Ainakin alkuunsa mieleen tulee Schumannin kevätsinfonian (nr. 1) avausosan kehittelyvaihe, jossa viedään heti alkuun vakuuttavasti eteenpäin sitä kohtaa, mihin oltiin jäämässä, ennen kuin aletaan käsitellä esittelyvaiheen ensimmäistä motiivia.
Toisena on jäänyt erityisen hyvin mieleen Mendelssohnin jousioktetin avausosan kehittelyvaihe, jossa ehkä vähän nuoruuden naiviiudella pistetään lopussa kaikki hiljaiseksi ja sitten kaavamaisesti edetään ja voimistutaan kunnes koko partituuri on täynnä samanpituisia tahdit täyttäviä nuotteja. Mutta toimiihan se! Sä luulit että oot yksin, että kukaan ei välitä susta, ja että maailma on sua vastaan, mutta sitten sä tapasit mut |
sub zero