Mitä musiikillista tyylivirtausta Gruberin Musica Novassa kuultu teos mielestänne parhaiten edustaa? Jälimahlerilaista vai jälki-ivesiläistäkö taide-ja viihdemusiikin synteesiä?
Minä kallistuisin oleellisesti viimeksimainitun puolelle arvioissani. Ainoa probleemi Gruberin teoksessa oli vain siinä, ettei hän hallitse kollaasitekniikan metodeja yhtä mestarillisesti kuin esikuvansa, siitä puuttuu Ivesille ominaista määrätietoista etenemistä, suurta vakaumusta sekä pakottavuudessaan pakahduttavan kompromissitonta logiikkaa kohden dramaturgisesti taitavasti rakennettuja kliimakseja, jolla tämä osoittaa lisäksi myös täydellistä muodon hallintaa. Gruberin teoksen alkuosa jätti rapsodisemman ja hapuilevamman vaikutelman, aivan kun hän olisi empinyt, mitä tietä tulisi kulkea läpi tulen ja veden päästäkseen voittajana maaliin lopullisen täyttymyksen kruunaamana, sanottavansa kun ei ottanut oikein kiteytyäkseen uskottavaan ja dramaattisesti tehokkaaseen muotoon mittasuhteiltaan ylitsepursuavan kollaasimaisessa sävelkeitoksessaan - jotakin jäi vielä alkujaksosta kaipaamaan huipennusten ja yllättävien tyylinvaihdosten muodossa viipyilevien sointikenttien päälle ilmaantuvina räikeine jazz-rytmeineen, kuten Ivesilla teokseessa Washington Birthday tai Decoration Day jne.
Alkujakso hajosi kuin ilmaan patarumpujen epäsäännöllisten lyöntien horisontin taa kaukaisuuteen häipyvänä kuminana. |
megatherium
