O tempora o mores, meidän aikanamme Norssissa teinit istuivat rauhallisesti auditorion penkkiriveillä kun joku Haydnin Karhu sinfonia kajahti ämyreistä ilmoille soimaan, numero 82. Sen sijaan, epäilen syvällistä osallistumista tämän musiikin välittämään tunne elämykseen, sillä minultakin se lukio aikana auditoriossa kuunneltuna luonnistui kuin ihmeen kaupalla loppumusiikin soidessa vain Mozartin viulukonserton adagiossa, joka oli täysin odottamaton reaktio, ja koin jotain todella unohtumatonta, jonka muistan kuin eilisen päivän. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
Melko mielenkiintoinen kokeilu!
Itse olisin ainakin pysynyt paikalla siinä iässä, mutta olen aina ollut vähän eri ja pitänyt klassisesta pienestä pitäen. Mutta, niin, panhuilu on inhokki, ja monelle muulle nuorelle varmaan nykyäänkin.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi klassista musiikkia sahataan nuorten keskuudessa. Vaikka itse olin teini, en koskaan alistanut musiikkilajia kuten moni muu. Klassinen musiikki on mielenkiintoista, mutta nykypäivänä (tämä koskee myös noin 80-lukua ja siitä eteenpäin) moni uskoo, että kaikki klassinen on sitä samaa koko ajan. Itse uskon, että porukka hämmästyisi, jos he kuulisivat kuinka eri suuntia ja teoksia onkin tässä tyylissä.. |
Prophet
megatherium
Rut