Klassinen ›

Onko suomessa ollut koskaan suuria säveltäjiä joiden musiikki tekee syvän vaikutuksen kuulijan tunteisiin kohottamalla ja muuttamalla niitä toiseen vireeseen? Mielestäni kyllä vaikkei kaikkein populaarimpien ja moderneimpien nimien voi ehkä katsoakaan kuuluvan heihin jolla tarkoitan sellaisia säveltäjiä kuten Sibelius tai Rautavaara ja tietyt nykysäveltäjät.
 
Suomessa ei ole koskaan ollut yhtään Mozartin tai Beethoveninkaan tasoista klassismin ajan säveltäjää jonka musiikista välittyisivät korkeimmanasteiset psykofyysiset tilat tai se kykenisi vaivuttamaan kuulijansa syvään transsitilaan nivustaipeiden valtimoiden sykkiessä kiivaasti ja hikikarpaloiden valuessa rintakehää pitkin. Melartin saattaa olla niitä harvoja säveltäjiä suomessa joiden musiikki sinfonioissaan pääsee lähimmäksi tätä vaikken sen vaikutusmekanismista ole niin tietoinen saadessaan kyllä haukkomaan pakahtuneena henkeä kohti korkeuksia kohottautuen. Vahvoja emotionaalisia kokemuksia olen saanut myös mm. Aarre Merikannon ja Kalervo Tuukkasen musiikista kun erään kerran kuuntelin meri sinfonian 3. osaa rintahehäni miltei musertuessa sängynpatjaa vasten musiikin voimasta ja olin Schott konsertosta syvästi vaikuttunut. Sibeliuksen frigideistä ja askeettisista sinfonioista en ole saanut koskaan minkäänlaisia emotionaalisia kokemuksia vaikka säveltäjä omahyväisyyttään kehtasi kysyä 6. sinfoniastaan puheen ollen että eikö siinä ole pikkuisen Mozartia?

Tämä on tärkeää.

p130: Tämä on tärkeää.
 
Mielestäni on hyvinkin tärkeää tiedostaa millaisia kokemuksia musiikki voi kuulijalleen tarjota sen sijaan että analysoidaan vain kylmänviileästi teosten musiikillista rakennetta mutta ei puhuta teosten emotionaalisesta sisällöstä ja syvyydestä mitään relevanttia. Olisinkin halukas kuulemaan kuinka suuria emotionaalisia kokemuksia ja kenen teoksista te muut olette saaneet sillä vain sillä on musiikillisessa reseptiossa jotakin korkeampaa metafyysistä merkitystä.

Ei ole mikään pakko kuunnella Sibeliukselta vain ja ainoastaan sinfonioita. Maailmalla tunnettu ja arvostettu kansallissäveltäjä sävelsi paljon hienoja teoksia, jotka erittäin harvoille kuuntelijoille ja absoluuttista musiikkia (mitä lienee?) turhaan etsiville ovat ideaköyhää, yksinkertaista ja halvalla tehtyä mainstreamia.

Prophet: Ei ole mikään pakko kuunnella Sibeliukselta vain ja ainoastaan sinfonioita. Maailmalla tunnettu ja arvostettu kansallissäveltäjä sävelsi paljon hienoja teoksia, jotka erittäin harvoille kuuntelijoille ja absoluuttista musiikkia (mitä lienee?) turhaan etsiville ovat ideaköyhää, yksinkertaista ja halvalla tehtyä mainstreamia.
 
Ei olekaan mutta Sibeliuksen sinfoniat yleensä mielletään hänen pääteoksikseen joskin niistä puuttuu Melartinin sinfonioille ominainen emotionaalinen voima ja syvyys. Minusta Sibeliuksella ei taida olla ainuttakaan hienoa teosta vaan ne kaikki edustavat samankaltaista emotionaalisesti köyhää kitschiä.

megatherium: Ei olekaan mutta Sibeliuksen sinfoniat yleensä mielletään hänen pääteoksikseen joskin niistä puuttuu Melartinin sinfonioille ominainen emotionaalinen voima ja syvyys. Minusta Sibeliuksella ei taida olla ainuttakaan hienoa teosta vaan ne kaikki edustavat samankaltaista emotionaalisesti köyhää kitschiä.
 
Oletko koskaan miettinyt sitä mahdollisuutta, että Sibestä diggaavat olisivat oikeassa ja sinä väärässä, mitä Jannen bängereihin tulee?
 
Ei sillä, laitan mäkin mielummin jotain muuta kuin Sibbee tykitellen.

Funkånaut: Oletko koskaan miettinyt sitä mahdollisuutta, että Sibestä diggaavat olisivat oikeassa ja sinä väärässä, mitä Jannen bängereihin tulee?
 
Ei sillä, laitan mäkin mielummin jotain muuta kuin Sibbee tykitellen.
 
En näe että Jannella ylimalkaan olisi jotakin bängereitä kun Jannen sinfonioista puuttuu silmiinpistävästi emotionaalinen voima mikä vasta antaa musiikille sen todellisen arvon ja korkeimman metafyysisen merkityksen digatkoot sitten fanit Jannen musiikista vaikka kuinka paljon eikä Sibeliuksen usein staattisia ja tekstuuriltaan kamarimusiikillisia sinfonioita olemattomassa orkestraalisessa voimassaan voi oikein tykitelläkään siten kuin vaikka jotakin wieniläisklassista musiikkia jossa rytmistä draivia on enemmän.

Suuri yleisö on aina oikeassa. Siksi heille ei pidäkään tarjoilla elämää suurempia sävellyksiä, vaan huolella valikoitua roskaa. Baudelaire tiesi mistä puhui.

Eikö Karelia-sarjakaan tee vaikutusta?

Prophet: Eikö Karelia-sarjakaan tee vaikutusta?
 
Ei tee. Kuten olen jo niin monesti aiemminkin sanonut Karelia sarja on kevyellä kädellä sävelletty populaari ja patrioottinen kappale josta ei löydy ilveelläkään metafyysisiä tai emotionaalisia syvyyksiä jota suurelta musiikilta edellytetään vaikka viihdemusiikkina se kyllä toimii mainiosti melodisen kekseliäisyytensä ja rytmisen draivinsa ansiosta.
 
Sibeliukselle on tyypillistä ja kuvaavaa että tällaiset tilapäisluonteiset käyttömusiikkia edustavat pikku sepitteet kuten Karelia sarja kohoavat merkitykseltään jopa hänen pääteoksiksi miellettyjen sinfonioiden yläpuolelle joka osoittaa sen että Sibeliusta ei ollut luotu säveltämään kovin laajamuotoisia sinfonisia teoksia joista puuttuu mm. emotionaalista syvyyttä ja orkestraalista voimaa sekä rytmistä draivia edustaen tyyliltään anakronistista, staattista ja viileää klassismia.

Henri Henri Olavi: Suuri yleisö on aina oikeassa. Siksi heille ei pidäkään tarjoilla elämää suurempia sävellyksiä, vaan huolella valikoitua roskaa. Baudelaire tiesi mistä puhui.
 
Viittaatko tällä nyt Sibeliuksen musiikkiin?

megatherium: Viittaatko tällä nyt Sibeliuksen musiikkiin?
 
Viittaan tällä kaikkeen.

Henri Henri Olavi: Viittaan tällä kaikkeen.
 
Niin Mozartinkin kohtalona oli omana aikanaan jäädä vähäpätöisten ja keskinkertaisten yleisön suosikkien varjoon mm. oopperoillaan ja hänen annettiin ymmärtää että hänen olisi syytä kirjoittaa teoksia jotka olisivat ylläpitäviä keskinkertaisestikin esitettyinä kun hänen kvintettonsa ja pianokvartettonsakaan eivät menneet kaupaksi liian vaikeina ja Haydn kvartettoja kritisoitiin siitä että ne olivat liian vahvasti maustetut eikä kenenkään kitalaki voisi niitä kauaa sietää ja että hän nousee liian korkealle todella kauniissa osassaan luodakseen uutta.

Kyllä vain. Nerojen suurin ongelma on typerä yleisö.

Henri Henri Olavi: Kyllä vain. Nerojen suurin ongelma on typerä yleisö.
 
Hildesheimer taisi huomauttaakin jotakin sen suuntaista että voiko sellaisen yleisön tai yhteiskuntakerroksen kohdalla olla puhettakaan sivistyksestä joka koko ajan haluaa jotakin uutta eikä muista eilispäivän säveltäjiä edes nimeltä.

Äärimmäisen harvat ja epänormaalit ihmiset joiden todellinen vakavuus ei sisälly persoonalliseen ja käytännölliseen vaan teoreettiseen ja objektiiviseen kykenevät käsittämään ja jollakin tavoin ilmaiseman maailman olemuksen, siis korkeimpia totuuksia kuten Mozart jonka äly on kuin aurinko joka ilmaisee maailman olemuksen teoksissaan eikä lyhty joka normaalille ihmiselle valaisee vain hänen tietään.

megatherium: Äärimmäisen harvat ja epänormaalit ihmiset joiden todellinen vakavuus ei sisälly persoonalliseen ja käytännölliseen vaan teoreettiseen ja objektiiviseen kykenevät käsittämään ja jollakin tavoin ilmaiseman maailman olemuksen, siis korkeimpia totuuksia kuten Mozart jonka äly on kuin aurinko joka ilmaisee maailman olemuksen teoksissaan eikä lyhty joka normaalille ihmiselle valaisee vain hänen tietään.
 
Eikö Antonio Salierillakin ollut valaisevaa älykkyyttä?

Prophet: Eikö Antonio Salierillakin ollut valaisevaa älykkyyttä?
 
Amadeus-filmistä päätellen hän oli hyvin keskinkertainen säveltäjä jota älyn kirkkaus ei valaissut mitenkään häikäisevästi.

megatherium: Amadeus-filmistä päätellen hän oli hyvin keskinkertainen säveltäjä jota älyn kirkkaus ei valaissut mitenkään häikäisevästi.
 
Amadeus-leffassa juuri mikään ei pidä historiallisesti paikkaansa.
 
Vaikka viihdyttävä leffa onkin.

Funkånaut: Amadeus-leffassa juuri mikään ei pidä historiallisesti paikkaansa.
 
Vaikka viihdyttävä leffa onkin.
 
Salierin keskinkertaisuus säveltäjänä sen sijaan on fakta. Olen sen omin korvin kuullut.