Klassinen ›

Oikein hyvä sarja on päässyt toiseen tuotantokauteen.
 
https://www.hs.fi/paivanlehti/01042021/art-2000007894332.html

Tarkoitatko klasarihittejä? Vaikka monet näistä teoksista saattavat rahvaan makuun jonkinlaisia hittejä ollakin niin ne eivät usein kuitenkaan edusta musiikillisesti sitä kaikkein painavinta antia maailman säveltaiteelle mm. sellaisten nerojen kuin Mozartin ja Beethovenin loistaessa poissaolollaan sillä ovathan esim. Bolero ja Pähkinänsärkijä baletti musiikillisesti vielä kovin kevyttä tavaraa.

Harva asia on säveltäessä helpompaa kuin kätkeä punaisen langan puute monimutkaisuuden alle.

Funkånaut: Harva asia on säveltäessä helpompaa kuin kätkeä punaisen langan puute monimutkaisuuden alle.
 
Tämä on juuri Max Regerin musiikille ominaista.

megatherium: Tarkoitatko klasarihittejä? Vaikka monet näistä teoksista saattavat rahvaan makuun jonkinlaisia hittejä ollakin niin ne eivät usein kuitenkaan edusta musiikillisesti sitä kaikkein painavinta antia maailman säveltaiteelle mm. sellaisten nerojen kuin Mozartin ja Beethovenin loistaessa poissaolollaan sillä ovathan esim. Bolero ja Pähkinänsärkijä baletti musiikillisesti vielä kovin kevyttä tavaraa.
 
On siellä Kaija. Ekassa tuotantokaudessa oli noita triviaalimpia säveltäjiä.

Henri Henri Olavi: On siellä Kaija. Ekassa tuotantokaudessa oli noita triviaalimpia säveltäjiä.
 
Ravel ja Tsaikovski muka triviaaleja? Hehän ovat suuria klassikoita ja rohkenisin myös väittää heidän olevan Kaijaa suurempia ja originellimpia säveltäjiä mestariteoksillaan joista voisi mainita mm. Tsaikovskin viimeiset sinfoniat ja Ravelin Daphnis et chloe.

Kuuntelin sen Satie-jakson, sehän onkin ollut aika velmu kaveri. Ja siis ohjelman rakenne oli mainio, varmaan kuuntelen lisääkin.

Kefiiri: Kuuntelin sen Satie-jakson, sehän onkin ollut aika velmu kaveri. Ja siis ohjelman rakenne oli mainio, varmaan kuuntelen lisääkin.
 
Ehkä hän oli velmu ja edelläkävijä sellaisille musiikkiliikkeille kuin impressionismi, primitivismi, konstruktivismi, uusklassismi ja minimalismi, mutta ei hänen musiikkinsa kovin syvällistä vaikutusta tee enkä siksi myöskään laskisi häntä säveltaiteen suuriin mestareihin. Mistä tuon jakson voi kuunnella?

Minuun Satie luo paljon syvempiä emotionaalisia kokemuksia kuin esim. Mozart koskaan. Siten Satie on todella merkittävä säveltäjä ja ohittaa siinä esim. Mozartin.

Henri Henri Olavi: Minuun Satie luo paljon syvempiä emotionaalisia kokemuksia kuin esim. Mozart koskaan. Siten Satie on todella merkittävä säveltäjä ja ohittaa siinä esim. Mozartin.
 
Otan tuon huumorilla. Minun tunteisiini ei mikään ole vaikuttanut yhtä kohottavasti ja voimakkaasti kuin Mozartin eräs pianokonsertto musertavine emotionaalisine kokemuksineen joskin Beethoven ja Schubert pääsivät lähelle sitä. Satie on vielä varsin vaatimaton säveltäjälahjakkuus ja pikkutekijä näiden nerojen rinnalla.
 
Kuten jo totesin Satie oli tietynlainen edelläkävijä ennakoiden mm. impressionismia mutta sellaista syvällistä vaikutusta mm. romantikoihin jota Mozartilla oli Satie ei koskaan omannut eikä Satien salonkimainen pianomusiikki, josta puuttuu sellainen emotionaalinen syvyysperspektiivi jota Mozart sinfonioissa, oopperoissa, kamarimusiikissaan ja konsertoissaan edustaa ole Mozartin kanssa yhteismitallistakaan sillä niin pinnalliseksi jää Satien taide verrattuna säveltäjistä nerokkaimpaan.
 
Mozartin musiikki subliimeimmillaan on niin yliaistillista ja tavoittamattoman tuntuista että jos sen sisälle pääsee siihen valettujen objektivoitujen emootioiden ottaessa kuulijan tajunnan ja kehon joka solua myöten kokonaan ja ehdoitta valtaansa niin että tämä tuntee tulleensa vedotuksi tunteisiinsa mitä syvimmällä tavalla tahtomisen ja minuuden kadotessa tajunnasta kun kuulija nostetaan pois tavanomaisesta minästään ei hän lopulta kuule enää laisinkaan musiikkia ja säveliä kuuloaistimuksen ollessa tajunnasta tahtona niinikään pois tungettu vaan on valtaisan tunnehehkun vallassa nivustaipeiden valtimoiden kiivaasti jyskyttävässä hurmiossa hikikarpaloiden valuessa pitkin sängyllä lepäävän kylmän kehon rintamusta.
 
Ei Mozartin mittaamaton emotionaalinen syvyysperspektiivi ole oikeastaan kuultavissakaan vaan sen voi vain tuntea ja kokea sielunsa syvimmässä sopukassa tiedoitsevan tultua tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi ja tahdon tultua tungetuksi ulos tajunnasta joka täyttyy Mozartille ominaisesta ainutlaatuisesta puhtaan mielteen alueelle heijastuneesta valon ja rakkauden atmosfääristä kirkkauteen kohotetussa sieluntilassa ottaessaan koko ihmisen olemuksen kokonaan valtoihinsa jonka katharttisen kokemuksen vain Mozartin paras musiikki voi antaa välittäessään assosiaatioita joihinkin menneisiin koettuihin järkytyksiin jotka Mozart on sublimoituaan objektivoituna tunteena valanut teoksiinsa mutta mitä suurinta kontemplaatiota se tosin edellyttää kuulijaltaan soivan materian transformoituessa valohehkuiseksi pätsinkaltaiseksi emotionaaliseksi kokemukseksi joka tunkee tahtomisen ulos tajunnasta.

Se ei ollut huumoria, vaan olin täysin tosissani.

megatherium: Mistä tuon jakson voi kuunnella?
 
Satie-jakso löytyy täältä:
 
https://areena.yle.fi/audio/1-50765802
 
Seuraavaksi kuuntelen Debussyn kunhan kerkiän.

Henri Henri Olavi: Se ei ollut huumoria, vaan olin täysin tosissani.
 
Minä taas luulin nähneeni itse jumalan Mozartin pianokonserttoa nuorena kuunnellessani syvässä transsitilassa, nivustaipeiden valtimoiden kiivaasti jyskyttäessä, pallomaisen kirkkaan valoilmiön väikkyessä tajunnassani ja hikikarpaloiden valuessa muutoin niin kylmän kehoni rintamusta pitkin kuin jonkin ulkoapäin tulevan valtavan voiman valtoihinsa ottamana enkä edes muistanut juuri kuulemastani tutusta musiikista nuottiakaan minuuden ollessa tajunnasta pois tungettu kun sen sijaan Satien pienimuotoinen ja salonkimainen, lievästi eleginen, pianomusiikki ei ole tehnyt minkäänlaista vaikutusta lievää apaattisuutta lukuunottamatta.
 
Olen myös kuunnellut joskus Tuukkasen Meri sinfoniaa vanhempien parisängyllä rintakehäni painuessa miltei kasaan sängynpatjaa vasten musiikin musertavasta voimasta ja olen varpailleni kurottautuneena kohti korkeuksia nousten kuunnellut henkeä haukkoen Melartinin postromanttisia sinfonioita musiikin pakahduttavasta kauneudesta kiihoittuen kun taas Sibeliuksen umpitylsät frigidiä klassismia edustavat sinfoniat ovat saaneet katseeni vaipumaan apaattisena ja flegmaattisena kohti lattian rajaa ja nukahtamaan leveästi haukotellen ja kuorsaten. Tuukkasta ei todellakaan valitettavasti juuri esitetä missään mutta Melartinin sinfoniat ovat kyllä paljon esillä konserteissa suomessa.

Siksipä onkin hyvä, että pysyttelet argumentoinnissasi omissa kokemuksissa, etkä yleistä niitä koskemaan muita.

Henri Henri Olavi: Siksipä onkin hyvä, että pysyttelet argumentoinnissasi omissa kokemuksissa, etkä yleistä niitä koskemaan muita.
 
Moni muukin on saanut suuria emotionaalisia kokemuksia Mozartin musiikista. Siksipä hän onkin yleismaailmallisesti niin arvostettu säveltäjä. Esim. Hildesheimer kutsuu Mozartia tunnetun historian suurimmaksi neroksi, Sibelius musiikin kristushahmoksi, Kierkegaard pitää Don Giovannia kaikkien aikojen suurimpana taideteoksena, Kapellimestari Krips sanoo Mozartin tulevan taivaasta, Ashkenazy sanoo Mozartin musiikin olevan niin uskomatonta ja ylimaallista että mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan sitä, Goldschmitt kirjoittaa Mozartin musiikin olevan jumaluuden ilmestystä jne jne. Ainoastaan Frederik Delius ei saanut minkäänlaista otetta Mozartista mutta Hildesheimer arvelee ettei Mozartkaan olisi suuremmin välittänyt Deliuksen musiikista. Useimmilla muilla on tiukasti lukkoon lyöty ja usein myönteinen kanta Mozartin musiikkiin.

On minullakin ihan myönteinen kanta Mozartiin. Oikein kivoja biisejä hänelläkin on. Ei kuitenkaan niin kovia kuin Satiella esimerkiksi.

Henri Henri Olavi: On minullakin ihan myönteinen kanta Mozartiin. Oikein kivoja biisejä hänelläkin on. Ei kuitenkaan niin kovia kuin Satiella esimerkiksi.
 
Satien humoristiseksi, naiiveiksi ja minimalistisiksi luonnehdittavat biisitkö muka kovia? Hänhän sävelsi mm. Todella veteliä preludeja koiralle eivätkä ne likimainkaan ole yhtä kovia teoksia kuin esim. Mozartin muodoltaan 4-osaiset suuret sinfoniat, konsertot ja oopperat.
 
Levyhyllyn kahluu artikkelissa mm. kirjoitetaan Mozartin Jupiter sinfonian kontrapunktin apoteoosiksi kutsutusta finaalista seuraavaa: Viimeiseksi jääneen sinfoniansa viimeiseen osaan Mozart latasi niin tolkuttoman määrän kontrapunaalisia paukkuja, että kontrapunktin ystäville se on kuin korkealaatuista pornoa. Kyseessä on eräs kaikkien aikojen loistavimmista, hätkähdyttävimmistä, majesteettisimmista ja kunnioitusta herättävimmistä sävellyksistä, inhimillisen potentiaalin mykistävä mestarinäytös, jota on suoraan sanoen hankala uskoa pelkän ihmisen tekeleeksi. Tähän kymmenminuuttiseen finaaliin Mozart tuntuu kirjoittaneen koko musiikillisten taitojensa ja kykyjensä summan. Viisi ensiluokkaista teemaa yhdistyy valtavaksi, maailmankaikkeudelliseksi fuugaksi, joka mykistää yleisön. Suhtaudun tähän teokseen pelonsekaisella kunnioituksella. Mozartin 41. sinfonian finaali on ainoita tilanteita, joissa minä jumalaton olen ikinä kokenut mitään uskonnolliseksi kokemukseksi luokiteltavaa. Tämä on Mozartin orkesterituotannon kiistaton kruunu, lähes ihme, jota musiikintutkija
Sir George Grove luonnehti Ranskan vallankumousta edeltäneen maailman suurimmaksi orkestraaliseksi saavutukseksi.

On Satiella muutakin kamaa. Onhan Mozartillakin esim. Taikahuilu, joka on kepeää höpsöttelyä, ihan diipadaapa-purkkaa.

Henri Henri Olavi: On Satiella muutakin kamaa. Onhan Mozartillakin esim. Taikahuilu, joka on kepeää höpsöttelyä, ihan diipadaapa-purkkaa.
 
Taikahuilun säveltämiseen Mozart itsekin suostui vain vastahakoisesti ja vaikka musiikki Hildesheimerin mukaan on usein kaikkein korkeinta tasoa se on siltikin korkeatasoiseksi viihteeksi suunniteltua. Niitä vaatimuksia joita sille myöhemmin on asetettu se ei täytä. Taihahuilu on loistava loppututkinto mutta ei Mozartin joutsenlaulu. Se on Mozartin viimeinen ja epätoivoinen yritys saneerata taloutensa. Miten muuten on selitettävissä linnunpyydystäjän hilpeä hahmo jonka oli tarkoitus tuoda luojalleen voittoa. Sanoisin että kyllä Taikahuilussakin on parhaimmillaan vaikuttavampaa musiikkia kuin mitä Erik Satie on koskaan säveltänyt pikkuruisissa pianokappaleissaan joita on ankarasti kritisoitu muodon puutteestaan.

Erik Satie on muodon mestari.