Joskus oli keikka missä oli bändissä kahdet kiipparit. Hirveä kusijupakka pitkän setin puolessa välissä. Pakko oli sanoa toisella että paikkaa mun osuudet... Joks te ymmärrätte, miksi mä järjestin bändiin kuudet kiipparit: pari voi olla kusella, kaljalla tai jallulla ja kukaan ei huomaa mitään. Children of Baron- "The piano is the ultimate percussive and harmonic instrument" |
No itse en ole ikinä ymmärtänyt että mikä jatsissa on hienoa. Se että jokainen sointu pitää olla mahdollisimman vaikea, ei tee siitä hienoa. Minun mielestäni ylipäätään soittaja ei tarvitse kuin perus duuri ja molli sointuja. Melodiasta tulee ne loput nuotit niihin sointuihin, ei niitä tarvitse jokaisen kykenevän instrumentin soittaa. Tukitaan vaan taustaa turhaan.
Tässä ilmeisesti puhutaan "sovittelusta" enemmänkin kuin sovituksesta musiikillisena terminä. |
Tulipa tapaus tossa pari viikkoa sitte. Olin tuuramaassa primavista-meiningillä eli ei paha nakki. Sattu kuitenkin näin, että solisti hiukan kipeenä päättää, että biisejä aletaan laskemaan sävelaskeleen tai pienen terssin alaspäin. Sillä keikalla oli oikeesti yhden setin verran alkuperäis-sävellajista meneviä kipaleita. Yleisökin varmasti huomas sen, viimeistään Kielletyt Tunteet- biisissä, jossa kertsissä tulee semmonen nousu D:stä G:hen. Trioli hässäkkää kromaattisesti. Vahingossa minä sitte tähtäsin puolikkaan alenpaa, jotenki sekos ajatus ja siitä saatiin hyvät dissonanssit ja naurut.. Ja kerran jouduttiin johonkin ihme jameihin housebandiksi, kiipparisti kaverini hommas meille aina tommosia ihme juttuja ja tälläkin kertaa vakuutteli, että on kitaristi ja runpalikin tiedossa. Noukimme sitte pojat kyytiin ja kitaristi on semmonen tötterö-elviksen näköinen rokkari ja runpali semmonen lepsu höhö-mies, jonka kantaa kolmea kapulaa käsissään ja laukoo muka hyviä juttuja kokoajan. Soundchekin aikaan kitaristi ei saa kitaraansa vireeseen, kädet täristen ojentaa kiipparistille soittimen ja kiipparisti hoiti virityksen .Runpali vaikutti ihan ok soittajalta, löyty kroovea ja soitettiin hyvin yhteen heti. Erosimme eri teille siitä ja sovimme ajan jolloin olisimme valmiina starttaamaan. Itsekkin pari kaljaa nautittuamme tulimme kiipparistin kans paikalle muutaman tunnin päästä ja huomasimme että kitaristi vetää bassoa ja laulaa ihan tuiskeessa ja runpali soittaa päälle sooloa ja örisee settinsä takana. Eli jamit oli jo startannu, yleisöä ei tosin ollut paljoa, onneksi. Keskeytimme poikien touhut sitte ja aloimme soittaa settiämme, ensimmäisen bosiksen aikana rumpali-mies ei saanut yhtään filliä kohdalleen ja komppi katkeili koko ajan ja loppu keikan aikana meno ei ainakaan parantunut. Vois sanoa, että sillon oli kiusallinen tilanne. Onneks ne oli semmoset pienet jamit, jossa yleisöstäkään löytynyt baari-mikkoa enenpää selvää porukkaa.. |