Musiikin maikka Norssissa sanoi fuugien soittamisen olevan niiden kuuntelemista nautinnollisempaa, tarkoittaen ilmeisesti kosketinsoittimelle sävellettyjä fuugia. Todellisuudessa väite ei ole tosi suurten säveltäjien mestariteoksiin lukeutuvien fuugien osalta, mutta totean, että totta kai sekä niiden soittaminen, että myös kuunteleminenkin voi tuottaa nautintoa, mutta suuremman elämyksen musiikista saa eläytymällä siihen syvästi, sen sijaan että keskittyisi soittaessa ainoastaan tekniseen suoritukseen, joka syö ja nakertaa osan eläytyvästä kuuntelusta, varsinkin kun puhutaan kenestä tahansa soittajasta eikä jostakin mestaripianistista, joka taitaa ja hallitsee soittimensa suvereenisti vaikka silmät ummessa tarvitsematta funtsia otteita, sormituksia, nuotinlukua ym., joka tekee synkronisen nauttimisen ja eläytymisen täydellisesti fuugiin ja niiden kenties sisältämiin emootioihin haastavaksi. Itse soittaminen on tarpeeksi haastavaa synkronisesta syvällisestä ja eläytyvästä kuuntelusta nyt puhumattakaan. Schiffistä ym. en osaa sanoa mitään. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |