Tällä viikolla täällä Raumalla, joka vielä parisen viikkoa on kotikaupunkini, järjestettiin jälleen jokavuotinen viikon kestävä Festivo-tapahtuma, jonka pääarkkitehteja ovat pianisti Ralf Gothoni (ainakin alunperin) ja hänen poikansa Mark (nykyisin). Näin pieneksi tapahtumaksi konserttien taso on erinomainen, mikä johtunee Gothonien hyvistä taiteilijakontakteista ympäri maailmaa. En kuitenkaan ole varma, onko moni ei-satakuntalainen edes kuullut Rauma Festivosta.
Ajattelinkin kysyä, kuinka paljon tällaisia pienimuotoisia, mutta tasokkaita klassisen musiikin juhlia Suomessa oikein järjestetään, ja kuinka tunnettuja ne oikeastaan ovat?
Muuten, kerrotaanpa eräs hauska episodi eilisillan konsertista: Kesken Beethovenin Serenadin D-duurissa (Op. 25) huilisti teki soitossaan virheen ja jostain syystä lakkasi kokonaan soittamasta, jolloin viulisti ja alttoviulisti seurasivat esimerkkiä ja lakkasivat hekin soittamasta. Viulisti naurahti ja tokaisi: "Otetaanpas pojat uudestaan tuosta C:stä, tässä on niin paljon nuotteja että menee ihan silmät pyörälle." Ja tästä jatkettiin. Eipä ole tuollaista ennen tapahtunut käymissäni konserteissa, ja tuntuu jotenkin kummalliselta, sillä kaikki kolme muusikkoa olivat kansainvälisestikin huipputasoa. Kuitenkin tuollainen "kämmi" tuntui tilanteessa uskomattoman hauskalta, ja on varmasti omiaan vähentämään omaa ainaista esiintymisjännitystäni huomattavasti :) "Mozart sentään sävelsi sinfoniansa loppuun asti sen sijaan että olisi jäänyt jotain kuppaa potemaan." -sub zero |
Muuten, kerrotaanpa eräs hauska episodi eilisillan konsertista: Kesken Beethovenin Serenadin D-duurissa (Op. 25) huilisti teki soitossaan virheen ja jostain syystä lakkasi kokonaan soittamasta, jolloin viulisti ja alttoviulisti seurasivat esimerkkiä ja lakkasivat hekin soittamasta. Viulisti naurahti ja tokaisi: "Otetaanpas pojat uudestaan tuosta C:stä, tässä on niin paljon nuotteja että menee ihan silmät pyörälle." Ja tästä jatkettiin. Eipä ole tuollaista ennen tapahtunut käymissäni konserteissa, ja tuntuu jotenkin kummalliselta, sillä kaikki kolme muusikkoa olivat kansainvälisestikin huipputasoa. Kuitenkin tuollainen "kämmi" tuntui tilanteessa uskomattoman hauskalta, ja on varmasti omiaan vähentämään omaa ainaista esiintymisjännitystäni huomattavasti :)
Juu, ihana huomata, että huippumuusikkojenkin esiintyessä tuollaista tapahtuu.. :) Se on vielä hienompaa jos muusikot pystyvät ottaa tällaiset "kämmit" huumorilla! :D "Olen onnellisin tuntemani ihminen"
-Arthur Rubinstein- |
Juu, ihana huomata, että huippumuusikkojenkin esiintyessä tuollaista tapahtuu.. :) Se on vielä hienompaa jos muusikot pystyvät ottaa tällaiset "kämmit" huumorilla! :D
Niinpä. Olin vasta eräässä konsertissa jossa japanilainen pianisti soitti Rahmaninovin toista sonaattia(?), ei nyt oo ihan varmaa oli ko toinen sonaatti, mut Rahmaninovia kumminkin. Teoksessa on kolme osaa ja jotenkin pianistilla alkoi kolmannessa osassa tökkimään ja hyppäsi kappaleessa pitkiä matkoja eteenpäin ja kun teoksen yleisin esityskesto on 25-30 min. niin tällä kesti 15 min. Sitten se pianisti itki viimeisen osan aikana ja vaikka kuinka kauan konsertin jälkeen. Moni ei edes yleisössä ollut huomannut että pianisti hyppäsi kappaleessa eteenpäin, koska tietääkseni Rahmaninovin tämä sonaatti ei ole kovin tunnettu. Tää oli nyt vähän vaikeesti selitetty ku mua väsyttää, ja mä haluan nukkumaan.. :D "I only know that in the music itself I found out what the fingers had to do" -Vladimir Horowitz- |
ajs
pianistityttö