Elektroninen ja elektroakustinen musiikki ›

KTR: edit: sanotaan nätimmin..
 
Onko sun mielestä musiikin arvo siinä, että soittajat pystyy liikuttamaan sormia nopeasti ja teknisesti vai siinä itse lopputuloksessa? Mikä ihmeen itseisarvo sillä itse suorituksella on, kun kyse kuulijan kannalta on kuitenkin siitä itse musiikillisesta sisällöstä? Konemusiikki nyt roimasti yleistäen ei ylipäätään pohjaa mihinkään perinteiseen "soittamiseen" vaan kyse on nimenomaan siitä, että koneilla väännetään juttuja. Se koneellisuus on usein ihan tarkoituksella haettua.
 
Soitan itsekin kitaraa ja olen opiskellut ihan vitusti teoriaa ja tekniikkaa ja yleisesti ollut kiinnostunut musiikista koko ikäni. Silti ymmärrän, ettei sillä sormitekniikalla nyt ole kauheasti merkitystä, jos haluaa tehdä vaikka helvetin toimivan housebiisin.
 
Olet oikeassa siinä että soiva lopputulos on tärkeintä - etenkin äänitteissä. En myöskään pidä taitavana soittamisena tyhjänpäiväistä tiluttamista sen itsensä vuoksi, mutta tyyllitajuinen yhteys biisin, soittajien ja myös kuuntelijoiden kesken on asia jota pidän arvossa. Koskapa nähtävästi tässä keskustelussa olen se 70-luvun puolustaja, käytän lähes tulkoon raukkamaisesti esimerkkiä: David Gilmore/comfortable numb - soita perässä - tai kokeile cubasea.
ps. Pitäisiköhän itse ottaa haaste vastaan ja kokeilla tuota venomilla.

Mitä tuohon viime postien keskusteluun tulee, niin itse pidän hyvän musan tekemisen taitoa ja teknistä soittamistaitoa oikeastaan kahtena ihan eri juttuna, joita arvostan eri syistä. Usein (ainakin omasta mielestäni) oikeasti todelliset huippubiisit ovat aika simppeleitä soittaa; joku nero on vaan keksinyt että nämä yksinkertaiset jutut toimivat hyvin yhdessä. Elektronisessa musassa, joka on usein aika minimalistista eikä välttämättä vaadi soittotaitoa lainkaan, tämä varsinkin korostuu.
 
Ja muuten, eihän klassisen musiikin säveltäjäkään osaa soittaa kaikkia instrumentteja joille hän sinfoniaorkesteria varten säveltää. Ja kukaan tuskin väheksyy heitä tämän vuoksi. Konemuusikko (ehkä vähän kaukaa haettuna vertauksena) ikään kuin säveltää samaan tapaan, orkesterina vaan toimivat koneet.

Jep -- olen puolustanut "klassisen" musiikin ammattilaisten kanssa käymissäni väittelyissä tietokoneita ja syntikoita juuri samoilla seikoilla. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa että käsin soitettuna (koskettimet, padit yms.) dynamiikka ja taimaus on helpompi hallita. Kun vielä tallentaa suorituksen midinä, on asioiden säätäminen ja yhdistely toimivampaa - ja sen kuulee - kuin pelkällä hiirellä. Jos sulkakynä ukkelit ymmärtäisivät mistä tässä on kysymys....
Seikka että nykyisin musiikkia voi säveltää ja julkaista ilman statusta (ja siis rahaa) on hieno juttu. Siitä, millaisia harmonioita, rytmejä ja rakenteita kukin haluaa kuunnella, ei kannata kinata. Menestystä kaikille !!
vielä linkki tasan sata vuotta vanhaan proge-biisiin:http://www.youtube.com/watch?v=aGFRwKQqbk4

vesa_turp: Olet oikeassa siinä että soiva lopputulos on tärkeintä - etenkin äänitteissä. En myöskään pidä taitavana soittamisena tyhjänpäiväistä tiluttamista sen itsensä vuoksi, mutta tyyllitajuinen yhteys biisin, soittajien ja myös kuuntelijoiden kesken on asia jota pidän arvossa. Koskapa nähtävästi tässä keskustelussa olen se 70-luvun puolustaja, käytän lähes tulkoon raukkamaisesti esimerkkiä: David Gilmore/comfortable numb - soita perässä - tai kokeile cubasea.
ps. Pitäisiköhän itse ottaa haaste vastaan ja kokeilla tuota venomilla.
 
Niin no kyse taitaa loppupeleissä siis olla ihan makuasioista. Sä tykkäät oikeasti soitetusta musasta, etkä konemusasta. Se on ihan ok, kaikille makunsa mukaan.
Estetiikat, työtavat ja painotukset poikkeavat niin rajusti kuitenkin näissä asioissa, ettei mun mielestä ole kauhean hedelmällistä kehitellä tuollaista vastakkainasettelua.

Klassiset säveltäjät vs. konemuusikot -keskusteluun vielä pieni lisäys:
 
Toisin kuin klassisen musiikin säveltäjät aikanaan, konemuusikot useimmiten tekevät jokaisen sävellyksessä kuultavan soittimen itse.

Puzzle: Klassiset säveltäjät vs. konemuusikot -keskusteluun vielä pieni lisäys:
 
Toisin kuin klassisen musiikin säveltäjät aikanaan, konemuusikot useimmiten tekevät jokaisen sävellyksessä kuultavan soittimen itse.
 
Paskankikkareet!
 
Ensinnäkin ei voida puhua siitä, että tehtäisiin soitin itse. Lähinnähän jostain soittimesta etsitään uusi soundi. Vaikka soundikirjo on monipuolisempi, kuin perus kitarassa, niin se soitin siitä siitä muutu.
 
Toisekseen aivan helvetisti käytetään samplausta. Ei siis oteta toisen soitinta, vaan myös hänen soittonsa.

Kapane: Paskankikkareet!
 
Ensinnäkin ei voida puhua siitä, että tehtäisiin soitin itse. Lähinnähän jostain soittimesta etsitään uusi soundi. Vaikka soundikirjo on monipuolisempi, kuin perus kitarassa, niin se soitin siitä siitä muutu.
 
Toisekseen aivan helvetisti käytetään samplausta. Ei siis oteta toisen soitinta, vaan myös hänen soittonsa.
 
No okei, aika suuri kärjistyshän se oli. Pohjimmaisena pointtina kuitenkin oli se, että konemusiikissa (tai ainakin isossa osassa sen tyyleistä) ehkä jopa tärkeimpään asemaan nousee tuottajan syntetisoimat soundit.
 
Otetaan esimerkiksi vaikka tämä biisi: http://www.youtube.com/watch?v=2AsVnQaTml8
 
Sävellyshän tässä on ihan hirveää kuraa. Bassokuviossa taitaa olla tyyliin kolme eri nuottia, mutta jätkien syntikkataituruuden ansiosta tätä kuunnellessa tuntuu samalta kun rekan alle jäädessä. E: Siis nimenomaan dropissa, 1:29 -->
 
E2: Ja mainitsemasi samplauskin on oma taiteenlajinsa, jota myös arvostan suuresti.

Ei rinnastusta tarvitse tehdä vain konemusiikin ja klassisenmusiikin välillä, myös otsikon: "Elektroninen ja elektroakustinen musiikki" alle sopii valtava määrä erilaista ja erilaisin menetelmin toteutettua musiikkia. Minulle siellä on esimerliksi Brian Eno, Tangerine Dream, Celestial Dolphin ja vaikkapa Julien H Mulder(kuulokkeissani juuri nyt).
Ai niin ...
Kyllä kai analogiamodulien ruuvaamista räkkiin voi melkein sanoa soittimen rakentamiseksi !??