Aihe: Musiikillisen luomisen ihme 1 | |
---|---|
![]() 27.02.2017 21:04:58 (muokattu 04.03.2017 00:51:54) | |
Korkeimmanasteisen ja korkealaatuisimman taidemusiikin, mozartin kaltaisten musiikillisten nerojen suurimpien musiikillisten visioiden, syvin olemus kätkeytyy nuottien sijasta nuottien taakse, ilmentyvään, näiden soivien sävelten, metafyysiseen merkitykseen ja sisimpään olemukseen, säveltäjän teokseensa valamaan, jonkin luonnonilmiön tai vuorokauden ajan synnyttämään, sublimoituun ja objektivoituun tunteeseen tai tunnelmaan, menneiden ja koettujen järkytysten synnyttämään tragiikkaan, voimakkaaseen emotionaaliseen kokemukseen tai intensiiviseen ja hektiseen korkeimmanasteiseen psykofyysiseen tilaan, joka on ollut säveltäjäneron luoman artefaktin lähtökohtana erilaisissa sieluntiloissa inspiraation vallassa teosta luodessaan, tunnereaktioiden ja järkytysten puhjetessa ja transformoituessa otollisessa mielentilassa säveltäjän alitajunnassa tiedostamattaan myrskyäviksi tai pauhaaviksi sävelmotiiveiksi ja-aiheiksi, soivaksi materiaksi, säveliksi ja ääniksi, jotka tietoiseen sävellystekniikkaan ja metodiikkaan saumattomasti ja pakottomasti yhtyneenä ja kietoutuneena transformoituvat vankan käsityötaidon tuloksena karkealta luonnosasteelta lopulta koko laajuudessaan, syvyydessään ja korkeudessaan tapahtuvan, kuvana hahmottuvan, aineiston muokkaus-ja kehittelyvaiheen aikana laajamittaisiksi musiikillisiksi muodoiksi ja arkkitehtonisiksi sinfonisiksi muotorakenteiksi, ts suureksi säveltaiteeksi, sinfonioiksi, jousikvartetoiksi, konsertoiksi, sonaateiksi ja oopperoiksi, jotka vastaanottajan tajunnassa muuntuvat uudelleen siksi yleväksi tunnetilaksi, joka on ollut säveltäjän luoman teoksen lähtökohtana. Se mikä on lähtöisin sydämestä, voikoon myös palata sydämeen. Nimenomaan säveltäjäneron menneisiin koettuihin järkytyksiin assosioituvat traagisiin mestariteoksiin valetut objektivoidut emootiot, joissa itsensä ilmaisevat sekä niissä alitajuisesti mutta välittömästi representoivat ainutkertaiset ja yksinomaan säveltäjän kokemushorisontille ominaiset korkeammanasteiset psykofyysiset tilat, joiden sisimmän olemuksen välittämiseen hän omaa erikoislaatuisen transkendentaalisen kompetenssin, sublimoimis-ja objektivoimiskyvyn, määrittävät tai luovat vastaanottajansa musiikilliset kokemukset kauttaaltaan tiedoitsevan ja tahtomisesta vapaan tiedoitsemisen puhtaan subjektin älyssä puhtaan mielteen alueelle heijastuneina tahdonliikkeinä älyn mukaisia tahdonliikutuksen vastineita kiihdyttäen tahdon tyydytyksen tai tuskan kuvana. Vastaanottaja kokee teosta kuunnellessaan ja siihen syvästi samastuessaan pakostakin sen saman, jonka säveltäjä on kokenut luomisaktin vallassa teosta luodessaan, teoksen toistaessa kuulijalle elämyksen tai sen syvyyden, joka ei äärettömyydessään, mittaamattomuudessaan ja uniikkiudessaan vastaa kuulijan kokemushorisonttia vaan poikkeaa radikaalisti siitä, mikä juuri tekee musiikillisesta pyhästä kokemuksesta suuren mysteerin, kun minuus katoaa tajunnasta ja tilalle astuu suuri tuntematon. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
![]() 28.02.2017 22:54:58 | |
Noin minäkin olen sen ajatellut. En ole musiikin asiantuntija. | |
![]() 06.03.2017 16:56:57 (muokattu 06.03.2017 16:57:33) | |
Kefiiri: Noin minäkin olen sen ajatellut. Oletko siis myös tutustunut mm. Sçhopenhauerin kirjoituksiin musiikin metafysiikasta, johon edellä oleva teoria ei ehkä niinkään ajattelun vaan havainnollisen käsittämisen tuloksena tietyiltä osin perustuu? Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
![]() 07.03.2017 11:35:35 (muokattu 07.03.2017 11:37:33) | |
En ole... täytyypä selvittää. En ole musiikin asiantuntija. | |
![]() 07.03.2017 17:31:37 (muokattu 22.03.2017 23:01:52) | |
Kefiiri: En ole... täytyypä selvittää. Onhan se tuossa toisessa kappaleessa jo niin oivallisesti yhteen lauseeseen kiteytettynä ja keskeisiltä osiltaan ytimekkäästi tiivistettynä ja tyylipuhtaasti muotoiltuna kuin vain olla ja voi. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
![]() 22.03.2017 00:55:51 (muokattu 22.03.2017 01:24:30) | |
musiikki on itsenäinen taide, jopa kaikista taiteista mahtavin ja tarkoituksensa kokonaan omin neuvoin saavuttava tarvitsematta laulun sanoja tai oopperan toimintaa. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
![]() 22.03.2017 20:08:37 | |
megatherium: musiikki on itsenäinen taide, jopa kaikista taiteista mahtavin ja tarkoituksensa kokonaan omin neuvoin saavuttava tarvitsematta laulun sanoja tai oopperan toimintaa. Eikös abstraksti kuvataide pysty samaan? En ole musiikin asiantuntija. | |
![]() 22.03.2017 20:56:18 (muokattu 22.03.2017 22:05:38) | |
Kefiiri: Eikös abstraksti kuvataide pysty samaan? Ei, koska vain musiikki ilmaisee ja esittää välittömästi itse tahtoa kun taas muut taiteet mukaan luettuna abstrakti taide, esittävät ideoita, tahdon objektivoitumisasteita, vaikkakaan musiikissa atonaalisuuteen verrattavan abstraktin taiteen tai kubismin ideat eivät välttämättä, jos ensinkään, ole yhteneväisiä ja identtisiä perinteisen realismin ja figuratiivisen taiteen saman aineen ihmiskehossa kantaman ja esittämän ihmisen idean tai tahdon alimpien objektivoitumisasteiden kuten painon tai kemiallisten ominaisuuksien ideoiden kanssa, jonka analogiana musiikissa voidaan pitää korkean lauluäänen olemista erottamattomana osana harmoniassa ja yhteydessä syvimmänkin pohjabasson kanssa. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
![]() 22.03.2017 22:05:18 (muokattu 22.03.2017 22:06:28) | |
Mozartin kaltaisten musiikillisten nerojen luomisvimman tuotteet aiheuttavat joskus meikäläisessä paksusuolen perimmäisen osan toiminnan yliaktiviteettia. Suomeksi sanottuna tulee kauhea kakkahätä. Se värähtelyn taajuus... | |
![]() 22.03.2017 22:14:08 | |
"mozartin kaltaisten musiikillisten nerojen suurimpien musiikillisten visioiden" Oen taipuvainen yhtymään (huom! platonisesti) Glenn Gouldin näkemykseen jonka mukaan nuo Mozartin nerokkaat visiot olivat infantiilejä eivätkä ne yleensä kiinnosta yhtään ja on vaikea ymmärtää miksi niitä pidetään niin arvossa aikuisten ihmisten toimesta. Gouldin yksi missio taisi olla paljastaa totuus Mozartin pianosonaattien absoluuttisesta huonoudesta levyttämällä ne, missä tehtävässä hän kenties onnistui? | |
![]() 22.03.2017 23:15:39 (muokattu 24.03.2017 17:07:54) | |
PVC: Mozartin kaltaisten musiikillisten nerojen luomisvimman tuotteet aiheuttavat joskus meikäläisessä paksusuolen perimmäisen osan toiminnan yliaktiviteettia. Suomeksi sanottuna tulee kauhea kakkahätä. Se värähtelyn taajuus... Hildesheimerin mukaan milloinkaan hellittämättömän mozart kokemuksemme pitäisi perustua paksusuolen toiminnan yliaktiviteetin sijaan erään ihmisen katastrofin sublimoinnista nauttimisen produsoimaan katharsikseen, sielun kuorman kirvoittumiseen ja puhdistumiseen tahtomisen tajunnasta ulos tungetuksi tulemisen tuloksena joka onkin kaikkein valtavin kokemus minkä koskaan olen mistään muualta matoisessa infantiilissa maailmassa kokenut taivaallisen paratiisin tähtitarhoihin kohotettuna minuuden kokonaan menettäen valon ja rakkauden hengen valtoihinsa ottamana. Mutta viime aikoina melartin, tuukkanen, fougstedt ja kumpp. Ovat olleet läheisimmät säveltäjät. Mozart on niin objektiivinen ja saavuttamaton ettei reseptiokykyni kykene vastaanottamaan hänen musiikkinsa universaalia syvällistä sanomaansa yhtä vaivattomasti kuin melartinista pakahtuminen edellyttää. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
![]() 22.03.2017 23:30:46 (muokattu 02.04.2017 01:20:25) | |
PVC: "mozartin kaltaisten musiikillisten nerojen suurimpien musiikillisten visioiden" Oen taipuvainen yhtymään (huom! platonisesti) Glenn Gouldin näkemykseen jonka mukaan nuo Mozartin nerokkaat visiot olivat infantiilejä eivätkä ne yleensä kiinnosta yhtään ja on vaikea ymmärtää miksi niitä pidetään niin arvossa aikuisten ihmisten toimesta. Gouldin yksi missio taisi olla paljastaa totuus Mozartin pianosonaattien absoluuttisesta huonoudesta levyttämällä ne, missä tehtävässä hän kenties onnistui? Ei gould ole sellaista sanonut. Vääristelet hänen sanojaan. Ei gould kutsunut mozartin nerouden tuotteita infantiileiksi. Ja mitä väliä yhden muusikon mielipiteellä on kun tuhannet muut jumaloivat mozartia. Esmes professori ja säveltäjä erkki salmenhaara kutsui mozartia lähes yli-inhimilliseksi säveltäjäneroksi. Gould nimenomaan totesi mm.että mestarin haltioituneimpia visioita edustavassa muttei erityisen onnistuneessa c- molli konsertossa suurenmoisesti rakennettu orkesterituttiavaus on arkkitehtonisesti taitavimmin käytetyssä pariminuuttisessa tiiviimpiä ennakkoesittelyjä, mitä mozart sävelsi, jollaisen beethoveninkin, joka ihaili sitä d molli konserton ohella, olisi suonut säveltää konserttoihinsa ja viimeisessä ylivertaisen kauniissa muunnelmasarjassa, jolla on raison detre struktuuri gouldin mielestä tapaamme unelmiemme mozartin jonka filosofisten mielialojen kromaattinen fugaalinen tyyli liittyy konserton haihtuvaan valtakuntaan menestyksekkäästi. Hitaassa osassa on hienovaraista puupuhallinlyriikkaa. Ja onhan esmes c duuri konserton numero kakskytyks hidas osa mozartin soitinnustaidon suuria saavutuksia. Mozart halusi luoda ja toteuttaa visioita, ideoita ja efektejä, joilla ei ole mitään tekemisistä gouldin puhuman akateemisen kontrapunktisen satsin kanssa. G molli sinfonian ominaisuuksia jossa mozart satunnaisesti flirttailee painovoiman kanssa gould piti selittämättöminä vaikka se hänen mielestään koostuikin puolituntisesta halpahintaisuutta lukuunottamatta kahdeksaa oivallista tahtia, sarja säestyksettömiä laskevia sekstejä, välittömästi finaalin ensimmäisen kertausmerkin jälkeen jotka tuovat mieleen anton webernin pointillismin. Siinä mozart ojentautuu kohti webernin henkeä. Lyhyys kunniaan leimasi gouldin asennetta mozartiin. Suurin ansio hänellä oli kun mozart muuttuu joksikin toiseksi persoonaksi. Mutta gouldin mielestä mozart lakkasi olemasta nero myöhäistuotannossaan. Gould myös hylkäsi bilateraalisen tavan tulkita mozartia. Mozartin kutsuminen helppotajuiseksi viittaa gouldin mielestä siihen mitä hän ei edusta. Tunnelmien tarkoituksellinen vastakkainasettelu ja Sävelsukujen tietoinen vieraannuttaminen toisistaan on keveyden sijaan mozartin taiteen olennainen tyylillinen piirre. Gould viittasi kritiikissään lähinnä pianonsoiton opiskelijoita varten sävellettyyn ohjelmistoon, mannheimin ja pariisin vuosien laadullisesti hedelmättömämpään ohjelmistoon vaikka totesi olevan mukavaa valloittaa kaikkia noita arpeggioja ja asteikkoja ja juoksuttaa sormia ylös ja alas eri sävellajeissa kv kolmesataakolkyt kv kolmesataakolkyt kaks ja heikoin johann chistian bachilta kopioitu kolmekolmekolme. Kv kolmekolkytyks on merkittävämpi lumoavassa muunnelmissaan ja turkkilaisessa marssissa. Kv viissataakolkytkolmen hidas on on harmonisesti rohkeimpia mitä mozart kirjoitti. Viisataaseiskyt menettelee. Ei suinkaan, sillä sonaateista pisintä varhaista Durnitz sonaattia numero kuusi kv kaksataaviisi gould piti suosikkinaan ja kuutta ensimmäistä koko joukon parhaina ja juuri niissä munchenissä valepuutarhurioopperan la finta gierdinieran aikoihin sävelletyissä sonaateissa on gouldin arvossa pitämiä barokkihyveitä, kuten äänenkuljetuksen puhtautta ja rekisterisääntelyä ym. Joita ei esiinny koskaan myöhemmissä teoksissa. Mozartin sinfonia kv kuusitoista jota gould arvosti barokkihyveiden takia enemmän kuin suuria myöhäissinfonioita oli ainoa mozartin sävellys jonka hän oli itse johtanut. Minusta tuo durnitzin vaihtoehtoinen duo crommelynckin levyllään julkaisema ensiosan varhaisen version luonnos, jonka mozart on hylännyt on lopullista parempi mutta luulisi neron intuitiivisen tiedon suuremmassa tottumuksessa osuvan oikeaan. Yleensähän mozartin sonaatit on aloittelijoille ja opiskelijoille sävellettyjä. A molli sonaatti pariisin vuosilta lienee suurimpia. Myös esmes c-molli ja d-duuri sonaatit ovat merkittäviä . Sitten mozartilta on myös säilynyt kuten kuvitella saattaa joukko erityyppisiä sonaatin osia kadonneiden teosten lisäksi, kuten sophie ja constanze weberien välisestä dialogista inspiraationsa ammentanut allegro kv kolmesataaseiskytkaks jossa kaksi karakteristista aihetta sophie ja constanze käyvät vuoropuhelua keskenään ja kenties kietoutuvat toisiinsa kontrapunktisesti, kv viisisataayhdeksänkymmentä d etc. Mestarin merkittävintä pianomusiikkia löytyy myös pianoduokirjallisuudesta joista kunnianhimoisimmat teokset ovat sonaatit f-duuri ja c-duuri. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
![]() 01.04.2017 23:10:43 | |
"Jos joku kertoo pitävänsä Mozartista, tiedän ennalta hänen olevan kehno muusikko", Deliuksella oli tapana sanoa, muisteli Grainger, joka oli ystävänsä kanssa samaa mieltä Mozartin ajan tuotoksista ylipäänsä. | |
![]() 02.04.2017 01:06:14 (muokattu 03.04.2017 20:00:46) | |
levesinet: "Jos joku kertoo pitävänsä Mozartista, tiedän ennalta hänen olevan kehno muusikko", Deliuksella oli tapana sanoa, muisteli Grainger, joka oli ystävänsä kanssa samaa mieltä Mozartin ajan tuotoksista ylipäänsä. Neron ei tarvitse olla nero myös reseptiokyvyltään mutta se ettei pidä mozartista todistaa ainakin sen ettei ymmärrä musiikkia pintaa syvemmältä. Hildesheimerin mukaan mozartkaan ei luultavasti olisi suuremmin piitannut deliuksen sävellyksistä. Ja eihän hänen musiikkiaan juurikaan suomessa tai keski euroopassa tunnu esitettävän kun mozart kuuluu perusohjelmiston klassikkosarjan suosituimpiin säveltäjiin. Hänen oopperoitaan, sinfonioitaan, konserttojaan sekä kamari musiikkiaan soitetaan kaikkialla. Vai miksi otit esille tuon delius sitaatin? Gouldkaan ei ymmärtänyt miksi vain klassismin aikaudelle ominainen sonaattimuodon kaltainen barokkiarkkitehtuurin yksinkertaistamisyritys tuli muotiin vaikka se itse asiassa onkin dramaattisen organisoimisen prosessi mutta sonaattimuodon perusperiaate maskuliinisine toonikateemoineen ja feminiinisine dominanttiteemoineen tuntui hänestä kauhealta kliseeltä ja tekosyyltä kosketuksen muunteluun kuin temponvaihdoksiin lisäksi että sforzatot edustivat hänestä teatraalisuuden elementtiä joita hänen puritaaninen sielunsa vastusti sen ohella että tähdätessään kontrapunktin rikkomiseen ne olivat ristiriidassa gouldin barokkihyveitä suosivan esityskäytännön kanssa jossa hän halusi korostaa jokaista lineaarisen tapahtumisen välistä yhteyttä soittamalla arpeggioina sointuja. Lisäksi gouldia hämmensi se että mozart jättää huomioimatta monet vasemman käden kanoniset mahdollisuudet joissakin pianosonaateissaan eikä hän hyväksynyt albertibassoa. Gouldin modulatorisen distanssin teoria kritisoi tarvetta karakterisoida ja muotoilla esim. c duuriin kirjoitetun sonaatin g duurissa oleva sivuteema ikään kuin se olisi itsessään jokin suuri tapahtuma kulkiessaan tavanomaisen harmonisen rutiinin reittiä, dominantin dominantti jne.tavatessaan sadoittain hoveissa sävellettyjä vastaavanlaisia temaattisia rakennelmia. Pitää voi mistä tahansa, vaikka lantakasasta jos niin haluaa, mutta suuren taiteen keskeisin idea on sen kyky saada kuulijassaan aikaan säveltäjän kokema hengen palo, hurmio ja sisäinen kuumottava polte joka riuhtaisee hänen minuutensa pois tajunnasta emotionaalisella voimallaan johon myös mozart kykenee. Ashkenazyn mielestä mozart on hyvin korkealla tasolla edustaessaan olemisen transsendentaalista ydintä, sen perimmäistä tarkoitusta, miltei erkaantuessaan maailmasta vaikka onkin valettu lujaan ja selkeään kristallinkirkkaaseen klassiseen muotorakenteeseen jonka siloitellun kepeän kuoren alle kätkeytyy lähteen pohjattoman syvä kuohunta. Pidän myös deliuksesta joka on myös tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Sen häilyvän impressionistinen muotokieli muodon rapsodisuudessa ja voimakkaasti kromaattisessa soinnutuksessaan saa aikaan haltioituneen tunnelman jos musiikki on hyvin tulkittu. Beecham lienee hänen paras tulkitsijansa. Kyllästyttyäin klassismin täydellisesti suunnitellun yksinkertaisuuden ideaaliin deliuksen musiikki alkoi yhä enemmän vastaamaan tarpeitain deliuksen avatessa minulle kokonaan uuden paratiisimaisen musiikillisen puutarhan, walk to the paradise garden. Hänen kylläkin vielä melko varhainen ja romanttinen pianokonserttonsa jota en aiemmin voinut sietää vaikutti minuun pitkän tauon jälkeen lähes ilmestyksenomaisesti aistillisessa harmonisessa kielessään, soinnillisessa hienostuneisuudessaan ja postromanttisen värikkäässä orkesterinkäsittelyssään Tässä oli musiikillinen ihanne jota olin klassisen symmetrisen fraseerauksen ja teemanrakentelun jälkeen kaivannut. Mozart on maailmankaikkeuden koko tunnetun historian korkein äly ja suurin nero jolle mielikuvitusolennot eivät pärjää. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
![]() 03.04.2017 21:52:05 (muokattu 03.04.2017 22:01:45) | |
"Mozart on maailmankaikkeuden koko tunnetun historian korkein äly ja suurin nero jolle mielikuvitusolennot eivät pärjää." Oo höpisemäti. Kyllähän JS Bach on paras säveltäjä jos joku pitää valita. Eikös Gould sanonut että Mozart osoitti jonkinmoista lahjakkuutta lapsena mutta taantui pian ja eli liian vanhaksi. Mozartia paljon kiinnostavampia ovat myös: - renessanssin polyfonikot kuten Dufay, Caron, Pipelare, de la Rue, Ockeghem, Obrecht - William Byrd - Victoria - Monteverdi - Purcell - Händel - D. Scarlatti - Rameau - Mendelssohn (jees!) - Stravinskin myöhäistuotanto - Schnittke Minulla on muutamia Mozartin levyjä. Aion heittää niillä vesilintua. Saatan pitää korkeintaan Jeunehomme-pianokonserton Giesekingin soittamana sekä Casadesuksen levytykset. | |
![]() 04.04.2017 04:05:56 (muokattu 06.04.2017 17:06:32) | |
PVC: "Mozart on maailmankaikkeuden koko tunnetun historian korkein äly ja suurin nero jolle mielikuvitusolennot eivät pärjää." Oo höpisemäti. Kyllähän JS Bach on paras säveltäjä jos joku pitää valita. Eikös Gould sanonut että Mozart osoitti jonkinmoista lahjakkuutta lapsena mutta taantui pian ja eli liian vanhaksi. Mozartia paljon kiinnostavampia ovat myös: - renessanssin polyfonikot kuten Dufay, Caron, Pipelare, de la Rue, Ockeghem, Obrecht - William Byrd - Victoria - Monteverdi - Purcell - Händel - D. Scarlatti - Rameau - Mendelssohn (jees!) - Stravinskin myöhäistuotanto - Schnittke Minulla on muutamia Mozartin levyjä. Aion heittää niillä vesilintua. Saatan pitää korkeintaan Jeunehomme-pianokonserton Giesekingin soittamana sekä Casadesuksen levytykset. Mozartin vain kahdenkymmenenkuuden vuoden ikäisenä säveltämän suuren mutta keskeneräisen c molli messun jousien sirokkkaina kahdeksasosina alkava suuruutta henkivä kyrie eleison taite, kaksi vuotta aiemmin sävellettyä toista vespersarjaa vesperae solennes de confessorea pidättyvämmin mutta suvereenimmin käytetyssä kuorojen polyfonisessa käsittelyssäänkin, voittaa syvällisyydessään ja majesteettisuudessaan sentään jo viisikymppisen bachin h molli messun ja beethoveneitten suuren missa solemniksen vastaavan osan, ja lienee samalla koko musiikinhistorian vaikuttavin messusävellyksen kyrie-osa, jota voi verrata korkeintaan mozartin vuotta aiemmin säveltämään metafyysistä kauhua ilmentämään irralliseen d molli kyrieen. Mozart tosin soinnauttaa jo kahdensantoista ikäisenä polyfinisen taitonsa kieliä tuoden kontrapinktisen taitonsa esille avoimesti ja ylpeösti näyttävässä dixit et magnificatissa tai joissakin loretan ja sakramenttilitanioiden vaateliaissa kuoro osissa napolikaisessa tyyliilajissa kun messuissa ne olivat olosuhteiden pakosta joutuneet salzburgissa vaikenemaan kruunajaismessua lukuunottamatta. Mutta mozart todistaakin paremmin kuin kukaan muu, että nerous ei ole vanhuuden kypsyyden tai kirkastumisen tuote. Melartin, tuukkanen, leiviskä, ranta, merikanto, karjalainen, pylkkänen, saikkola, furuhjelm, kilpinen, schubert, delius ym.ovat minun mielisäveltäjiä, mutta kyllä mozartin erään pianokonserton ja viulukonserton hitaat osat varsinkin synnyttivät voimakkaimmat transsinomaiset psykofyysiset ja emotionaaliset kokemukseni tähän asti mitä koskaan olen musiikista saanut schubertin yhdeksännen tai beethoven myöhäiskvartettojen, ysin ja keisarikonserton ja haydn luomisen ja pariisin sinfoniain ja melartinin kolmannen, kuudennen, viidennen ja jopa kakkosen sekä deliuksen auringonlaskun laulujen ym. ohella valtaisan tunnehehkun riistäessä ja tunkiessa, mozartin hidasta osaa transsissa kuunneltuain, minuuden ulos tajunnasta, tiedostamattain edes kuunnelleeni mitään musiikkia lain tai siitä tuon musertavan emotionaalisen kylmää hikeä valuvan ja nivustaipeiden valtimoissa voimakkaasti jyskyttävän kokemuksen jälkeen nuottiakaan muistamatta, musiikin häipyessä aistimuksena ja tahtona kokonaan tajunnasta, sävelten transformoituessa vain siksi korkeimmanasteiseksi ja hektiseksi valonhehkuiseksi psyykkiseksi olotilaksi, jonka armoitettu nero on kokenut teostaan luodessaan välittäessään todella kuninkaallisella tavalla traagisen elämäntunteen aiheuttaman sisäisen helteisen poltteen ja hengenpalon musiikin välityksellä säveliin valetussa objektivoidussa ja sublimoidussa tunteen palossa kuulijalle, mutta siitäkin taitaa olla vierähtänyt jo kolmisenkymmentä vuotta kun tämän hetken suosikit ovat olleet pääasiassa suomalaissäveltäjiä. Nyt taisin löytää uudelleen deliuksen kromaattisen tonaalisen aistillisen harmonisen kielen joka saa minut haltioitumaan paljon voimakkaammin kuin hänen musiikillisesti heikompi, mitättömämpi ja konservatiivisuudessaan mielikuvituksettomampi ja tylsempi aikalaisensa sibbe diatonisen päivänpaisteisessa kolmisävelaiheiden simppelissä mosaiikissaan ilman suurta ilmaisuvoimaa ja pakahduttavuutta jota nuor klassiselta tyyliltä on turha odottaakaan. Populariteetti kun ei ole mikään absoluuttisen korkeimman musiikillisen kvaliteetin ja suuruuden mittapuu vaikka provinsiaalisempi sibbe onkin ällistyttävää kyllä musiikilliselta kieleltään ja syntaksiltaan hienostuneempaa ja taidokkaampaa rakkauden viimeiseksi apostoliksi kutsuttua frederick deliustakin suositumpi säveltäjä mikä todistaa pinnallisuuden ihmismieltä kiehtovasta vaikutuksesta syvällisemmän vakavan taiteen kustannuksella. Voitteko kuvitella että melartininkin sinfonioista on olemassa vain kahdeksankymmentäluvulla äänitettyjen fimicin julkaisemiin nuottikäsikirjoituksiin perustuvien sinfonioiden torsoversioiden levytykset kymmenien tahtien mittaisine aukkoineen, puuttuvine kehittelyjaksoineen ja päin prinkkalaa olevine sävellajisuhteineen, vaikka hänen jumalainen sinfoninen muotoaistinsa ja ekspressiivinen melodinen pitkälinjaisten romanttisten lauluteemojensa emotionaalista voimaa uhkuva kauneutensa kohottaa hänet sibben frigidimmän sinfonisen muotokielen yläpuolelle eikä kukaan ole edes vaivautunut levyttämään niitä uudelleen. Rahantekeminen on levy yhtiöillekin tärkeämpää kuin arvokkaasta kulttuuriomaisuudesta huolehtiminen. Eräällä englanninkielisellä keskustelupalstalla on melartinin sinfonioita ja niiden potentiaalista ja toivottavaa uudelleen levytyprojektia koskeva mielenkiintoinen keskustelu jossa myös pohjolan häät alkusoitto tuotiin esille, mutta jossa todettiin ettei kukaan suomalainen kapu ole halukas levyttämään uuden laitoksen mukaisia alkuperäisiin nuottikäsikirjoituksiin perustuvien puhtaaksikirjoitettujen sinfonioiden täydellisiä kokonaisversioita vaikka melartinlevytysten manttelinviittaa koitettiin sovittaa kapellimestari kapellimestarin jälkeen tunnetuille suomimaestroille. Tuubissa on kuultavissa vain kolmosen new edition konserttiäänitteenä. Kuvitelkaa jos kysymyksessä olisi patavanhoillinen kyläpelimannimme sibbe. Johan alkaisi kassakone raksuttaa levypomojen päässä ja uusia levytyksiä ilmestyisi kuin sieniä sateella. Mozartin kvartetot ovat musiikkia musiikista, vähemmän eksaktisti muotoiltuna pakahtumaisillaan olevasta sydämestä. Mozart ei ollut valikoiva aiheitaan valitessaan vaan ilmiömäistä rekisteriään käyttäessään. Mozartin oopperahahmot ovat uskottavuudessaan shakespearen hahmojen veroisia. Mozart on itse kertonut, että kun hän on oikeassa mielentilassa hänen aivonsa vilisee aiheita ja valitsee ne joista hän pitää eniten. Jäännöspaloista saisi kokoon vielä monta hyvää sävellystä. Tällainen teema aiheiden, melodisten yksiköiden jonomainen ja perättäinen asettelu ja sommittelu ja kontrastointi motiivisen kasvuprosessin, motiivityöskentelyn ja muoto- ja materiaalikokeilujen sijasta olikin kakeidiskooppimaisuudessaan ja ekspressiivisessä kauneudessaan eräs hänen keskeisiä rakenneperiaatteitaan mm varhaissinfonioissa kaksikymmentäyhdeksän jossa kehittelyjaksossa ilmestyvä uusi teema kielii haydninkin vaikutuksesta . Minulla on satamäärin mozart levyjä hyllyssä mutta hyvin paljon myös schubertia, sinfoniat, kvartetot, pianosonaatit, nelikätiset pianoteokset, pianotriot, oopperat, liedit, kuorosävellykset jne.,hiukan vähemmän schönbergiä ja deliusta ja melartininkin musiikkia ja vähän sitä sun tätä mutta kuitenkin yhteensä ehkä ainakin tuhat kappaletta. Bachia löytyy myös melkoinen kokoelma kantaateista, passioista ja messuista motetteihin ja orkesterisarjoihin ja konserttoihin urku ja pianofuugia, preludeita ja englantilaisia sarjoja, inventioita, sinfonioita ja das musikalischer opferia ja die kunst der fugea unohtamatta. Haydnilta mm. Kaikki sinfoniansa ja messut ja suuret oratoriot sekä jousikvartetot ja barytonitrioja sekä lähes kaikki oopperat ja tietenkin pianitriot ja pianosonaatit, orkesteri menuetit, stabat mater ja kaanonit ja muuta sekalaista. Huh huh. Vastataksein kysymykseesi, ei mozart nyt kuitenkaan erityisen pian taantunut, mutta hänen kolmenkymmenen kolmen vuoden iässä alkanutta luomisvoimansa asteittaista heikkenemistä ja neroutensa vähittäistä hiipumista voidaan pitää luonnollisena seurauksena ja reaktiona luomispalon roihujen hengenvoimia ja aivojen fysiologista sieto-ja kantokykyä ja energisyyttä koettelevana luonnottoman epänormaalina fysiologisena mekanismina luovassa prosessissa joka keskushermoston ylikapasiteetilla kuluttaa gangliosysteemin ja muun elimistön vitaalisuutta ja virtauskapasiteettia reaktiivisella paineellaan. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
![]() 09.04.2017 16:42:24 | |
megatherium: miksi otit esille tuon delius sitaatin? Siksi, että Pidän myös deliuksesta joka on myös tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Ja koska pidän Mozartia erittäin yliarvostettuna. onkin valettu lujaan ja selkeään kristallinkirkkaaseen klassiseen muotorakenteeseen Heti Mozartin kuoltua kustantaja Simrock julkaisi Mozartin noppapelin, Musikalisches Würfelspiel. Ostamalla noppapelin kuka tahansa pystyi tuottamaan sielutonta nuottikirjoitusta, jolla oli tiukka muotorakenne. Noppapeli tuhoaa musiikillisen luomisen ihmeen. https://www.youtube.com/watch?v=fK2MCXpDWB4 Ohjelmamusiikki on arvokkaampaa kuin absoluuttinen musiikki, koska se ei voi syntyä vain noppaa heittämällä. Onneksi Mozart sävelsi myös oopperoita. | |
![]() 09.04.2017 17:00:33 (muokattu 09.04.2017 17:23:44) | |
Taitaa olla niin että Mozartin obsessiivinen tapa runkata aiheutti etenevää aivotoiminnan asteittaista heikkenemistä ja alunperin kyseenalaisen neroutensa vähittäistä hiipumista. Vimmattu runkkaaminen eittämättä kulutti keskushermoston paskaksi ja trikiinimatoja kihisevän halpishesburgerin ahmiminen lyijyllä terästetyn halpisviinin höystämänä vei taantuneen miehen hiukan ennenaikaiseen hautaan jonne hän joka tapauksessa olisi pian joutunut. Nykyaikana ihmiset elävät usein hiukan kauemmin ennen kuin kaikki joudutaan sinne hautaan jossa ei ole yhtään mitään. Tässä TÄRKEÄ opetus Suomen nuorisolle. Lopettakaa heti se runkkaaminen! Se kuluttaa aivonesteenne ettekä enään jaksa seurata töllöstä tosi-teeveetä, salkkareita ja murhamysteerejä. Kauhea lopputulos on se että sairastutte varmaan Alzheimerin tautiin jo 65-vuotiaana, sen sijaan että sairastuisitte siihen vasta 70-vuotiaana. Ajatelkaa että tieteellisten tutkimusten mukaan menetätte jopa viisi vuotta korkeatasoista länsimaista elämää kauppakasseineen, yhtiövastikkeineen, penkkiurheiluineen ja julkkisjuoruineen! Putsaahan se haiseva lattiakaivosi, | |
![]() 09.04.2017 17:37:01 (muokattu 12.04.2017 19:56:31) | |
levesinet: Siksi, että Ja koska pidän Mozartia erittäin yliarvostettuna. Heti Mozartin kuoltua kustantaja Simrock julkaisi Mozartin noppapelin, Musikalisches Würfelspiel. Ostamalla noppapelin kuka tahansa pystyi tuottamaan sielutonta nuottikirjoitusta, jolla oli tiukka muotorakenne. Noppapeli tuhoaa musiikillisen luomisen ihmeen. https://www.youtube.com/watch?v=fK2MCXpDWB4 Ohjelmamusiikki on arvokkaampaa kuin absoluuttinen musiikki, koska se ei voi syntyä vain noppaa heittämällä. Onneksi Mozart sävelsi myös oopperoita. Arvelen ettei siten tuotetulla nuottikirjoituksella ole minkäänlaista klassista muotorakennetta lainkaan kuten ei improvisaatiollekaan perustuvassa musiikissa. Mutta minusta tuo ei vastaa kysymykseen mozartin musiikillisesta merkityksestä ja hänen tuotantonsa todellisesta arvosta jota pidät ylimitoitettuna. Miksei ohjelmamusiikki voisi syntyä arpakuutiota heittämällä jos sille antaa jonkin kuvailevan nimen? Luulitko että mozartin absoluuttista musiikkia edustava soitinmusiikki olisi syntynyt noppaa heittämällä? Musikalisches wurfelspielissähän on kysymyksessä vain mekaanisen arpakuution heittoon perustuvan sävellysmetodin tuloksista joita mozart ei suinkaan käyttänyt luovan musiikillisen älynsä vapautumisen tuloksena pyhityksen tuokiossa alkunsa saaneen luomisaktin apuvälineenä mestariteoksiaan luodessaan, vaan tarjosi sillä mahdollisuuden säveltämisen jaloon taiteeseen niillekin, joilla ei ollut siihen luontaisia lahjoja ja edellytyksiä, tällaisten säveltämisen apuvälineiden ollessa mozartin aikana oletettavasti jo entuudestaankin hyvin suosittuja, josta ovat todisteena erilaiset julkaistut laitokset, mozartin seuratessa ilmeisesti vain jo olemassaolevaa traditiota kehittäen sen pohjalta siitä oman metodinsa. Siis väitän että mozart ei todennäköisesti ollut tällaisen mekaanisen sävellysmetodin isä ellei isyys sitten ollut perinnöllisyysopin oikku sillä niin kirjava oli hänen taustansa, jos asia tulee lainkaan selvemmäksi. Mozartin ilmiömäinen nerokkuus säveltäjänä tulee siinäkin ilmi että hän sai stadlerin luona keilatessaan mieleensä runollista kirkastuneisuutta tulvivan teoksen keilaratatrion kv neljäyhdeksänkahdeksan. Tuskinpa arpakuutiolla voi loihtia niitä arkkitehtonisia ja soitinnukseen liittyviä hienouksia tai melodian ja moduloinnin magiikkaa joita mozartin mestariteokset ovat tulvillaan. Ehkä se soveltuu vain joihin pienimuotoisempiin klaveeriteoksiin jossa luovalle mielikuvitukselle ei jää sijaa vaan jälki on sen mukaista äärimmäisessä mekaanisuudessaan, jollaista mozartin ajan keskinkertaisten säveltäjien musiikki usein olikin, mozartin ylittäessä jo varhain aikalaisten mekaanisen sävellystavan modulatorisella ja melodisella innovatiivisuudella toisesta sinfoniasta alkaen. Ensimmäisen sinfonian kaavamaisen pääteeman jälkeen kahdeksanvuotias napero vapautuu toisesta teemasta alkaen. Complete mozart editionissa "sävelletään" arpakuutiota heittämällä tahti tahdilta jotakin rutikuivaa pienimuotoista cembalokappaletta sikäli kun jotakin tuosta hyllystä löytyvästä rarities and surprises-levystä hämärästi muistan. Mozartin wurfelspiel ajoittuu myöhempiin wien vuosiin seitsemäntoistakahdeksankymmenseitsemän jonka avulla sävellettyä musiikkia löytyy kaksi nuottisivullista jonka kokoonpanoa ja soitinnusta ei ole määritelty. Minäkin kernaasti kuulisin unohdettujen suomi nerojen kuten melartininkin , tuukkasen , rannan, fougstedtun, aaltosen, leiviskän, saikkolan ym. Sinfonioita ja orkesterimusiikkia enemmän yliarvostettujen säveltäjien sijasta mutta mene nyt sanomaan se ylen musiikkitoimitukselle, rso:lle, hko:lle että toivoisit heidän tarjoavan unohdettuja suomalaisen säveltaiteen aarteita enemmän ohjelmistossaan. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)