Klassinen ›

Niin paljon kuin olen nuoruudessa toivo kuulaa ihaillutkin kuorosäveltäjänä en voi sulattaa sitä että hänen keskeneräiseksi tai suorastaan lyhyeksi torsoksi jäänyttä jupiter sinfoniaansa esitetään yle radio 1:ssä sinfonia-epiteetillä varustettuna muiden aiemmin mainitsemieni suomalaismestarien kokonaisten sinfonioiden kustannuksella. Kun kuulan lyhyehkön jupiter katkelman kuulee ymmärtää miksi hän jätti sen kesken sinfoniaan huonosti sopivan materiaalin, amatööörimäisen orkestroinnin ja äänenkuljetuksensa krampinomaisuuden vuoksi ellei sitten ajautunut peräti tonaaliseen umpikujaan. joonas kokkonen puolestaan totesi saikkolan 1. la campale sinfoniasta että siinä on sinfoniaan sopivaa materiaalia. miksei esimerkiksi saikkolankaan sinfonioita esitetä tai levytetä koskaan? Ehkä vain siksi ettei saikkolan maine säveltäjänä ole yhtä suuri kuin kuulalla tai sibeliuksella. niin naivi ja tyhmä voi olla ihminen.

kuulan eteläpohjalaiset sarjat soivat paremmin. Turun filharmoninen orkesteri ja BBC concert orkesteri ovat levyttäneet kakkossarjan (ostrobothnian suite 2). sen aloittaa hauskaa orkesterikontrapunktiikkaa sisältävä hersyvä tulopeli ja päättää hurjaa revontuliräiskettä? sisältävä hiidet ne virvoja viritti. turun filharmonikot soittavat sen hitaammassa tempossa. Ranskalaisen impressionismin vaikutuksesta kertoo myös sarjan vaikuttava toinen osa sävelmaalaus metsässä sataa.

ärsyttää lisäksi se että tuubiin ladattu finlandia recordsille levytetty stabat mater soi niin hiljaa fortekohtia lukuunottamatta ettei siitä tahdo kuulla mitään saati että musiikista voisi nauttiakin. stabat mater on suomen musiikin keskeisiä teoksia vaikka niinikään jäi kuulalta kesken ja madetoja täydensi sen. loppufuuga on myös omana numeronaan tuubissa.

Sain itse juuri voimakkaan tunneryöpyn toivo kuulan hiidet ne virvoja viritti osasta hurjassa revontuliräiskeessään toisesta eteläpohjalaisesta sarjasta ( ostrobothnian suite 2) ja sitä ennen melartinin 5 sinfoniasta.

Paikalle osunut henkilö luuli minun nukkuneen kun kuuntelin musiikkia haltioituneena suu auki revähtäneenä ja silmät kiinni painautuneena taaksepäin tuolilla kallistuen.

Eihän sinfonian johdannosta koostuva lyhyt fragmentti ole mikään sinfonia ja siksi on kyseenalaista käyttää siitä sellaista nimitystä. Sivumennen sanoen Mozart on säveltänyt sen kuuluisamman ja tunnetumman Jupiter sinfonian, joskaan lisänimi Jupiter ei ole Mozartin antama, vaan on mahdollisesti impressaari Johann Peter Salomonin sinfonian varhaisiin pianosovituksiin lisäämä alaotsikko.
 
Mozartin Jupiterin Molto Allegro finaali on ainutlaatuinen sonaattimuodon ja fuugan sulautuma kontrapunktin triumfissa ja apoteoosissaan eikä ole 5 kertaisessa kontrapunktissaan aivan yksinkertainen. Finaalin koodana on viisiääninen fuuga. Kukaan joka ei ole asioista perillä ei voisi aavistaakaan kuinka suurta kontrapunktista taitoa ja hallintaa Mozart osoittaa finaalin humoristisen leikkivissä sävelissä. Sitten tuo valoisten sointujen valtameri. Mozartin kauniiden sointujen taju on tosiaan niin ehdoton että on mahdotonta löytää mistään hänen teoksestaan kohtaa jossa soinnukkuus olisi uhrattu muiden näkökohtien hyväksi.