Tanssimusiikki ›

Ja näin on. Tän threadin sais kieltää ihan huhu-perusteella, koska on liian julmaa hommaa.
 
Tuon huhun perusteella komppaan, mutta eläkkeistä ja muusikkojen eläkkeelle siirtymisestä on ihan asiallista keskustella. Varsinkin siitä, kuinka tärkeää on huolehtia eläkemaksuista.

Ja näin on. Tän threadin sais kieltää ihan huhu-perusteella, koska on liian julmaa hommaa.
 
Joo. Mua ainakin tökkii tämmösillä asioilla mälvääminen. Antaa Reiskan sairastaa rauhassa - hän on sen ansainnut.
 
Punaista lukkoa.

...ja synnyt uudelleen hunppamuusikoksi :/Kauhuskenaario...!

Miksi pitäisi jäädä eläkkeelle?

Kun julkkis sairastuu, voi valita kaksi tapaa:
1. Tiedottaa asiasta, jolloin asia sillä selvä
2. Ei tiedottaa asiasta, jolloin huhut ja luulot täyttävät puuttuvan tiedon.
 
Jokaisella on oikeus valita haluamansa tapa.

Kun julkkis sairastuu, voi valita kaksi tapaa:
1. Tiedottaa asiasta, jolloin asia sillä selvä
2. Ei tiedottaa asiasta, jolloin huhut ja luulot täyttävät puuttuvan tiedon.
 
Jokaisella on oikeus valita haluamansa tapa.
 
Esimerkkeinä tästä voisi vaikka olla Riki ja Reiska.

Kauhuskenaario...!
 
Tässä on se pointti että jokaisesta elämänkierrosta pitäisi oppia jotain uutta ja jalostaa sieluaan jolloin seuraavassa elämässä päästään pykälää korkeammalle tasolle ikäänkuin henkiseltä kantilta katsottuna mutta........... milläs hunppamuusikko sen tekee koska on juuttunut sille omalle tasolleen josta ei ole poispääsyä :)

...... milläs hunppamuusikko sen tekee koska on juuttunut sille omalle tasolleen josta ei ole poispääsyä :)
 
Ainahan voi seuraavassa elämässä ruveta vaikkapa siaksi kun jotkut hunppamuusikot on sitä harjoitellut...

Ainahan voi seuraavassa elämässä ruveta vaikkapa siaksi kun jotkut hunppamuusikot on sitä harjoitellut...
 
Pelastus on tässä :)

Kun julkkis sairastuu, voi valita kaksi tapaa:
1. Tiedottaa asiasta, jolloin asia sillä selvä
2. Ei tiedottaa asiasta, jolloin huhut ja luulot täyttävät puuttuvan tiedon.
 
Jokaisella on oikeus valita haluamansa tapa.
 
Julkkis ei saa sairastua, vaan hän joutuu tilittämään/jakamaan sen koko tiedonhaluisen kansan kanssa toisin kuin tavis. Potilaan tietosuojaan liittyvät lait on tässä maassa varmaan tarkimmin seuratut eikä tavallisen tallaajan vaivat saa vuotaa kenellekään ulkopuoliselle, vaan se on hänen oma valintansa, kelle vaivoistansa kertoo. Auta armias jos joku silmää tekevistä sairastuu, niin kaikki on kiinnostunu siitä, mikä sitä vaivaa ja jos tietoa ei saada, niin keksitään porukalla se diagnoosi..
 
Niin ja otsikkoon se, että soittaja on valmis silloin "eläkkeelle", kun enämpi vituttaa lähteä tien päälle, kuin jäädä kotiin

Niin ja otsikkoon se, että soittaja on valmis silloin "eläkkeelle", kun enämpi vituttaa lähteä tien päälle, kuin jäädä kotiin
 
Hyvin sanottu.

Niin ja otsikkoon se, että soittaja on valmis silloin "eläkkeelle", kun enämpi vituttaa lähteä tien päälle, kuin jäädä kotiin
 
Jaa...
 
Kyllä mua on usein(=vuosia) vituttanut etenkin tuossa Jämsä-Saarijärvi välillä kun oon rantasaunojen savuja katsellut suvilauantaisin...
 
Hullu kai sellanen on joka menee johonkin kusenpolttamaan latoon mieluummin soittaan humppaa kuin että vois viettää ne hetket vaikkapa mökillä perheen kaa?
Kyllä keikkailusta tuo "glamour" on kadonnut aikaa sitten, taidan vaan olla niitä ainoita ja harvoja jotka sen myös uskaltaa rehellisesti sanoa...eli soittaminen on mulle työtä josta saa rahaa!
 
Eläkkeelle jäisin vaikka heti, jos se ois mahdollista, ja niin varmasti suurin osa
mun ikäluokan esoista tekis...

Jaa...
 
Kyllä mua on usein(=vuosia) vituttanut etenkin tuossa Jämsä-Saarijärvi välillä kun oon rantasaunojen savuja katsellut suvilauantaisin...
 
Hullu kai sellanen on joka menee johonkin kusenpolttamaan latoon mieluummin soittaan humppaa kuin että vois viettää ne hetket vaikkapa mökillä perheen kaa?
Kyllä keikkailusta tuo "glamour" on kadonnut aikaa sitten, taidan vaan olla niitä ainoita ja harvoja jotka sen myös uskaltaa rehellisesti sanoa...eli soittaminen on mulle työtä josta saa rahaa!
 
Eläkkeelle jäisin vaikka heti, jos se ois mahdollista, ja niin varmasti suurin osa
mun ikäluokan esoista tekis...
 
Jep! Täyttä asiaa!
 
Pienellä tässä eletään, mutta onneksi jo velattomana vaimon kanssa.
Eläkkeelle pääsyä joutuu vielä odottelemaan vuosia.
Jokunen harva keikka joskus, mutta pääasiassa studiossa.
Mökkeilyyn on toki oiva mahdollisuus saunomisineem ja jne.
Soittokeikoille lavolle ja ravintoloihin en kaipaa enää ollenkaan.

Kyllä keikkailusta tuo "glamour" on kadonnut aikaa sitten, taidan vaan olla niitä ainoita ja harvoja jotka sen myös uskaltaa rehellisesti sanoa...eli soittaminen on mulle työtä josta saa rahaa!
 
Eläkkeelle jäisin vaikka heti, jos se ois mahdollista, ja niin varmasti suurin osa
mun ikäluokan esoista tekis...
 
Onhan se niin, että mikä tahansa duuni saattaa alussa olla kivaa mutta kun sitä vuosikymmeniä väkertää, niin leipääntyyhän siihen ja siitä tulee pakkopullaa.
 
Mulla on toistaiseksi sen verran vähän keikkoja takana että ne vielä ovat elämän kohokohtia.

Onhan se niin, että mikä tahansa duuni saattaa alussa olla kivaa mutta kun sitä vuosikymmeniä väkertää, niin leipääntyyhän siihen ja siitä tulee pakkopullaa.
 
Mulla on toistaiseksi sen verran vähän keikkoja takana että ne vielä ovat elämän kohokohtia.
 
Tosi on! Kaikki mikä on "pakko" tehdä alkaa kyllä ennemmin tai myöhemmin vituttamaan. Jos joutuisi soittamaan 15 keikkaa kuussa niin kyllähän se työltä alkaisi maisutmaan. Vaikka olen itse keikkaillut 70-luvun alusta asti, (eka maksullinen keikka jo -66), niin keikkoja on ollut sen verran sopivasti että ei ole alkanut vituttamaan vieläkään. Syynä tietenkin saattaa myös olla että en ole koskaan keikkaillut ansiomielessä vaan pikemminkin "yleisön pyynnöstä". Musiikkityylit ja kokooonpanotkin on vaihdelleet vuosien varrella. Siviiliduuniakin olen tehnyt samalle työnantajalle jo 35 v mutta työtehtävät on muuttuneet täydellisesti useamman kerran uran aikana. Vaihtelu visrkistää.

Niinpä - kyllä mäkin luulisin, että puutuisin perus tessihumppakeikkaan yhtälailla, kuin päivätöihinkin. Tai no ehkä melkein. Tai en voi tietää - paitsi että kyllä nyt tän nykyisen päiväduunipelleilyn aikana on ollut aika monta hetkeä, että on aina joskus vituttanut lähteä lauantaiksi keikalle.
 
Kun mä ennen olin kuukaudesta käytännössä vaan neljä päivää vapaalla, niin nyt mä oon hinnoitellu itseni niin, että oon ainakin kotona keskimäärin kaksi päivää kolmesta ja saan saman, kuin inssitoimistostakin.
 
Ei se pojat se työn määrä vaan se laatu - joka mielessä.

Jaa...
 
Kyllä mua on usein(=vuosia) vituttanut etenkin tuossa Jämsä-Saarijärvi välillä kun oon rantasaunojen savuja katsellut suvilauantaisin...
 
Hullu kai sellanen on joka menee johonkin kusenpolttamaan latoon mieluummin soittaan humppaa kuin että vois viettää ne hetket vaikkapa mökillä perheen kaa?
Kyllä keikkailusta tuo "glamour" on kadonnut aikaa sitten, taidan vaan olla niitä ainoita ja harvoja jotka sen myös uskaltaa rehellisesti sanoa...eli soittaminen on mulle työtä josta saa rahaa!
 
Eläkkeelle jäisin vaikka heti, jos se ois mahdollista, ja niin varmasti suurin osa
mun ikäluokan esoista tekis...
 
Olen aika pitkälti samoilla linjoilla, kyllä siitä kiertolaiselämästä oon saanut mittarin täyteen, vaikka päätoimisesti olen tehnyt vain muutamia vuosia; homman olen aloittanut kuitenkin jo v.1977 (30 v. ja sikana) ja kohtalaisen monta kertaa on saanut reissuun lähteä...eikä millään minimillä ole edes koskaan tarttenut tehdä, mutta silti....
 
E: Vaikka tuo reissunlähtö tökkii joskus kovaa, niin työt tehdään kuitenkin ihan "kympillä"; eihän se asiakkaan vika ole, jos.......

Lähinnä tuossa aiemmin tarkoitinkin sitä, että jos esim. viimeisen vuoden tai saati sitten viimeiset viisi vuotta miestä on joka kerta syönyt rotan lailla lähteä keikalle tai vaikka sitten johonki päivätyöhön, niin kyllä kait siinä on jo valmis jäämään kyseisestä hommasta "eläkkeelle". Ei kait siinä henkilöllä ole mitään annettavaa alalle ja taas päin vastoin luulisi tuommosen käyvän jo menttaalipuolellekin raskaaksi, jos väkipakolla koittaa roikkua hommassa mukana.

Tuskin joku viiskymppinen raksamieskään suuremmin miettii sitä "onko mulla enää tälle alalle mitään annettavaa". Rahasta mä olen soittanut 25 vuotta , viisi ensimmäistä vuotta ammattimuusikkona tuli taiteiltua.

Tuskin joku viiskymppinen raksamieskään suuremmin miettii sitä "onko mulla enää tälle alalle mitään annettavaa". Rahasta mä olen soittanut 25 vuotta , viisi ensimmäistä vuotta ammattimuusikkona tuli taiteiltua.
 
Hyvin on kyllä asiat missä tahansa hommassa, jos voi motivaation työhönsä perustella sillä, onko itsellään "alalle" (nykyilmaisu xxxxx - maailma) mitään annettavaa. Toisaalta, kun antaa niin saa ja kysymyksen voisi myös muotoilla siten, saako itse muutakin kuin rahallista tyydytystä tekemisestään, riittävän paljon ja riittävän usein? Hommat on hommia ja asialliset hommat pitää hoitaa, muuten saa ja ehkä pitääkin olla kyllä mielestäni kuin Ellun kanat.