Klassinen ›

Mitä musiikki on syvimmiltään, mitä nuottien taakse kätkeytyy vai kätkeytyykö mitään?
 
jonkin sellaisen kuin Mozartin musiikki ja teokset ovat usein säveliksi puettuja emotionaalisia olotiloja, psykofyysisiä tunnetiloja, jotka ovat käännettävissä vain musiikin kielelle, eivätkä ole ilmaistavissa millään muulla tavoin, esim. verbaalisesti.
 
Ne ovat lyhyesti sanottuna siis musiikillisen muodon ja hahmon saaneita tunnetiloja, jotka ovat lähtöisin alitajuisista, tiedostamattomista prosesseista, jotka ovat kietoutuneet tietoiseen metodiikkaan ja välittävät assosiaatioita joihinkin menneisiin ja koettuihin järkytyksiin säveltäjän sielunelämässä. Kyse ei siis pohjimmiltaan olöe musiikista, vaan taitavan säveltäjän kyvystä muuntaa hänen kokemiaan emootiota säveliksi musiikin kielelle. Oletteko samoilla linjoilla vai esiintyykö eriäviä mielipiteitä?

Oletteko samoilla linjoilla vai esiintyykö eriäviä mielipiteitä?
 
Tässä kysymyksessä voit aina luottaa Swingiin ;-)
 
Jotkut on lahjakkaita matematiikassa: pystyvät kehittämään luovia ratkaisuja ongelmiin. Tämän ei välttämättä tarvitse kytkeytyä mihinkään erityisiin järkytyksiin ja emotsiuuneihin - ovat vain tällä tavalla lahjakkaita. Miksei voisi ajatella että säveltäjät ovat vain sitten omalla tavallaan lahjakkaita? Siis pystyvät luomaan teoksia jotka ovat laajemmin kiinnostavia.
 
Mietin tässä että millä muusikoiden.net -palstalla esiintyy eniten musiikin mystifiointia. Mahtaisiko klassinen, kitarat ja roots olla kärjessä? Kitarapuolella on jatkuvat väännöt onko Ynkka/SRV/Jimi nero vai ihan p-ka, ja bluesiin kuuluu lähtemättömästi nämä jutut kellä se blues-fiilinki on ja kellä ei (ja mikä on eri juttu kuin kuin että osaatko yhtään soittaa vai et).
Täällä klasaripuolella taas tuntuu olevan tärkeää, että siellä musiikin takana (??) on jotain ihmeellistä ja järisyttävää. Eikö se ihmeellinen voisi olla vain se musiikki itse?
Sanoisin, että niiden nuottien "takana" on erilaisia elämänkohtaloita kuten kaiken muunkin takana.

Mielenkiintoinen aihe. Tässä pääsykokeisiin lukiessa en kerkeä vielä tarkemmin analysoimaan aihetta, mutta kerron nyt ajatukseni näin lyhyesti: Nuottien taakse kätkeytyy useimmiten nuottipaperi, ja musiikki itse on paljon tärkeämpää kuin metafysiikka tai mikään muukaan musiikin aiheuttamien tunnetilojen analysointi, sillä ilman musiikkia ei olisi näitä tunnetilojakaan.
 
EDIT:
 
Jotkut on lahjakkaita matematiikassa: pystyvät kehittämään luovia ratkaisuja ongelmiin. Tämän ei välttämättä tarvitse kytkeytyä mihinkään erityisiin järkytyksiin ja emotsiuuneihin - ovat vain tällä tavalla lahjakkaita. Miksei voisi ajatella että säveltäjät ovat vain sitten omalla tavallaan lahjakkaita? Siis pystyvät luomaan teoksia jotka ovat laajemmin kiinnostavia.
 
Olen jokseenkin samaa mieltä tämän kanssa, mutta tokihan suuren musiikillisen luomisprosessin takana on useimmiten erilaisia, paljon enemmän tunteisiin liittyviä motiiveja kuin esimerkiksi matematiikan tutkimuksen. Tuskin kukaan alkaa vain velvollisuudentunnosta kirjoittaa vaikuttavaa musiikkia paperille (paitsi Bach joidenkin väittämien mukaan, mutta hänhän olikin kirkonmiehiä, tai itse asiassa minulle paremminkin Jumala ;) ).

Tuskin kukaan alkaa vain velvollisuudentunnosta kirjoittaa vaikuttavaa musiikkia paperille (paitsi Bach joidenkin väittämien mukaan, mutta hänhän olikin kirkonmiehiä, tai itse asiassa minulle paremminkin Jumala ;) ).
 
Mozarthan joutui velvolisuudentunnosta kirjoittamaan keisarillisen kamarimuusikon virassaan, vuodesta 1788, paljon jopa tanssimusiikkia Redoutensaalin tanssiasia varten, samaan aikaan kun Haydn kirjoitti sinfonioita Lontootta varten, suoriutuen kuitenkin epämieluisasta ja vähemmän palkitsevasta tehtävästään mozartmaisen helposti ja vaivattomasti ja silti on käsittämätöntä, että moniin näistä tansseista, menueteista, saksalaisista tansseista ja Ländlereistä tai kontratansseistakin sisältyy paljon jopa kaunista musiikkia, jolla on todellista musiikillista painoarvoa ja substanssia. Aiemmin en tätä ottanut uskoakseni, mutta lähempi tutustuminen tähän laajaan tanssimusiikkituotantoon sai minut toisiin ajatuksiin ja vakuuttumaan entistä enemmän myös Mozartin musikillisten lahjojen monipuolisuudesta osoittautuen lähes ehtymätöntä melodista rikkautta kumpuavan lähteen synnynnäiseksi haltijaksi. Toki on ihmeteltävää myös se kekseliäisyys, jota Haydn osoitti sinfonioita säveltäessään ruhtinas Esterhazyn hovia varten kehittäessään ja kokeillessaan jatkuvasti uusia muotoja ja soitinnuksellisia ratkaisuja ennen ryhtymistään vapaaksi taiteilijaksi.

Musiikki on musiikkia. Toki on hienoa, että ihmiset kokevat uskomattomia elämyksiä kuunnellessaan jotain Mozartia, mutta jos tarkemmin ihmisiltä kyselisi, niin luultavasti eri ihmiset kokevat erilaisia asioita saman musiikin soidessa. Minulle säveltäjänä on tärkeintä, että ihmiset saavat musiikistani jotain irti, vaikka vain tunteen, että olipas tossa kappaleessa kiva rytmi.