Klassinen ›

Olen viime aikoina tonkinut Franz Peter Schubertin jälkeensä jättämää mittaamattoman arvokasta laulujen aarrearkkua sen jälkeen kun oopperalevytyksiä ei suureksi harmikseni löytynyt enempää. Esimerkiksi liedit D.891 ja D.433 sekä tietysti Winterreise kuuluvat suosikkeihini. Äskettäin suorastaan hullaannuin Hermann Preyn ja Leonard Hokansonin tulkintaan "Kauniista myllärintyttärestä". Myös Fischer-Dieskaun&Mooren levytyskokoelma on ollut ahkerasti käytössä. Paljon arvokappaleita näyttäisi kuitenkin vielä arkun uumenista löytyvän ja ne kaipaavat tarkempaa tutkistelua.
 
Mitkä ovat mielestänne ne suurimmat ja kauneimmat helmet? Olenkohan ne jo onnistunut löytämään? Mitä levytyksiä suosittelette, jotta silmäni näkisivät (ja korvani kuulisivat) nämä aarteet mahdollisimman kirkkaina?

Winterreisen ja Schöne Müllerin ulkopuolelta tunnen esim postuumin Schwanengesang -kokoelman. Siinä Winterreisen tasoista materiaalia on ainakin "Liebesbotschaft", "Kriegers Ahnung", "Ständchen", "Aufenthalt" ja "Taubenpost" (joista kaksi ensin mainittua on etenkin tehnyt vaikutuksen). Heinen teksteihin sävellettyihin kappaleisiin en ole vielä päässyt niin hyvin sisään (näistä kuuluisahan on "Doppelgänger"), mutta ehkä ne avautuvat vielä joskus...
 
Kuuluisaan "Der Erlkönig" -liediin tutustuin vasta äskettäin ja se on tehnyt eritäin syvän vaikutuksen. Varmaan hienoin yksittäinen laulu ikinä. Aika paljon melodisia koukkuja ja erilaisia draaman sävyjä saatu mahtumaan neljään minuuttiin. Vertasin kuuntelemaani 1950-luvun Fischer-Dieskau levytystä Bostridgen youtube-pätkään, mutta vain F-D näistä kahdesta osasi muuttaa ääntään juuri sopivasti kutakin roolihahmoa ajatellen.
 
Die Schöne Müllerin sarjasta minulla on kehuttu Günter Wandin levytys, jota jaksan kuunnella F-D:n levytysten jälkeenkin. Winterreisea ja Schwanengesangia olen kuunnellut myös Hans Hotterin levytyksinä. Ne ovat tutustumisen arvoisia, mutta eivät mielestäni aivan parhaita.
 
Selvittelin joskus kuuluisia yksittäisiä lauluja netin avulla ja näitä pitäisi olla ainakin Der Wanderer, Der Tod und das Mädchen, die Forelle, Heidenröslein, Gretchen am Spinnrade, An die Musik. En ole näistä ehtinyt itse kuulemaan kuin Heidenrösleinin (jo lapsena M.A. Nummisen levytyksenä) sekä Die Forellen (eräässä tietokonepelissä).
 
(Näiden ja monien muiden klassisen musiikin kappaleiden suomennokset löytyvät netistä Laura-tietokannasta, jos joku ei vielä tiennyt)

Oi Schubert.
 
MIun mielestä yksi parhaista (ja yllättävän vähälle huomiolle jäänyt) Schubertin liedeistä on Des Mädchens Klage. Löytyy Tubesta, mutta Spotifyssä on (imo) parempia versioita. =) Liszt'hän teki tästä jonkun jännittävän version, mutta en ole sen kuunnellut kuin ehkä kerran niin en osaa siihen sen enempää kantaa ottaa.

Forellia tahkottiin pianosäestyksellä ala-asteen musatunnilla, "...näin silmieni eessä mä pienen foorellin..."
 
Uljas veto saksaksi
 
http://www.youtube.com/watch?v=bk-TXzUlJhs

Mulle Winterreisen Letzte Hoffnung on aina ollut se Schubertin lied, jostain syystä.

Jos etsii suomalaista paralleelia Schubertin lisäksi muulle saksalaisen liedtradition läpitunkemalla ohjelmistolle ei ole syytä unohtaa puhemies kekkosen kritillisistä lausunnoista huolimatta akateemikoksi nimittämiskysymyksessä Yrjö Kilpistä josta tuli saksassa lähes herooisen palvonan kohde ja kauan katkenneeksi luullun liedperinteen jatkaja josta vaikuttava todiste on saksalaisen mestaribaritonin gerhard mites nimi kirjotettiinkaan Schutzin sinne päin mutta ei aivan, taitavasti artuikuloimien saksalaisten runoilijoiden tekstien ja runon sisällön tulkinta kilpisen niihin säveltämien laulusyklien draamallinen voima ja lyyrinen tunne niin vavahduttavasti koskettaa historiallisissa äänitteissä. Toisinaan voi kuvitella kuin kuulevansa ehtaa schuberttia Hämmästyttävää. Vaikka esikuvana usein onkinollut Hugo Wolffin laulutaide.

"Erlkönig", "Ungeduld" ja "Ständchen" saavat minulta maininnat, joskin liedinsä ovat kyllä jääneet kovin vähälle kuuntelulle vaikka Schubertista muuten kyllä suuresti pidän. Robert Schumannin "Dichterliebe" on itselle tällä hetkellä se rakkain lied-kokoelma.

sub zero:
 
Kuuluisaan "Der Erlkönig" -liediin tutustuin vasta äskettäin ja se on tehnyt eritäin syvän vaikutuksen. Varmaan hienoin yksittäinen laulu ikinä. Aika paljon melodisia koukkuja ja erilaisia draaman sävyjä saatu mahtumaan neljään minuuttiin. Vertasin kuuntelemaani 1950-luvun Fischer-Dieskau levytystä Bostridgen youtube-pätkään, mutta vain F-D näistä kahdesta osasi muuttaa ääntään juuri sopivasti kutakin roolihahmoa ajatellen.

 
Goethen Erlkönig-runon on säveltänyt myös romantiikan ajan säveltäjä Carl Loewe. Schubertin vastaavaasta se poikkeaa jonkin verran, Schubert käyttää pianosäestyksessä takovaa ratsastusaihetta, jota ei taas Loewen laulussa niinkään ole. Kannattaa tutustua, hieno versio Loewelläkin.
 
Schubertilla on aivan loputon kokoelma hienoja lauluja. Voisin luetella muutamia, joita olen viime aikoina diggaillut:
 
Wanderers Nachtlied (Über allen Gipfeln ist Ruh)
An Schwager Kronos
Der Einsame
Lied des gefangenen Jägers
An die Leier
Auf der Bruck
Die Sterne
Der blinde Knabe
Romanze des Richard Löwenherz
Die liebliche Stern
Prometheus
Lied eines Kriegers
 
Nämä lienevät jo hieman oudompia monille, sanoisin pääosin niiden kuuluvan tunnettavuudessa Schubertin 3-ketjuun. Ehkä ensimmäinen laulu on tutuimmasta päästä.
 
Jos jätetään laulusarjat pois ja etsitään niiden ulkopuolelta tunnetuimpia Schubertin lauluja, niin ehdottomaan 1-ketjuun nousee esim. seuraavat:
Erlkönig
Gretchen am Spinnrade
Heidenröslein
Der Wanderer (monet kyyneleet tämän laulun parissa kyynelehtinyt)
Sei mir gegrüsst!
Die Forelle
Ave Maria
Du bist die Ruh
Auf dem Wasser zu singen
Der Tod und das Mädchen
An die Musik
Nacht und Traume
Der Musensohn
 
Mennään näillä. 2-ketjuun tulee jo niin paljon lauluja, etten jaksa luetella.

Voisikohan tähän ketjuun liittä myös Schumannin sykähdyttävimmät liedit?

Ungeduld saa ääneni. Se on yhdellä sanalla ilmaisten TASAPAINOSSA; vain mestarin käsissä syntyy tällainen balanssi.
 
Ständchen on tunnetuimpia melodioita, mitä on tehty. Kappaleen nimi ei sano monille mitään, mutta itse sävelmä joka on esitetty lukemattomien solistien ja säestäjien yhdistelmillä (sello, viulu, kitara, trumpetti, muut puhaltimet, orkesterisovitukset...) on tuttu!
 
Keijukuningas oli jonkun ketjuun kirjoittaneen mielestä paras laulu ikinä. Aika hyvä saavutus Schubertilta, joka oli 18-vuotias säveltäessään tämän klassikon.
 
Goethen sanotaan vierastaneen kappaletta, kunnes kuolinvuoteellaan tunnusti sen mestariteokseksi.
 
Mulle Earlking ei ole Schubertin paras tai top20-laulujakaan edes, mielestäni Goethen runoihin tekemistään monet ovat todella selvästi nerokkaampia.

Ja kysymykseen, voiko tähän ketjuun lisätä Schumanninkin laulukeskustelun, vastaan (vaikken aloittanut tätä ketjua): EI VOI!
 
Schubertilla ja Schumannilla on vähän samantyyppinen nimi ja eivät ajallisesti olleet kovin kaukana toisistaan, mutta he ovat OLEELLISESTI erilaisia säveltäjiä ja Schubert on selvästi parempi if you ask me ja kiistattomasti liedin pioneeri ja vaikuttaja Robert Schumannin tuotannon takana.
 
Ei Bach-ketjuunkaan lisätä Brahms-analyysia. ;)

JET: Ei Bach-ketjuunkaan lisätä Brahms-analyysia. ;)
 
Vastaus hyväksytty. Vaikka, huutamatta paras Schubert-ketjussakin.

Schubertin lied-musiikki huutaa lisää kommentteja.

JET: Schubertin lied-musiikki huutaa lisää kommentteja.
 
Osaatko suositella jotain hyvää levyä, jossa ois parhaat noista syklien ulkopuolisista lauluista?

sub zero: Osaatko suositella jotain hyvää levyä, jossa ois parhaat noista syklien ulkopuolisista lauluista?
 
En! Olen kuunnellut aika ja Spotifysta. (:

Kirjoittiko Schubert muitakin kuin saksankielisiä lauluja? (siis messujen lisäksi)