Klassinen ›

Ärsyttää kun Yle ei ole soivassa arkistossa toteuttanut oikeastaan ainuttakaan tarkemmin määriteltyä toivettani vaikka olen esittänyt niitä useampiakin jos mukaan ei lasketa unohdettujen suomalaissäveltäjien teoksia koskevaa ylimalkaista toivettani joka on tavallaan toteutunut Fougstedtin pettymykseksi osoittautuneessa dodekafonisessa orkesteriteoksessa Angoscia ja Pylkkäsen hieman paremmassa Opri ja Oleksi evakko-oopperassa mutta areenassa soi onneksi vielä Tuukkasen lumoava Meri sinfonia joka on suomen lahja maailman säveltaiteelle, Melartinia, Leiviskää, Saikkolaa, Aaltosta, Fordellia ja A karjalaista unohtamatta.
 
Soivan arkiston esittelypuheessa sanotaan että Yle tuo musiikkiaarteensa kaikkien ulottuville. Tarkoittaakohan se minuakin?

Saankohan minä kuulla vielä jotakin vaikuttavaa ja kaunista suomalaista musiikkia Yle areenasta joka saisi minut pakahtumaan, jää nähtäväksi. Eräs toivomukseni on Tuukkasen pitkällisen kypsyttelyn tuloksena syntynyt epäilemättä hieno ja pakahduttava muodoltaan 3-osainen ja kestoltaan 32 minuuttinen 6. sinfonia Jussi Jalaksen johtamana tulkintana josta Ylellä on olemassa v. 1979 tehty kantanauhatallenne mutta voihan olla ettei Ylellä ole siihen lähetysoikeuksia, mene ja tiedä. Täytyykin muuten toivoa sitä nyt saman tien soivassa arkistossa jos vaikka tällä kertaa tärppäisi. Tuukkaselle on fantastinen romantiikan taju ja hän on Meri sinfoniassaan ilmiselvästi inspiroitunut myös impressionismista joka leimaa koko ensimmäistä osaa.
 
Muuan harras toiveeni on myös saada kuulla Ahti Eino Karjalaisen vaikuttavan omaperäinen Sääski sinfonia jonka LP minulla tosin on itsellänikin mutta koska en ole saanut vielä levysoitintani toimintakuntoon toivoisin että Yle jonka levystöstä tuo LP löytyy soittasi sen areenassa.
 
En tiedä onko toiveideni toteuttamisen esteenä se että toiveeni ovat liian suuria rariteetteja, harvinaisuuksia että niiden toteuttaminen on mahdotonta sillä ko. säveltäjät eivät ole harvinaisuuksia muuten kuin sinfoniaorkestereiden repertoaarissa sillä ne kuuluvat suomalaisen musiikin kaanoniin ja ovat mainittu suomalaisia säveltäjiä esittelevissä alan hakuteoksissa ja musiikkitietosanakirjoissa ja kuuluvat Suomalaisia säveltäjiä kirjan takakannen tekstin mukaan suomen musiikin tärkeimpiin säveltäjiin vaikka ovatkin törkeällä tavalla laiminlyötyjä konserttien ohjelmistossa ja syynä radiossa esittämättömyyteen voi olla myös se että heidän teoksistaan on olemassa kovin vähän nauhoituksia joista kaikkiin Ylellä ei välttämättä ole edes lähetysoikeuksia nauhaoikeuksien lisäksi.
 
Aikoinaan yle radio 1:ssä kuultiin myös teoksia ja sinfonioita kuten Saikkolan Joukahaisen kosto, jota A Merikanto kutsui päiväkirjassaan ilkeästi epigoniaksi ja A Merikannon lapselliseksi kutsuma Lauri Ikosen sinfonia numero 4 Concentrata joinekin yhtymäkohtine Beethovenin musiikkiin joita ei enää radiossa tai Yle areenassa kuulla. Merikanto vain erehtyi hajamielisyyttään luulemaan teosta sinfonia Concertanteksi. Mistäköhän tämä mahtaa johtua? Onko syynä mahdollisesti se että ko. säveltäjien poismentyä velvoite esittää heidän musiikkiaan on myös kadonnut vai onko Ylessä musiikillisten ideaalien ja muoti-ilmiöiden muutoksen myötä puhaltamassa uudet modenismia suosivat tuulet kun kaikki vanha ja perinteinen on lopullisesti unohdettu ja kuopattu lukuun ottamatta Riston valintaa jossa yhäti soi iänikuinen renessanssimusiikki.
 
Itse olen ateisti jolle säveltaide on korkeinta mitä maailmankaikkeuteen sisältyy ja Mozartin musiikin vaikutus kuulijaansa suurinta ja jumalallisinta mitä mikään muu milloinkaan on ollut mutta lähinnä haluaisin vain saada selville diagnoosini perusteet ja päästä ehkä diagnoosin uudelleen arviointiinkin jollekin yksityiselle psykiatrille vaikka se kallista onkin ja maksaa tonnin poikineen.

Minun mielestäni on lupa esittää muidenkin säveltäjien musiikkia kuin vain sen kaikkein suosituimman säveltäjän sillä minusta kansallissäveltäjämme suuruus säveltäjänä perustuu väärille premisseille. Pelkkä suuri suosio ei tee kenestäkään oman maansa suurinta säveltäjää jos hänen musiikistaan puuttuu emotionaalinen voima ja syvyys joka on ratkaiseva heikkous musiikissa ja siksi hänen monopoliasemansa suomen säveltaiteessa on täysin perustelematon mutta kuten sanottu, errare humanum est, erehtyminen on inhimillistä kuten kaikki muukin ihmisen toiminta. Maailma ei ole täydellinen vaan Sibeliuksen varjo on vain yksi epäkohta muiden joukossa. On täysin absurdia että musiikissa yhden periaate on nostettu normiksi jos siltä yhdeltä puuttuu syvyysperspektiivi tykkänään jota niiden muiden hänen varjoonsa jääneiden unohdettujen säveltäjien musiikissa on. Se olisi vähän sama kuin jos Rossinia suosittaisiin ja arvostettaisiin Mozartia enemmän vaikka tämä on äärettömästi pinnallisempi säveltäjä.
 
On täysin käsittämätöntä että Ylen soivassa arkistossa ei esitetä kunniakkaaseen sinfoniatraditioomme sisältyviä sinfonioita joista Ylellä on monista omaa tuotantoa edustavia kantanauhatallenteita mutta joita en ole koskaan kuullut soitettavan Yle radio 1:ssä tai areenassa kuten esim. Pesosen pohjoismaisilla musiikkipäivillä erinomaisen vastaanoton saanut Pesosen fuugatekniikalla sävelletty raskaan eleginen 1. sinfonia, liungon Kavaljeerisinfonia vaskien nopeine marssirytmeineen ja puhallinten burleskissa polyfoniassa, sAikkolan Sävelteos niminen 5. sinfonia, Fougstedtin jälkiwagnerilainen ja uusromanttinen 2. sinfonia, Ikosen sinfonia concentrata, Fordellin 35. sinfonia, Tuukkasen 6. sinfonia, Pesolan bruckneriaaninen 3. sinfonia ja Leiviskän 2. sinfonia joka esitettiin taannoin Yle areenassa mutta jonka ikävä kyllä tuolloin missasin.
 
Saanen tiedustella onko teidän muiden toiveitanne toteutettu soivassa arkistossa vai oletteko ylimalkaan toivoneet mitään musiikkia?

Ylen soivaan arkistoon on lisätty etenkin paljon vanhoja RSO:n studionauhoituksia kuten lähinnä kapellimestarina mainetta niittäneen Kajanuksen Aino, Adagietto, Ouverture Sinfonica, A Merikannon Pan, Notturno, Nonetto, Sinfoninen fantasia ja uusklassinen 3. pianokonsertto, Klamin Lapsisinfonia, Klamin 1. ja 2. pianokonsertto, Klamin Psalmus, Bergmanin Rubaiyat kuorolle ja solistille jne. ja suositeltujen teosten sarakkeessa lukuisia Sibeliuksen viulukonserton tulkintoja ja toteutettujen toiveiden sarakkeessa Selim Palmgrenin vaikutteiltaan impressionistista pianomusiikkia mutta en ole bongannut ainuttakaan suomalaista muiden kuin Sibeliuksen säveltämää harvoin soitettua ja unohdettua mainitsemaani ja toivomaani sinfoniaa joista monista kuten aiemmin olen kertonut on Ylellä kuitenkin lukuisia kantanauhatallenteita ja joista monet ylittävät monien edellä mainittujen teosten laatutason ehkä Merikannon sinfonista fantasiaa lukuun ottamatta joka on säveltaiteemme kulmakiviä paljon suuremmassa määrin kuin joku Sibeliuksen yliarvostettu ja jo syntyajankohtanaan vanhanaikainen viulukonsertto ja jota, siis sinfonista fantasiaa, kuuntelen paraikaa ällistyneenä ja pakahtuneena sen vapaatonaalisesta sävelkielestä ja nyt Pania kun juuri sitä ennen kuuntelin Meri sinfonian Myrsky osaa yhtä vaikuttuneena mutta esim. Merikannon 3. pianokonsertto on jo paljon heikompi teos Merikannon tyylin pehmennettyä radikaalilta 20 luvulta 30 luvun uusklassiseen kauteen kun taas jossakin Tuukkasen 1978 sävelletyssä 6. sinfoniassa palaamme epäilemättä jälleen suomen säveltaiteen huipulle ellei sitten joku Saikkola, Aaltonen, Fordell tai Karjalainen kykene vastaavaan ja jonka seikan tiedoitseminen edellyttäisi teoksen kuulemista ja perinpohjaista tutustumista sen kiehtovaan sävelmaailmaan Jussi Jalaksen johtamana studionauhoitteena. Jos joku suomalainen säveltäjä pitäisi nostaa muiden yläpuolelle niin kaipa se sitten olisi Aarre merikanto 20 luvun radikaalilla tuotannollaan mutta myös Melartin, Tuukkanen, Leiviskä, Karjalainen ja muut ovat säveltäneet sielua järkyttävää musiikkia vaikkakin romantiikan alueella jossa A Merikanto ei ollut parhaimmillaan.