Tanssimusiikki ›

Jokainen joutuu, kuuluu normaaliin ihmiselämään:
1. Jokaisen kuuluu haudata vanhempansa
2. Joka toisen puolisonsa
3. Kenenkään ei pitäisi joutua lapsiaan hautaamaan, mutta näinkin tapahtuu.

Elämään kuuluu rakkaitten menettäminen.
 
Näin on.Ja mikä olennaista, me kaikki joskus kuolemme.Ei elämästä selviä hengissä, niinku Juice sanoi.Itse en enää pelkää kuolemaa, se on osa elämää.
 
Tuo kolmas kohta on paskamaista..Minun rakkaani äiti elää vielä ja vei hautaan kolmen vuoden sisään kolmannen ja viimeisen poikansa.Jäljellä on vaan kaksi tyttöä.Äitinä en tosiaan osannut lohduttaa, mutta muuten suru rakkaasta on ollu yhteinen.

Mä luulisin että me ollaan Ninmariille sanottu jo mitä meillä sanottavaa on?
 
Mä toivon että Ninmari ymmärtää, jos mä vien keskustelun yleisemmälle tasolle?
 
Mä oon ymmärtänyt, että jotkut alaa ymmärtävät ovat sitä mieltä, että mielialalääkkeiden käyttö tässä tilanteessa vain pahentaa asiaa: Jos tilanne on sellainen, että ihmisen kuuluu olla surullinen ja jos se syö mielialalääkkeittä niin, että hihittelee, vaikka läheinen on kuollut, niin kyllä se surutyö vielä edessä on, ei siitä voi lintsata.
Karmein kokemus mulle on ollut se, että leski oli syönyt sen verran lääkkeitä, että hihitteli vain hautajaisissa, jossa hänen oikeesti rakas miehensä haudattiin.
 
Läheisen kuolema teetättää työtä, jonta etupäässä se läheinen joutuu tekemään.
 
Olin hoitamassa isäni hautajaisia ja niiden järjestelyjä sekä kuljetuksia arkun ostoa paperitöitä jne. kolme vuotta sitten. Niin, samalla viikolla faijan kuoleman kanssa erosin exästäni ja reissun jälkeen oli odottamassa muutto erilleen omaan kotiin. Ilman unilääkkeitä tuo homma ei olisi onnistunut mitenkään järkevästi. No mielialalääkkeistähän oli puhei aikaisemmin. Järjellä ajatellen kumminkin kannattaa miettiä, josko jossain tilanteessa nuo lääkkeet olisi myös hyödyksi.
 
Valitettava tosiasia kun vaan on, että se läheisin joutuu yleensä vaan siihen käytännönn rulijanssiin mukaan.
 
Hautajaisten jälkeen olo kyllä lähtee paranemaan. Sekin on tullut huomattua.
 
Voimia Ninmari

Valitettava tosiasia kun vaan on, että se läheisin joutuu yleensä vaan siihen käytännönn rulijanssiin mukaan.
 
Hautajaisten jälkeen olo kyllä lähtee paranemaan. Sekin on tullut huomattua..
 
Juuri näin ja toisaalta se käytännön homma osaltaa auttaa kestämään sen tilanteenkin..
 
Surunaika saattaa toisilla tulla vasta myöhemmin, silloin kun paremmin (ehtii)tiedostaa tilanteen.

No mielialalääkkeistähän oli puhei aikaisemmin. Järjellä ajatellen kumminkin kannattaa miettiä, josko jossain tilanteessa nuo lääkkeet olisi myös hyödyksi.
 
Mä en kenties ole osannut ihan täysin selvittää, mitä mä tarkoitin.
 
Mä tarkoitin, että mielialalääkkeillä ei voida poistaa surutyön tarvetta, ainoastaan siirtää.
Joskus siirtäminen on järkevää/hyödyllistä.

Ennen vanhaan kuolema oli normali tapahtuma. Pantiin vaan yksi lautanen vähemmän pöytään kun aikaisemmin!

Mä haudannut jo isäni ja kaks veljeäni, isovanhemmat....muutaman kaverin.... eihän tää näin pitäis mennä...

Unilääkkeitä sain lääkäriltä.Hautajaiset sun muut oon järjestellyt ja hautajaisia edeltävänä yönä otin puolikkaan nukahtamislääkkeen, kun meinasi mennä pyörimiseksi se nukkuminen..Luulen, että niitä unilääkkeitä tarvitsen joskus myöhemmin keväällä.Tässä vaiheessa kaikki voimat on aina loppu, kun nukkumaan menen.Sitten kun arki alkaa ja on osattava rauhoittua ja herätä "ihmisten aikaan", eikä muusikoiden kellon mukaan..;-)

Ennen vanhaan kuolema oli normali tapahtuma. Pantiin vaan yksi lautanen vähemmän pöytään kun aikaisemmin!
 
1. Vanha rutiinii, jonka kohdannut vielä joskus 60-70 lukujen vaihteessa landella. Kun ukki kuoli, ei raijattu akuutisti mihinkään, kutsuttiin lääkäri himaan toteamaan kuolleeksi (kuolintodistusta varten). Pestiin vainaja, ajettiin parta, puettiin hautajaisvaatteisiin, pistettiin punkkaan kukkien ja kynttilöiden kanssa.
Läheiset veisasivat virsiä, itkeskelivät tai viettivät vain hiljaisen hetken.
 
2. "Sivistynyt" kaupunkirutiini: Kun mummo kuollut muun perheen käydessä leffassa ja kuolema todettu ja stadissa taksit ja ambulanssit ei kuljeta ruumiita, perheellä ongelma minne yöksi menee, pakko lähteä hotelliin kun ei voi yhtä yötä ruumiin kanssa samassa huushollissa olla, vaikka 20 vuotta jo ehtinyt siellä asua.

Ennen vanhaan kuolema oli normali tapahtuma. Pantiin vaan yksi lautanen vähemmän pöytään kun aikaisemmin!
 
Niin ja olihan se paljon läheisempi tapahtumakin ennen kun ainakin vanhat ihmiset saattoivat kuolla kotiinsa ja nuorempi polvi asui samassa taloudessa.
 
Mun isä kuoli kotiin ja se oli meikäläiselle uusi tapahtuma ja tuli kuitenkin yllätyksenä, vaikka olikin odotettavissa..
En mä ainakaan ehtinyt siinä oikeastaan surra kun vaan huomasin, että hän oli poistunut täältä, niin oli aika pian jo aloitettava kaikki käytännön asiat: lääkärin käynti, poliisitkin käyvät nykyään kun kotiin kuolee ja sitten lopuksi hautaustoimiston auto tulee noutamaan..

1. Vanha rutiinii, jonka kohdannut vielä joskus 60-70 lukujen vaihteessa landella. Kun ukki kuoli, ei raijattu akuutisti mihinkään, kutsuttiin lääkäri himaan toteamaan kuolleeksi (kuolintodistusta varten). Pestiin vainaja, ajettiin parta, puettiin hautajaisvaatteisiin, pistettiin punkkaan kukkien ja kynttilöiden kanssa.
Läheiset veisasivat virsiä, itkeskelivät tai viettivät vain hiljaisen hetken.

2. "Sivistynyt" kaupunkirutiini: Kun mummo kuollut muun perheen käydessä leffassa ja kuolema todettu ja stadissa taksit ja ambulanssit ei kuljeta ruumiita, perheellä ongelma minne yöksi menee, pakko lähteä hotelliin kun ei voi yhtä yötä ruumiin kanssa samassa huushollissa olla, vaikka 20 vuotta jo ehtinyt siellä asua.
 
Just hautaustoimiston miehen kans puhuttiin tästä kun haettiin muru
Oulusta sitten avauksen jälkeen.Sanoi nähneensä ihmisten monta eri reaktiota monessa eri tilanteessa, kun pitää mennä kuollutta noutamaan.Itse sanoi kertoneensa pojilleen ja ajatelleen itsekin niin, että elävä ihminen voi tehdä toiselle pahaa, mutta kuollut ei tee kenellekään pahaa.Varmasti totta.

poliisitkin käyvät nykyään kun kotiin kuolee ja sitten lopuksi hautaustoimiston auto tulee noutamaan..
 
Sivistysmaissa tehdään aina jonkunlainen kuolemansyyn selvitys.

Sivistysmaissa tehdään aina jonkunlainen kuolemansyyn selvitys.
Kaukolämpö keksittiin Saksassa 40-luvulla? (minä taidan joutaa helvettiin!)

Kaukolämpö keksittiin Saksassa 40-luvulla? (minä taidan joutaa helvettiin!)
Niinpä..=)

.. kuolema todettu ja stadissa taksit ja ambulanssit ei kuljeta ruumiita, perheellä ongelma minne yöksi menee, pakko lähteä hotelliin kun ei voi yhtä yötä ruumiin kanssa samassa huushollissa olla, vaikka 20 vuotta jo ehtinyt siellä asua.
 
Isä vietiin kyllä yöksi pois ja kai ne yleensä haetaankin aika pian?
Kyllä mä olin yötä kotona ..siis samassa talossa, mutta en kyllä saanu nukuttua, piti jonnekin lähteä vaan, ei osaa järkevästi selittää sitä tunnetta.. :/

Isä vietiin kyllä yöksi pois ja kai ne yleensä haetaankin aika pian?
Kyllä mä olin yötä kotona ..siis samassa talossa, mutta en kyllä saanu nukuttua, piti jonnekin lähteä vaan, ei osaa järkevästi selittää sitä tunnetta.. :/
 
Eihän se varmasti nukuta kovin monia meistä.Jonkinlainen sokkitila on päällä..se tunne on kyllä tosiaan aika sekava.Voi mennä aikaa ennenkuin Oulun Edeniin työnnän nokkani ja ainakaan huoneeseen 207..Vaikkei sinne rakas kuollutkaan, mutta muistot on aika vahvoja.Viimeinen yö nukuttiin kuitenkin siellä jne..
 
Toisaalta armollista, että kaikki tapahtui siellä.Ei missään jumalan selän takana kesämökillä tai edes kotona..Nyt olisi täälläkin vaikeita muistoja sitten. Tällä hetkellä pelkästään hyviä ja onnellisia muistoja meistä kotona.

Sivistysmaissa tehdään aina jonkunlainen kuolemansyyn selvitys.
Kaukolämpö keksittiin Saksassa 40-luvulla? (minä taidan joutaa helvettiin!)
 
Nyt on tainnut sattua miehellä lääkitys kohdalleen. :)

Myötäelämiset. RS.

Kaukolämpö keksittiin Saksassa 40-luvulla? (minä taidan joutaa helvettiin!)
 
Nyt on tainnut sattua miehellä lääkitys kohdalleen. :)
 
Juu! Tuli otettua jo aamulla iltalääkkeet väärästä dosetista!

Mä oon joteskin aina ollut kiinnostunut kuolemasta.
Se on harvinaisen normaali ja tavanomainen tapahtuma. Siinä ei oo tippaakaan sen enempää mystiikkaa kuin syntymisessä.
 
Ja halusitte tai ette, jokainen teistä tulee kuolemaan mun määräämällä tavalla:-)

Mä oon joteskin aina ollut kiinnostunut kuolemasta.
Se on harvinaisen normaali ja tavanomainen tapahtuma. Siinä ei oo tippaakaan sen enempää mystiikkaa kuin syntymisessä.
 
Ja halusitte tai ette, jokainen teistä tulee kuolemaan mun määräämällä tavalla:-)
 
No näin se on! Ei auta vaikka ostaisi henkihieverissään talon Espanjasta...!