Tanssimusiikki ›

Hmph - kaiken maailman ketarat ja kurtut - kyllä perinteinen torviseitsikko on SE "Suomi-instrumentti"!
 
Vielä kun puhaltavat Koivu-valssin, niin kyllä kelpaa. :)

Kantele, tuohitorvi ja pajupilli kuuluvat kesään, haitari on näitä nykyajan kotkotuksia.
 
Kyllä nuo edellisetkin kohta "digimallinnetaan".

Kyllä kuuluu!
 
Harmonikka harteille ja Herba-pullo persetaskuun.
 
Mun nuoruudessa tässä kylässä, jossa mun mökki on, oli ikioma tanssilava. Ei siellä kovin kummoisia bändejä käynyt, tavallinen oli trio viulu, haitari ja basso, jotka veti akustisesti.
Ne oli koko kylän tapahtumia, paikalla oli lapset ja vaarit ja siltä väliltä.

Vielä kun puhaltavat Koivu-valssin, niin kyllä kelpaa. :)
 
Se on siinä!

Öö.. olin itte paikan päällä.. tulin priimusta kattoo just ku hopponen lopetti ekan biisin. Se kiinalaisen muijan soitin ei mun mielestä mikään vähärivinen ollu, vaan kromaattinen 4-rivinen. Paha män sanoo ihan tarkkaa, kun olin takarivissä kattomassa. Mutta diatoninen (=vähärivinen) tuskin oli.
 
Tarkoitinkin, että rivejä oli vähemmän kuin viisi. Eikös myös kaksrivisiä valmisteta kromaattisena?

Eih. Nikku on mahtava. Yks parhaista
 
Barbralla kyllä taittuu. Eikä ole huono ihminenkään.

Tarkoitinkin, että rivejä oli vähemmän kuin viisi. Eikös myös kaksrivisiä valmisteta kromaattisena?
 
No esimerkiksi Kouvolan aikoinaan valmistama Tiger Blennerin Forte -koskettimisto on eräänlainen muunnos Uniform-järjestelmästä, jota voitaneen pitää kaksrivisenä kromaattisena. Bassot ihan kuten normaalissa 5-rivisessä. Forte-koskettimisto siis muistuttaa pianokoskettimistoa ja uniform-järjestelmä puolestaan on kolmirivinen, joskin sisin ja uloin rivi ovat identtisiä. Eli uniform-järjestelmä miinus yksi rivi on forte-järjestelmä.
 
Ja tämähän tuli kirjoitettua kauhean selkeästi :)

Tänään oli vihtavestivaaleilla kaks kaksrivisen soittajaa ja rytmimunan rapsuttelija. Pahus, että toimi, kun osasivat.

Vielä pari huomiota:
--CLIP---
 
Mutta sitten. Naisten palkeenkäytöstä. Miksi niin monet nicepuoliset soittajattaret "höyläävät" paljetta? Johtuuko siitä mahdollisimman siveästä soittoasennosta, että pitkät äänet jyystetään paisumaan kesken soiton, kuin harmoninsoittaja, joka painaa polkimen yhtäkkiä pohjaan kesken äänen soimisen? Tai joku tulta sytyttävä seppä?
 
Tavoitellaanko tällä jonkinasteista "sovinnaista" palkeenkäyttöä? Onko kyse fyysisistä jaksamisasioista: naiset eivät vain jaksa antaa palkeelle asianmukaista ryttyytystä? Vaivaako soittimen miehinen leima edelleen? Antaisiko kunnollinen paljetekniikka liian lesbiaanisen kuvan, jotta tuomareilta heruisivat ne kympit? Liikaa Bachia? Liian uskollista tuijotusta palkeenkääntömerkkeihin lapsuudessa? Liittyykö tämä bellows-munattomuus juuri siihen ideaaliin, jossa naishanuristin on oltava vaaraton ja pullantuoksuinen?
 
Juu, tiedän, että lievestuoreella asuu se yksi liisa, joka osaa käyttää paljetta himoamallani lailla, ja oluttakin juo. Mutta näitä liisoja pitäisi olla n. 100 prosenttia - tasa-arvonkin nimissä! Naisen polkka on miehen jenkka - edelleen, vuonna 2007!
 
Pitää aikani kuluksi taas väittää vastaan tuolle Qsiselle. En nyt ole täysin varma, ymmärränkö oikein hänen tarkoittamansa "höyläämisen", vaikka aika hyvinhän tuo on tuossa kuvailtu. Fraseeraus taitaa olla itse käyttämäni termi moisesta toiminnasta.
 
Jos tässä viitataan nimenomaan Kultaisessa harmonikassa esiintyneisiin naispuolisiin kilpailijoihin, niin kuten aikaisemmin totesin, kaipasin elävyyttä palkeenkäyttöön niin heillä kuin miespuolisillakin. Päinvastoin kuin hra Qsine, itse peräänkuulutan nimenomaan kaunista ääntä - soiton kuulautta ja palkeen laulua. Omasta mielestäni kunnollista paljetekniikkaa ei edusta luukutus ja repiminen, mutta tämä lienee mieltymyskysymys. Haitari on soittimena hyvin samanlainen kuin ihmisääni ja palkeen tehtävä on saada haitari laulamaan.
 
Kyllä naisilta ryttyytyskin irtoaa, siinä missä miehiltäkin. Itse käytän sitä varsin säästeliäästi. Palkeenryttyyttäjät ovat mielestäni osasyynä haitarin juntahtavaan imagoon.
 
Nyt taisi tulla turpaan... (hymiö)

Palkeiden käytöstä oli jossain jo aikaisemmin kovasti juttua. Meidän opettajamme korostaa myös palkeiden oikeaa käyttöä. Hanurinuotteihin on joskus merkitty palkeiden suunnanvaihto. Opettajamme kuitenkin korostaa juuri tätä "laulavuutta". Oikeilla palkeiden käytöllä saadaan kappaleeseen sielu. Isäni korosti myös sitä, että soivaa ääntä ei saa katkaista palkeiden väärällä suunnan vaihdolla. Joihinkin kappaleisiin kuuluu luonnollisesti aika raakakin palkeen käyttö, mutta ei kaikkiin. Täytyy omaksua kappaleen luonne ja sovittaa palkeet kappaleeseen.

Pitää aikani kuluksi taas väittää vastaan tuolle Qsiselle. En nyt ole täysin varma, ymmärränkö oikein hänen tarkoittamansa "höyläämisen", vaikka aika hyvinhän tuo on tuossa kuvailtu. Fraseeraus taitaa olla itse käyttämäni termi moisesta toiminnasta.
 
Jos tässä viitataan nimenomaan Kultaisessa harmonikassa esiintyneisiin naispuolisiin kilpailijoihin, niin kuten aikaisemmin totesin, kaipasin elävyyttä palkeenkäyttöön niin heillä kuin miespuolisillakin. Päinvastoin kuin hra Qsine, itse peräänkuulutan nimenomaan kaunista ääntä - soiton kuulautta ja palkeen laulua. Omasta mielestäni kunnollista paljetekniikkaa ei edusta luukutus ja repiminen, mutta tämä lienee mieltymyskysymys. Haitari on soittimena hyvin samanlainen kuin ihmisääni ja palkeen tehtävä on saada haitari laulamaan.
 
Kyllä naisilta ryttyytyskin irtoaa, siinä missä miehiltäkin. Itse käytän sitä varsin säästeliäästi. Palkeenryttyyttäjät ovat mielestäni osasyynä haitarin juntahtavaan imagoon.
 
En ole varma siitä, mitä tarkoitat tuolla juntahtavalla imagolla, ehkä jonkinlaista liian arkista, karkeaa ja maalaista vaikutelmaa? Palkeita ei kuulu juntata. Ei-juntti on vastaavasti hienostunut, kansainvälinen, nykyaikainen jne? Tuo kilpailu on kyllä aika juntahtava sen takia, että siinä kaiketi sallitaan vain kotimaiset osaanottajat. Onneksi sentään erillisestä naisten- ja miestensarjoista on päästy eroon. Ihmeellisesti tämä sanojen merkityskin muuttuu, stadin slangissa juntti on aikanaan tarkoittanut nuorta tyttöä.
 
"Suomalaisperäisiä sanoja on vanhassa slangissa ollut suhteellisen vähän. Suurin osa niistä on suomenkielisiä murresanoja, jotka stadin kundit ovat oppineet maalta tulleilta vanhemmiltaan. Tytöstä ja nuoresta naisesta on aina slangissa ollut paljon nimityksiä Vuosisadan vaihteessa näihin nimityksiin ovat kuuluneet mm. sussu, juntti, heila ja bimu. Nämä kaikki Sisä-Suomen murteista stadiin tulleita. Murteelliseen käyttöön pohjautuvat myös nuorista miehistä käytetyt karju, kolli, sälli -sanat, samoin kuin lasta tarkoittava kersa. Yllättävänkin paljon on ollut myös kasvoja tarkoittavia murresanoja, esim. pärstä, kuono, muoto, moto, höski, lärvi jne., niistä tosin monet (esim. pärstä) ovat murteissa alkuaan viitanneet eläinten kuonon ja sierainten seutuun."
 
Lähde:
 
http://koti.mbnet.fi/joyhan/H217.html