Klassinen ›

Harvinaista musiikkia Turun tuomiokirkossa. Kuinka pakahduttavaa, emotianaalista syvyyttä, syvää tyydytystä omaavaa ja hektiseen tilaan saattavaa musiikkia tämä on?
 
https://www.kuninkaantienmuusikot.fi/konsertit/ruttomotetit

Tuskin musiikki kuitenkaan itse kykenee omaamaan sitä syvää tyydytystä, jota se kykenee välittämään ja tuottamaan kuulijoilleen mutta mahdollisesti voi kylläkin omata emotionaalista syvyyttä ja voimaa. kuten suurimpien säveltäjien Beethovenin, Mozartin, Schubertin ym. mestariteokset, joista voi kokea katharsiksen ja suuria emotionaalisia kokemuksia, mutta kokemukseni mukaan myös eräät suomalaiset säveltäjät kykenevät saamaan kuulijan lumoutumaan, haltioitumaan ja tuottamaan hänelle emotionaalisia kokemuksia. kuten esim. Melartin ja niin vähän tunnettu säveltäjämestari kuin Kalervo Tuukkanen, jonka unohdetut sinfoniat kuten myös sinfoninen kuva karhunpyynti ym. kaipaavat rehabilitointia ja uudelleen arviointia, sillä niissä on emotionaalista voimaa ja hehkua, joka hakee vertaistaan suomen säveltaiteessa 1900 luvulla Aaltosen, Fordellin ynnä muiden unohdettujen suuruuksien ohella, joiden sinfoniat ovat perusteettomasti aliarvostettuja, vaikka tosiasiallisesti kuulunevat valovoimaisimpiin teoksiin Melartinin ja Tuukkasen sinfonioiden ohella mitä suomen säveltaide tuntee puhtaasti emotionaalisen vaikutuksensa osalta.

Prophet: emotianaalista syvyyttä
 
Ihanasti sanottu! Mistäpä syvyyttä enemmän löytyisi kuin emotianaalista?

megatherium: Tuskin musiikki kuitenkaan
 
Miksi tarvitsee aina vähätellä? Kaikki tietää että sä saat kiksejä vain tuosta sun suppeasta runkkuringistäsi, mutta ootko kelannut että jollekin toiselle joku toinen on vitusti kovempi juttu?

Henri Henri Olavi: Miksi tarvitsee aina vähätellä? Kaikki tietää että sä saat kiksejä vain tuosta sun suppeasta runkkuringistäsi, mutta ootko kelannut että jollekin toiselle joku toinen on vitusti kovempi juttu?
 
Näin epäilemättä lieneekin koskapa musiikillista kaanonsentrisyyttä suosiva ajattelu on sulkenut meiltä korvat kaikelta siltä muulta hienolta ja emotionaalisesti syvästi vaikuttavalta musiikilta joka on jäänyt kaanonin katveeseen ja sen sijasta suositaan emotionaaliselta voimaltaan joskus eräitä heikompia ja köyhempiä populaareja teoksia jotka ovat saavuttaneet asemansa lähinnä ulkomusiikillisten ja historiallisten syiden perusteella kuin puhtaasti kvalitatiivisten ansioidensa vuoksi eikä niistä siksi voi kokea sitä syvää emotionaalista tyydytystä jota mm. eräät mainitsemani säveltäjänimet sinfonioillaan kykenevät tuottamaan eikä tämä ole vain minun henkilökohtainen mielipiteeni vaan eräät ammattimaiset musiikkikriitikotkin jakavat kanssani tämän näkemyksen sikäli kuin olen oikein ymmärtänyt. Missään tapauksessa ei ollut tarkoitus kritisoida nimimerkki Prophetin ideaa sinänsä tuoda esille vähän tunnettua harvinaista musiikkia jonka puolesta periaatteessa juuri itsekin taitan peistä vaan pikemminkin pidän sitä ihan suotavana ja kannatettavana ideana.