Tanssimusiikki ›

Elä sinä puhu paskaa poika! Tosin ei oo ollu omassa perheessä mutta suurinpiirtein oman navan kohdalla kyllä.
 
No minähän vain kysyin kun en tiennyt ja meillä sitä on ollut.

Tohon sanoisin, että tupakin nujertaminen ihan omin voimin oli paras mielialalääke. Olen vieläkin ylpeä moisesta.
 
Paha putki saattas olla:
 
-purkat, korvaushoidot, mielialalääkkeet, ohitusleikkaus ja sitten vähän ajan päästä taas kessu huuleen.
 
Ja sama rumba alusta.
 
Tuohon sanoisin, että mun mielestä olen samaa mieltä Boldiksen kans.

Lopettaminen edessä tänä kesänä. Onko kellään kokemuksia siitä epäonnistuneesta mielialalääkkeestä jota lääkärit nykyisin määrää tupakoinnin lopettamisen helpottamiseen?
 
Ei sillä ettei se onnistuisi ilmankin, mutta kun haluaisi olla mahdollisimman hyvällä tuulellakin lopettamisen yhteydessä, ettei vaimo joutuisi liikaa kärsimään...
 
Mä lopetin kyseisen lääkkeen eli Zybann avulla. Ei olis muuten onnistunu mulla. Eli siis suosittelen!
 
Varaudu unettomuuteen/ heräilyyn öisin, ja yleiseen "aivan sama- meininkiin". Ja 7 viikon nenänvalkaisuun!
 
Bändikaverit sano että mä olin kuin märkä villasukka kuurin ajan. Ikään kuin helpommin käsiteltävissä. Vrt. "ettei vaimo joutuisi liikaa kärsimään..."
 
Saataa myös laukaista piilevän skitsofrenian, kuulemma.

Mites se on tupakinpolton laita? Kuinka moni tunnustautuu sauhuttelijaksi? Montako norttia palaa tauossa?
 
Itse kärytin jotain 20 vuotta, loppuajasta pari askia päivässä. Nyt oon ollu reilun vuoden polttamatta ja parempi on olla. Liikuntaharrastettakin olen viritelly.
 
Puolitoista askia päivässä, kännissä enemmän. Tauolla kaks, kolmattakin ehtii setille mennessä ja tumppaus lavan viereisen pöydän tuhkikseen. On ollu mielessä lopettaa, mutta kun akka ei innostu ajatuksesta yhtään. Ei siitä mitään tule kun toinen menee kahvimukin kanssa parvekkeelle ja itse ei muka menis.

Ykstoista vuotiaana aloteltiin, kun mentiin yhteiskouluun ja siellä isommat (oma täti) kävivät tupakalla, niin piti mennä mukaan.
31.5.1989 oon viimeks polttanut. Töissäkin aina menin tupakalle, kun muutkin meni. Pahalle maistui ja piti aina syödä jälkeenpäin purkkaa, tai jotain pastillia.
 
Eli ei musta kait tullu koskaan oikeeta polttajaa, kun tuona toukokuun päivänä aattelin, että kun pääsis kesälomalle, niin ei tarvis polttaa :o/
Sen jälkeen en oo polttanu, enkä ihan äkkiä usko, että semmosta tilannetta tulee, että polttaisin. Kyllä se niin pahalle haisee ja maistuu ja samoin maistuu pahalle semmonen henkilö, joka polttaa (isäntä alottanut uudelleen pikkusikaarien polton, yäk!)

On ollu mielessä lopettaa, mutta kun akka ei innostu ajatuksesta yhtään. Ei siitä mitään tule kun toinen menee kahvimukin kanssa parvekkeelle ja itse ei muka menis.
 
Jeps. Vaikeusaste nousee heti pari pykälää.

En polta enkä aloita moralisointia vaikka mieli tekis.

Mä lopetin kyseisen lääkkeen eli Zybann avulla. Ei olis muuten onnistunu mulla. Eli siis suosittelen!
 
Varaudu unettomuuteen/ heräilyyn öisin, ja yleiseen "aivan sama- meininkiin". Ja 7 viikon nenänvalkaisuun!
 
Bändikaverit sano että mä olin kuin märkä villasukka kuurin ajan. Ikään kuin helpommin käsiteltävissä. Vrt. "ettei vaimo joutuisi liikaa kärsimään..."
 
Ootko taas jo kuiva villasukka?

En polta enkä aloita moralisointia vaikka mieli tekis.
 
Moralisointi on turhaa, ainakin useimmiten.

En polta enkä aloita moralisointia vaikka mieli tekis.
 
Monesti se on kuin heittäisi bensaa tuleen...uho kasvaa tms..

Monesti se on kuin heittäisi bensaa tuleen...uho kasvaa tms..
 
Aivan kuin nakkaisi alokastupaan Jallun.

Aivan kuin nakkaisi alokastupaan Jallun.
 
Ja johan alkaisi sen viimeisen päiväisen hirmuinen suihkina ;)