Ärsyttää hieman kun tässä muuten hyvässä jutussa mieskuoro Laulumiesten kuoronjohtaja kuvailee eri taiteiden välisiä eroja niiden esillepanon suhteen ja päätyy hieman voivottelemaan kuoromusiikin tilaa ja vuorostaan perusteetta näkee orkesterimusiikin tilan suomessa parempana mitä se ei mielestäni lainkaan ole vaikka kuoronjohtajan mukaan sitä on levytetty Paciuksesta Sibeliukseen ja Crusellista Saariahoon mutta monien säveltäjien sinfoniat jotka tekevät edellisiä paljon suuremman emotionaalisen vaikutuksen ovat tyystin levyttämättä eikä suomalaisen orkesterimusiikin tallennustyötä ole tehty niin perinpohjaisella huolella kuin jutusta käy ilmi enkä tuosta jo mainittujen säveltäjien ilmaisuvoimastakaan olisi lainkaan yhtä mieltä jos ajatelleen sibeliuksen edustamaa emotionaalisesti köyhää frigidiä klassismia saksalaisesta Paciuksesta nyt puhumattakaan mutta Melartinin a cappella mieskuorolaulujen kokonaislevytys ansaitsee suuren kiitoksen.
https://laulumiehet.fi/melartin/ Itse kuuntelin jälleen pakahtuneena, silmät kiinni puristuneena, suu ammollaan ja katse kohti kattoa Kalervo Tuukkasen Meri sinfonian koko Myrsky osan sinfopnian viimeisen osan jälkeen suuresti nauttien kun taas Sibeliuksen Karelia sarjan Alla marcia meni ihan kevyenä ja harmittomana viihteenä kuten tuo uudenvuoden Strauss konserttikin Wienistä joista kummastakaan ei löytynyt emotionaalista syvyyttä tai voimaa.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
megatherium