittaa ... joka tapauksessa varsin hupaisa viritys!!
Näissä tyylipastisseissa joissa klasaria väännetään rockmusaksi tai päinvastoin, on usein se ongelma, että kun viedään melodia ja mahdollisimman pitkälle soinnutuskin uuteen estetiikkaan, sen melodian alkuperäinen estetiikka hyppii sieltä naamalle esim. tässä tapauksessa rytmiikan muodossa, plus siinä että melodinen kaari koostuu niin lyhyistä fraaseista (joissa toistoa on varsin paljon) että se kuulostaa useimmista näistä tyylilajeista mun korvaan ainakin vieraalta.