Elektroninen ja elektroakustinen musiikki ›

Kyllä nyt maittaa keskustella! Kumarran ylläpitoon päin.
 
Niin oli minulla kyllä ihan konemusiikkiasiaakin.
 
Viruksen käyttäjien foorumissa kaipailtiin kyseisen instrumentin demokappaleita ja en millään malttanut olla tekemättä omaa demoa ja täsähän se nyt on:
http://personal.inet.fi/musiikki/jolly_roger/Sakkis.mp3
 
Ei varmaan heti tule mieleen, että kyseessä on virtuaalianalogi. Hoho. Rupesi ihan lapikas kopsamaan.
 
Ja vielä pitänee mainita, että tekemäni Viruksen sound set päätyi Accessin NAMM-koppiin esittelykoneiden sisuksiin. Woah! Nyt tuhannet ja tuhannet tuntemattomat ihmiset näkevät nyt nimeni esitteessä ignoraten sen täydellisesti. Yeah!

en millään malttanut olla tekemättä omaa demoa ja täsähän se nyt on:
http://personal.inet.fi/musiikki/jolly_roger/Sakkis.mp3
 
hah!

Sanos ny Juho tyhmälle että missä mielessä tämä oli tehty?

Sanos ny Juho tyhmälle että missä mielessä tämä oli tehty?
 
Jaa notta missä mielessä tehty? Huvikseni kokeilin, miten virtuaalianalogilta taipuu vanha kunnon Säkkis.
 
Huomasin juuri, että tuossahan oli aivan ilmiselvä virhe. Yksi tahti puuttui kokonaan. Korjasin sen juuri.
 
Menikö tuo edes lähellekkään oikein, kun ulkomuistista väsäsin? On siitä aikaa vierähtänyt aika rutosti, kun viimeksi tuon kappaleen kanssa olen ollut tekemisissä.
 
Tuo Säkkiksen pääteema on aika tarttuva.

Säkkijärven polkka on klassikko. Siihen ei sinänsä ole lisättävää enkä teeman oikeellisuuteen ottanutkaan kantaa.
 
Lähinnä ajoin takaa tuon äänimaailman aivoitusta. Oliko tarkoitus näyttää kuinka surkeaa jälkeä koneilla saa vai? Siis parodia konemusasta?

Lähinnä ajoin takaa tuon äänimaailman aivoitusta. Oliko tarkoitus näyttää kuinka surkeaa jälkeä koneilla saa vai? Siis parodia konemusasta?
 
Hoho. Äänimaailma on varmaankin siitä syystä luvattoman rujo, kun tulin käyttäneeksi analogipohjaista äänilähdettä, eli se kurttu on juuri niin rujo kuin voi vain analogilta odottaa. Tämä on vähän kuin yrittäisi soittaa bassokuvioita kitaralla - Kyllä matalaa ääntä lähtee, mutta lopputulos on eettisesti kyseenalainen. Samplerilla olisi saanut vähän enemmän laatua aikaan.
 
Ei mennyt edes tuntia tuon tuotoksen tekemiseen, eli se on hiomaton "timantti". Huomaa lainausmerkit.

Olis kiva kuulla se "timantti". Te konemuusikot voisitte jonkun timantin tehdä.
 
Yrittäisitte vakuuttaa että konemusallakin olis joku oikeutus. Jospa mäkin sitten tajuaisin konemusan erinomaisuuden.

Nimimerkille joka unohtui:
Tuosta kone musan oikeututuksesta sitä vaan että mikä oikeutus on sellaisella hevillä josta ei kuule mitä muusikot soittaa eli nuotit jäähämäräksi? Entäs Rockilla jonka tekijät eivät selvästi osaa soittaa ? Yhtä vähän kun huonolla kone musalla joka nykyään joka tuutista pilaa hyvän kone musan mainetta.
PS. En viittaa kaikkeen heviin ja mutta toivoisin jättääkää toisten tekemä musatyyli kokonaisuutena haukumatta eli koko tyyliä monenkaan huonon takia en haukkuisi.

Ei tosiaan kuulosta virtuaali analoogiselta: Miten ihmeessä tuo saundi on tehty ? saisiko sen joskus kun ehkä hankin Viruksen? Ja oli tuo soundi setti juttu tosiaankin totta jos oli miten ihmeessä se järjestyi?

Nimimerkille joka unohtui:
 
Älä höpötä. Et vaan kehdannu mulle suoraan sanoa.
 
Asiasta oikea soitin/kone on nyt senverran keskusteltu että mä oon valmis kuuntelemaan konemuusikkojen käsitystä hyvästä konemusiikista. Ja hyvistä konesoundeista. Jatketaan sitten vääntöä asiasta.
 
Huono musa on huonoa lajista riippumatta. Soittimilla soitettua hyvää musaa mä oon kuunnellu kohta 50 vuotta. Nyt haluaisin kuulla sitä hyvää konemusaa.
 
Niin että linkkejä kehiin pojat. Ja miksei tytötkin. Mielellään jotain pienimuotoisia ja musikaalisia näytteitä joista olis helppo, näinkin tyhmän kuin minä, kuulla soundien maukkaudet ja muut taiteelliset ansiot.

Ei tosiaan kuulosta virtuaali analoogiselta: Miten ihmeessä tuo saundi on tehty ? saisiko sen joskus kun ehkä hankin Viruksen?
 
Kyllä soundin saat kunhan uuden setin valmiiksi saan. Siinä soundissa oli vähän kaikkea mahdollista. Sync ja FM olivat avainasemassa filtteroinnin lisäksi.
 
Ja oli tuo soundi setti juttu tosiaankin totta jos oli miten ihmeessä se järjestyi?
 
Se järjestyi niin, että laitoin Accessin postituslistalle setin ja Marc Schlaile tykästyi siihen. Olihan siinä setissä progressiivisen rockin legendaarisia soundeja.

Asiasta oikea soitin/kone on nyt senverran keskusteltu että mä oon valmis kuuntelemaan konemuusikkojen käsitystä hyvästä konemusiikista. Ja hyvistä konesoundeista. Jatketaan sitten vääntöä asiasta.
 
Sitten voidaankin jatkaa asiasta taistelemista, kunhan ensin tutustut aiheeseen.
 
Huono musa on huonoa lajista riippumatta. Soittimilla soitettua hyvää musaa mä oon kuunnellu kohta 50 vuotta. Nyt haluaisin kuulla sitä hyvää konemusaa.
 
Huonoa tuotantoa läytyy tosiaan joka paikasta. Konemusiikki sisältää mielestäni suurimmaksi osaksi roskaa, mutta myös taidolla tehtyä konemusiikkia löytyy runsain mitoin.
 
Niin että linkkejä kehiin pojat. Ja miksei tytötkin. Mielellään jotain pienimuotoisia ja musikaalisia näytteitä joista olis helppo, näinkin tyhmän kuin minä, kuulla soundien maukkaudet ja muut taiteelliset ansiot.
 
Minä voin vaikka omalle sivulle laitaa jotain pätkiä. Pieni hetki. Pääset teilaamaan niitä roskaksi.
 
Edit: Kas tässä Shponglen tuotantoa. Laatu on vaivaiset 96kbps, joten mitään hifi-elämystä ei tointane odottaa.
http://personal.inet.fi/musiikki/jolly_roger/Shpongle1.mp3 - Jopas on etnoa.
http://personal.inet.fi/musiikki/jolly_roger/Shpongle2.mp3 - Hassun hauskaa latino-henkistä tuotantoa.
 
Kyllä Posfordin Simon ja Raja Ram osaavat.

 
Älä höpötä. Et vaan kehdannu mulle suoraan sanoa.
 

 
Kyllä olisin unohtui ihan totta en harrasta valehtua netissä enkä muuallakaan. Ja toiseksi en ole varma tarkoitinko sinua. Mutta yrittääkkäämme molemmat olla avoimia muusikin suhteen mutta
mitäs sanot noista kahdesta Rock/Heavy esimerkistäni ? en tarkoita siinä soitto taidottomilla niitä jotka edes soittaa niin että kuulostaa hyvältä omasta mielestä koska
eräät niistä on hyviä mutta puhun sellaista jotka menee minulta yli kaaliin.
Onko niissä genreissä mitä oikeasti kuuntelet mainita sinusta jotain sellaisia kappaleita/levyjä joita ei olisi tarvinnut tehdä tai artisteja jotka alle asettamasi laatuvaatimuksen.
 

Asiasta oikea soitin/kone on nyt senverran keskusteltu että mä oon valmis kuuntelemaan konemuusikkojen käsitystä hyvästä konemusiikista. Ja hyvistä konesoundeista. Jatketaan sitten vääntöä asiasta.

 
Avoimuutta suosittelen kaikissa asioissa ei etukäteis tuomioita.
 

Huono musa on huonoa lajista riippumatta.

 
Tätähän minä tarkoitin itsekkin.

Asiahan on niin, että musiikin ei vältämättä tarvitse olla uskomattomalla teknisellä taidolla toteutettua, jotta se olisi hyvää. Sama toimii myös toisin päin, eli kyllä sitä uskomattoman huonoa musiikkia voidaan tehdä, vaikka soittajat olisivatkin alansa guruja.
 
Minun mielestäni pääpaino on aina itse kappaleella, eikä sillä, miten se on toteutettu. Huono kappale on aina huono kappale olivat soittajat sitten mitä tahansa ja hyväkin kappale toimii huonommillakin soittajilla.
 
Olen havainnut sellaisen seikan - varsinkin kitarasankaripiireissä - että tekniikkaa pidetään kappaleiden laadun yläpuolella. Tästä seuraa lähinnä sitä, että kappaleiden syvin sanoma on, että "katso kuinka nopeasti pystyn tiluttamaan soolon, joka ei itseasiassa käy tähän kappaleeseen lainkaan". Nämä ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka soittotaidollisesti hyvinkin lahjakkaat muusikot kykenevät tekemään aivan uskomatonta roskaa. Onhan sanomattakin selvää, että soittajalla on taitoa soittamisessa, mutta siihen se sitten jääkin. Ehkäpä kyseinen soittaja pystyisi parempaankin sävellystyöhön, mutta hän ei vain ole jaksanut nähdä vaivaa säveltämisen eteen, vaan on suinpäin ryhtynyt tiluttamaan.
 
Konemusiikki vaatii kuulijalta hieman erilaista suhtautumista, kuin perinteinen musiikki. Konemusiikissa täytyy osata kuulla se kokonaisuus. Tärkeintä eivät ole suinkaan ne koneäänet, vaan se sävellys, se tunnelma ja mielikuva, minkä sävellys pyrkii kuulijalleen viestittämään. Teoksen ei tarvitse olla hyperkompleksi pilipalivyöry. Teos voi olla myös hyvin yksinkertainen, mutta silti suorastaan kaunista kuultavaa. Mutta onpa konemusiikissakin myös monet muutkin kasvot herkän tunnelmoinnin lisäksi. Konemusiikkista löytyy aivan samat ilmiöt, kuin perinteisestäkin musiikista. Esimerkiksi konemusiikista löytyy järeämpää tuotosta, joka vastaa vaikkapa deathmetallia, ei juurikaan elämyksiä kuulijalleen tarjoa ja meno keskittyy mahdollisimman kovan melun luontiin. Konemusiikista löytyy myös ylihypetettyä ja mainonnan avulla eläviä artisteja, jotka ovat suoraan verrannollisia vaikkapa Gimmeliin. Muutaman viikon kuplia, joita sitten radio suoltaa parhaimpansa mukaan. Konemusiikista löytyy vaikka mitä, kunhan vain etsii.
 
Älä pelkää kone-sanaa konemusiikissa. Ei se tuotetusta musiiksita vältämättä mekaanista räiskettä tee. Itseasiassa parhaimmillaan koneet tuovat teokseen uutta syvyyttä niillä äänimaisemilla, joita perinteiset instumentit eivät tarjoa. Konemusiikki sanana on hyvin harhaanjohtava. Elektroninen musiikki olisi huomattavasti parempi vaihtoehto. Konemusiikki antaa kuvan tasapaksusta mekaanisesta jytkeestä, jossa vain koneet huutavat kilpaa ilman minkäänlaista älyn hiventä. Elektroninen musiikki antaa hieman laajemman ja positiivisemman kuvan. Elektroninen musiikki -termi ei sulje pois esimerkiksi aitojen instrumenttien käyttöä ja antaa myös mielikuvan jytkeestä poikkeavasta musiikista. Niinpä ehdottaisin, että tämä konemusiikkipalstan nimi vaihdettaisiin elektroninseksi musiikiksi. Mutta eihän tämä nimen muunnos varmaan kenenkään mielikuvia muuttaisi.

. Itseasiassa parhaimmillaan koneet tuovat teokseen uutta syvyyttä niillä äänimaisemilla, joita perinteiset instumentit eivät tarjoa..
 
Minä en pidä elektronisesti tuotetuista äänimaailmoista. Niissä on aina elementtejä joita ei luonnosta löydy. Minulle ne äänet ovat hälyä, keinotekoista ja hermostoa rasittavaa. Eli mitä luonnosta ei löydy, on ihmiselle epämiellyttävää.
 
Mutta jospa nyt puhuis tästä ensimmäisestä näytteestä. Etnopläjäyksestä.
 
Ei tämä mua millään tavalla kosketa. Taustamusana johonkin elokuvaan ehkä. Tuskin tämä nyt olisi kiehtonut oikeilla soittimillakaan tehtynä että jäinkin miettimään että mikä osuus tuolla äänimaailmalla on mielikuvaani. Vaikea sanoa. Ehkäpä olsin jääny seuraamaan oikean rumpalin draivia.
 
Yksittäisiin soundeihin en nyt paljon vaivaudu ottamaan kantaa. Joku soundi kuvasti jotain oikeaa soitinta ja jotkut taas oli vaan elektronisesti aikaansaatuja. Osa oli puuduttavaa monotoniaa ja osassa oli jopa vähän oikeantuntuista elävyyttä. Täytyy myöntää. Toki soittimen reagointi muusikon kosketukseen on vielä erittäin paljon eri asia. Synat nyt tietysti on synia vaikka vois paistaas. Mutta ei täs kokonaisuutena mikään riipinyt.
 
No sitten tämä latinobiisi.
 
No tämä on kyllä äärettömän pliisu. Ei mitään aidon latinon sykkeestä, dynamiikasta ja eksotiikasta. Suorastaan surkea sätkätys ja irvikuva tumman naisen lanteita heiluttavasta, alkukantaisesta meiningistä.
 
Kaikenkaikkiaan näistä näytteistä sanoisin että miksi tälläisiä tehdään. Molemmat biisit olis ollu oikeilla soittimilla ja osaavilla soittajilla aivan toista luokkaa. Henkeä ei ainakaan näissä koneilla ole saatu aikaan.
 
Ajattelin että yritän nyt oikein positiivisesti ja avoimesti suhtautua näihin näytteisiin. Ei vain voi mitään että niistä puuttuu se ihmisen kosketus elävään materiaaliin. Kaikki se mitä minä taiteena pidän ja hienoksi miellän. Sorry.

Ei tämä mua millään tavalla kosketa. Taustamusana johonkin elokuvaan ehkä. Tuskin tämä nyt olisi kiehtonut oikeilla soittimillakaan tehtynä että jäinkin miettimään että mikä osuus tuolla äänimaailmalla on mielikuvaani. Vaikea sanoa. Ehkäpä olsin jääny seuraamaan oikean rumpalin draivia.
 
Jotkut pitävät ja joillekkin se ei maistu lainkaan.
 
No sitten tämä latinobiisi.
 
No tämä on kyllä äärettömän pliisu. Ei mitään aidon latinon sykkeestä, dynamiikasta ja eksotiikasta. Suorastaan surkea sätkätys ja irvikuva tumman naisen lanteita heiluttavasta, alkukantaisesta meiningistä.
 
Tämä kappale oli kyllä aika huumoripalan roolissa. Torvet olivat aika tasapaksut ja lopputulos aika hykerryttävä. Tässä oli vähän sama meininki kuin Säkkiksessäni. Huvin vuoksi, urheilun kannalta, kokeiltu jotain älytöntä.
 
Molemmat biisit olis ollu oikeilla soittimilla ja osaavilla soittajilla aivan toista luokkaa. Henkeä ei ainakaan näissä koneilla ole saatu aikaan.
 
Raja "Oikea soittaja" Ram tuöskenteli näyttävästi huilun varressa ja Se-jonka-nimeä-en-juuri-nyt-muista (oli myös Celtic Cross -projektissa) oli "viulun" (mikä lie oikealta nimeltään se soitin Star Shpongled Bannerin lopussa) varressa. Bassossa oli Younger Brotherin sälli, jonka nimeä en myöskään muista.
 
Ajattelin että yritän nyt oikein positiivisesti ja avoimesti suhtautua näihin näytteisiin. Ei vain voi mitään että niistä puuttuu se ihmisen kosketus elävään materiaaliin. Kaikki se mitä minä taiteena pidän ja hienoksi miellän. Sorry.
 
En voi pakottaa pitämään.

Minä en pidä hernekeitosta, olen ehdottomasti sitä mieltä että hernekeitto pitäisi kieltää ja kukaan älköön ikinä maailmassa syökö sitä, se on paholaisen keksintö. Kaikki jotka syövät hernekeittoa ovat kulinarismista mitään tietämättömiä idiootteja.

En voi pakottaa pitämään.
 
Ja siitähän ei koko aikana ole ollut kysekkään. Minä taas en pakota olemaan pitämättä. Siittä vaan jos niin on.
 
Koko vastarintani elektronista musaa kohtaan johtuu tuosta joidenkin konemuusikonalkujen tuumingista että koneella saa saman kuin oikeallakin soittimella. Jos tuohon mennään ja siihen tyydytään niin ihmisen suurin ero eläimeen hämärtyy.
 
Ihmisen loistavin ominaisuus on tehdä taidetta ja saavuttaa taitotaso jossa hyvin hienovaraisilla nyansseilla ja aavistuksenomaisilla sävyillä saavutetaan ilmaisussa jotain lähes yliluonnollista. Siihen ei koneilla pystytä.
 
Toisaalta tuo taitotasokin on hyvin liukuva käsite kun haetaan tunnelmia. En oo koskaan kuullu niin huonoa live-esitystä etteikö se voittaisi prootools-taustojen kanssa suutaan aukovaa "laulajaa".
 
Aina livestä on löytynyt joku pointti. Milloin tahatonta komiikkaa tai tosissaan tehtyä totaalista pieleenmenoa. Aina se kuitenkin on ollut huomattavasti inhimillisempää ja sympaattisempaa toimintaa kuin koneilla tehdyt jutut.
 
Aina, kun olen kritisoinut elektronista musaa ja -äänimaailmaa, täällä joku vetää herneen nenään. Mua syytetään jos jostain. Aika loukkaavastikkin. Mua pidetään ahdasmielisenä jne. Katsotaan että haukun musaa jota en tunne jne.
 
Hyvä niin. Nyt seuraavan vaiheen haluan olevan että ne jotka kritisoi mua, alkaa verrata näitä koneella tuotettuja aitoon. Jos yksikin sielu näitten kirjoitusteni kautta löytää aidon soundimaailman ja sen nyanssit, olen tyytyväinen.
 
Tasan 40 vuotta sitten sain ensimmäisen oman ja varteenotettavan soittimen, trumpetin. Aika pitkä "ura" soittimien kanssa on tullut vietettyä. Montaa soitinta ja soittajaa on tullut kuultua. Koko musiikintekovälineiden kehityskaari on tullut nähtyä ja pääosiltaan kuultuakin.
 
Läheskään kaikki "kehitys" ei ole ollut mielestäni suotavaa. Koneilla transsiin pyrkiminen on sama asia kuin tapuilla elämän siedettäväksi tekeminen. Yhtä keinotekoista ja nopeasti loppuun elettyä. Toki näköjään trendikästä ja mediaseksikästä.
 
Ajattelin oikein vielä vuodattaa ja moosestaa raakimman jälkeen mutta näin syntymäpäivänä on niin höveli että antaa olla.
 
Koneilla ei kannata tehdä kuin konemusaa. Muuhun oikeat soittimet ja soittajat on paljon parempia. Konemusaa taas kannattaa tehdä vain koneiden kuuloisiksikin ja joidenkin määrättyjen trendibileiden kulissiksi. Niihin bileisiin kuuluu muukin keinotekoinen. Tuon verran piti vielä saada sanoa.

Koko vastarintani elektronista musaa kohtaan johtuu tuosta joidenkin konemuusikonalkujen tuumingista että koneella saa saman kuin oikeallakin soittimella. Jos tuohon mennään ja siihen tyydytään niin ihmisen suurin ero eläimeen hämärtyy.
 
Harvempi konemuusikko sanoo, että kone tekee oikean soittimen työt täydellisesti. Tuo on jokin ihme stereotyyppi. Vähän kuin pitkähiuksiset miehet ovat liiman haistajia ja hippejä. "Kone" ei korvaa aitoa soitinta millään muotoa. Koneilla kyllä pystyy saamaan aikaan ihan toimivia samplauksia. Esimerkiksi pianokin alkaa kuulostamaan oikealta kun tehdään elämää suurempi multisample. Itseasiassa kosketinsoittimet ovatkin ainoa alue, mitä koneilla voi mallikkaasti imitoida, johtuen samasta soittotavasta. Jousi- ja kielisoitinten imitointi puolestaan tuottaa vaikeuksia - siis kun haetaan lähes täydellistä suoritusta - juuri täysin erilaisen soittotavan vuoksi.
 
Samplausta kannattaa ajatella enemmänkin hieman huonompana verukkeena, kuin täydellisenä korvaajana. Esimerkiksi jos jokin kappale kaipaa dramaattista kuoroa, niin järkevämpää on käyttää samplattua kuoroa, kuin palkata sellainen. Kuoron voi tietenkin jättää kokonaan pois, mutta kuvitellaan nyt, että se kuoro on pakollinen.
 
Ihmisen loistavin ominaisuus on tehdä taidetta ja saavuttaa taitotaso jossa hyvin hienovaraisilla nyansseilla ja aavistuksenomaisilla sävyillä saavutetaan ilmaisussa jotain lähes yliluonnollista. Siihen ei koneilla pystytä.
 
Kyllä ja ei. Kuten aikaisemmin mainitsin, niin kone voi imitoida kosketinsoittimia lähes täydellisesti, joten kone kosketinsoittimena pystyy luomaan tarvittavat nynssit ja reagoimaan soittajaan aivan kuin imitaation kohde. Muilla soitinalueilla ei päästä samaan lopputulokseen imitoinnilla, kuin aidolla soittimella.
 
Toisaalta tuo taitotasokin on hyvin liukuva käsite kun haetaan tunnelmia. En oo koskaan kuullu niin huonoa live-esitystä etteikö se voittaisi prootools-taustojen kanssa suutaan aukovaa "laulajaa".
 
Totta. Live-esityksissä on aina se oma kokemuksensa mukana, kun on samassa tilassa soittajien kanssa. Livessä soittajat soittavat kappaleet hieman eri tavalla, kuin esimerkiksi levyllä ja soitettaessa livenä tapahtuu myös virheitä ja nämä seikat tekevät live-esityksistä kokemisen arvoiset. Itse en ymmärrä, että mitä järkeä on käydä katsomassa playback-esityksiä. Mitä iloa niistä on? Kuunellaan levyä ja katsotaan artistin teeskentelyä?
 
Aina livestä on löytynyt joku pointti. Milloin tahatonta komiikkaa tai tosissaan tehtyä totaalista pieleenmenoa. Aina se kuitenkin on ollut huomattavasti inhimillisempää ja sympaattisempaa toimintaa kuin koneilla tehdyt jutut.
 
Tässähän tuota live-asiaa tulikin.
 
Aina, kun olen kritisoinut elektronista musaa ja -äänimaailmaa, täällä joku vetää herneen nenään. Mua syytetään jos jostain. Aika loukkaavastikkin. Mua pidetään ahdasmielisenä jne. Katsotaan että haukun musaa jota en tunne jne.
 
Täällä kyllä pyörii ihmisiä, jotka asettavat kokonaisia palkoja hengityskanaviinsa suurella tunnokkuudella ja kokemuksella, mutta itse en oikeastaan herneitä nenääni kerää. Ymmärrän vihastuksesi "kone tekee saman kuin aito"-ilmiöön, mutta ei silti kannata koko elektronisen musiikin harrastajakaartia sen vuoksi ristiinnaulita, sillä hyvin harva uskoo vankasti tuohon ilmiöön.
 
Nyt seuraavan vaiheen haluan olevan että ne jotka kritisoi mua, alkaa verrata näitä koneella tuotettuja aitoon. Jos yksikin sielu näitten kirjoitusteni kautta löytää aidon soundimaailman ja sen nyanssit, olen tyytyväinen.
 
Koneella ei saavuteta aidon soundimaailmoja ja nyansseja, mutta samaiten voinen sanoa myös, että perinteisellä soittimella ei saavuteta koneen soundimaailmoja ja nyansseja. Tuo on totuus ja sitä ei käy kieltäminen. Esimerkiksi analogisyntikoista saa aikaan kaikkea sellaista, mitä perinteinen instrumentti ei voi tarjota. Kone periaatteessa kattaa sen alueen, mihin perinteinen instrumentti ei kykene. Koneet ovat vain osa suurta soitinten kirjoa, eivät mikään universaali korvike kaikelle mahdolliselle.
 
Tasan 40 vuotta sitten sain ensimmäisen oman ja varteenotettavan soittimen, trumpetin. Aika pitkä "ura" soittimien kanssa on tullut vietettyä. Montaa soitinta ja soittajaa on tullut kuultua. Koko musiikintekovälineiden kehityskaari on tullut nähtyä ja pääosiltaan kuultuakin.
 
40-vuotistaitelijajuhlaa siis vietetään. Onnea vain sinne päin.
 
Itse vietän 11-vuotistaiteilijajuhlaa ja "urani" aloitin kurtulla, kuten varmaankin jo tiedätte. Hyvin vähän olen myös kitaraa rämpytellyt, joten siis olen kokenut perinteisen soittimen nyanssit ja soundimaailmat.
 
Läheskään kaikki "kehitys" ei ole ollut mielestäni suotavaa. Koneilla transsiin pyrkiminen on sama asia kuin tapuilla elämän siedettäväksi tekeminen. Yhtä keinotekoista ja nopeasti loppuun elettyä. Toki näköjään trendikästä ja mediaseksikästä.
 
Mielestäni kehitys ei ole lainkaan pahasta. Itseasiassa mikä kehityksesä yleensäottae on negatiivista? Kehittyminen antaa vain uusia mahdollisuuksia - ei ota niitä pois. Kukaan ei pakota hyppäämään kehityksen junaan. Sitähän voi vallan mainiosti pysytellä siinä tutussa ja turvallisessa. Sehän on jokaisen itsensä päätettävissä.
 
Ajattelin oikein vielä vuodattaa ja moosestaa raakimman jälkeen mutta näin syntymäpäivänä on niin höveli että antaa olla.
 
Että vielä syntymäpäivätkin. Tulpaonnittelut.
 
Minäkin sain pirunkeuhkoni syntymäpäivälahjaksi.
 
Koneilla ei kannata tehdä kuin konemusaa.
 
Koneethan ovat juuri elektronista musiikkia varten. Ja koneiden yhdistely perinteiseen antaa vielä lisäsäväytystä.
 
Muuhun oikeat soittimet ja soittajat on paljon parempia.
 
Juuri näin.
 
Konemusaa taas kannattaa tehdä vain koneiden kuuloisiksikin...
 
Oikein taas.
 
...ja joidenkin määrättyjen trendibileiden kulissiksi.
 
Ei välttämättä. Voi sitä elektronista musiikkia esittää myös ei-bilemäisissä tapahtumissa. Tuo pilleri hampaissa konemusiikin tahtiin riehuva konemusiikin ystävä on median luoma stereotyyppi, josta olisi ihan mukava päästä vähitellen eroon. Muutama vuosi sitten media suorastaan leimasi kaikki elektronisen musiikin kuuntelijat huumeiden orjiksi. Yhtä älyllistä olisi sanoa, että kaikki rock-musiikin kuuntelijat ovat alkoholisteja ja huumeiden käyttäjiä, sillä ovathan nuo vitsaukset olleet osa monen rokkarin elämää.
 
Tämä elektronisen musiikin kuuntelijoiden leimaaminen johtui varmaankin siitä, että konemusiikki oli ilmiönä jotain uutta ja vähän tuntematonta. Yllä mainittu stereotyyppi sai alkunsa konemusiikin alkutaipaleelta ja on siitä lähtien säilynyt muuttumattomana. Ehkäpä tilanne vielä muuttuu. Toivottavasti.
 
Niihin bileisiin kuuluu muukin keinotekoinen. Tuon verran piti vielä saada sanoa.
 
Juuri näin. (ks. stereotyyppi)
 
Sitä en väitä, etteikö konemusiikkipiireissä olisi huumeidenkäyttäjiä. Näihin huumevesseleihin sisältyy kuitenkin vain pieni murto-osa elektronisen musiikin ystävistä. Itse olen sitä mieltä, että ihmisessä on jotain vikaa, jos ei musiikista kykene nauttimaan ilman mömmöjä.
 
Ennen kuin tuomitset kaikki elektronisen musiikin kuuntelijat narkomaaneiksi, niin kannattaa palauttaa mieleen 60-luvun hipit happoineen. Oliko silloin kaikki sen ajan rockmusiikin kuuntelijat hapoissa? Notta epäilen, että ei.

Ennen kuin tuomitset kaikki elektronisen musiikin kuuntelijat narkomaaneiksi, niin kannattaa palauttaa mieleen 60-luvun hipit happoineen. Oliko silloin kaikki sen ajan rockmusiikin kuuntelijat hapoissa? Notta epäilen, että ei.
 
Älä epäile. Ne oli kaikki enemmänkin kuin hapoissa. Sehän oli silloin sallittua ja monen mielestä toivottavaakin. Toki massaa velloi mukana ihan muuten vaan. Ja kaikki ei uskaltanu. Nykyään näköjään viinasta sekaisin olo on ihailtavaa. Toki piirit vetää kokaa yms. trendikamaa. Viihdekäyttönä ilman riskejä. hähähähäh.
 
Psykedelia oli silloin ajan henki. Siitä ei kylläkään ole mitään annettavaa teille tänä päivänä. Korkeintaan varoittava esimerkki.
 
Tässäkin valossa aidot asiat on ylivetoja. Tervetuloa terveiden seurakuntaan. Niin musiikillisesti kuin päihteellisestikkin.
 
No joo. Kiitos mielenkiintoisesta ajatustenvaihdosta.