Tanssimusiikki ›

Vasta nyt tämän huomasin... Osanottoni ninmarille.

Kyllä ja taitaa olla aika henk.kohtainen juttu, saattaa olla, että ei heti edes pysty/halua tms. suremaan.
..ehkä vasta paljon myöhemmin.
 
Mä luulisin että me ollaan Ninmariille sanottu jo mitä meillä sanottavaa on?
 
Mä toivon että Ninmari ymmärtää, jos mä vien keskustelun yleisemmälle tasolle?
 
Mä oon ymmärtänyt, että jotkut alaa ymmärtävät ovat sitä mieltä, että mielialalääkkeiden käyttö tässä tilanteessa vain pahentaa asiaa: Jos tilanne on sellainen, että ihmisen kuuluu olla surullinen ja jos se syö mielialalääkkeittä niin, että hihittelee, vaikka läheinen on kuollut, niin kyllä se surutyö vielä edessä on, ei siitä voi lintsata.
Karmein kokemus mulle on ollut se, että leski oli syönyt sen verran lääkkeitä, että hihitteli vain hautajaisissa, jossa hänen oikeesti rakas miehensä haudattiin.

Mä luulisin että me ollaan Ninmariille sanottu jo mitä meillä sanottavaa on?
 
Mä toivon että Ninmari ymmärtää, jos mä vien keskustelun yleisemmälle tasolle?
 
Mä oon ymmärtänyt, että jotkut alaa ymmärtävät ovat sitä mieltä, että mielialalääkkeiden käyttö tässä tilanteessa vain pahentaa asiaa: Jos tilanne on sellainen, että ihmisen kuuluu olla surullinen ja jos se syö mielialalääkkeittä niin, että hihittelee, vaikka läheinen on kuollut, niin kyllä se surutyö vielä edessä on, ei siitä voi lintsata.
Karmein kokemus mulle on ollut se, että leski oli syönyt sen verran lääkkeitä, että hihitteli vain hautajaisissa, jossa hänen oikeesti rakas miehensä haudattiin.
 
Mitähän nyt tarkoittaa hän? :oO

Mitähän nyt tarkoittaa hän? :oO
 
?????
Rautalangasta:
Normaaliin ihmiselämään kuuluu suru läheisen poismenosta. Se ei ole lääkkeillä hoidettava tauti.
 
Kysyitkö tosissasi vai vinoilitko?

?????
Rautalangasta:
Normaaliin ihmiselämään kuuluu suru läheisen poismenosta. Se ei ole lääkkeillä hoidettava tauti.
 
Kysyitkö tosissasi vai vinoilitko?
 
Ihmettelin vaan, että mistä sä noi lääkkeet tähän yhtäkkiä vedit?

Ihmettelin vaan, että mistä sä noi lääkkeet tähän yhtäkkiä vedit?
 
Ei tää ollut missään nimessä Ninmarille tarkoitettu, mä tarkoitin, että keskulteltaisiin, jos halua on, yleisesti surutyöstä.
Lääkkeitten käytöllä voidaan viivästyttää surutyötä, mutta ei poistaa.
 
Sorry jos tää sua häiritsee.

Ei tää ollut missään nimessä Ninmarille tarkoitettu, mä halusin että keskulteltaisiin jos halua on, yleisesti surutyösttä.
Lääkkeitten käytöllä voidaan viivästyttää surutyötä, mutta ei poistaa.
 
Sorry jos tää sua häiritsee.
 
Ajattelin vaan kun vastasit minun kirjoitukseeni..
En mä ainakaan tarkoittanut mitään lääkkeiden käyttöä, tosin en ole kyllä niitä vastaankaan, riippuu ihmisestä.
Ei muuta piste.

Ajattelin vaan kun vastasit minun kirjoitukseeni..
En mä ainakaan tarkoittanut mitään lääkkeiden käyttöä, tosin en ole kyllä niitä vastaankaan, riippuu ihmisestä.
Ei muuta piste.
 
Eiköhän lääkkeitten käytöllä muutenkin siirretä kipua tai vastaavaa eteenpäin tulevaisuuteen eikä hoideta itse vaivaa. Tämä nyt ei varmaankaan ole ihan oikea palsta ryhtyä tähän keskusteluun, olettaisin.

Ajattelin vaan kun vastasit minun kirjoitukseeni..
 
En mä mitenkään sun kirjoituksestasi sitä lääkeidistä saanut, mä vaan otin kirjoituksen, joka jotenkin liittyi surutyöhön.
Ei sitten tapella jos ollaan suunnilleen samaa mieltä.

Eiköhän lääkkeitten käytöllä muutenkin siirretä kipua tai vastaavaa eteenpäin tulevaisuuteen eikä hoideta itse vaivaa. Tämä nyt ei varmaankaan ole ihan oikea palsta ryhtyä tähän keskusteluun, olettaisin.
 
Aika yleinen käytäntö tuo on, pahimman yli lääkkein...

Osanottoni.

?????
Rautalangasta:
Normaaliin ihmiselämään kuuluu suru läheisen poismenosta. Se ei ole lääkkeillä hoidettava tauti.
 
Kysyitkö tosissasi vai vinoilitko?
 
Kato mitä Uruttaja on siitä kommentoinut, niin ymmärrät.

Kato mitä Uruttaja on siitä kommentoinut, niin ymmärrät.
 
??? Ainoa uruttajan kommentti jonka löysin oli kuin mun suusta?

??? Ainoa uruttajan kommentti jonka löysin oli kuin mun suusta?
 
Kato mitä Ellipelli on saanut omia kommentteja. Sieltä löytyy Uruttajan kommentti.

Mä luulisin että me ollaan Ninmariille sanottu jo mitä meillä sanottavaa on?

Mä toivon että Ninmari ymmärtää, jos mä vien keskustelun yleisemmälle tasolle?

Mä oon ymmärtänyt, että jotkut alaa ymmärtävät ovat sitä mieltä, että mielialalääkkeiden käyttö tässä tilanteessa vain pahentaa asiaa: Jos tilanne on sellainen, että ihmisen kuuluu olla surullinen ja jos se syö mielialalääkkeittä niin, että hihittelee, vaikka läheinen on kuollut, niin kyllä se surutyö vielä edessä on, ei siitä voi lintsata.
Karmein kokemus mulle on ollut se, että leski oli syönyt sen verran lääkkeitä, että hihitteli vain hautajaisissa, jossa hänen oikeesti rakas miehensä haudattiin.
 
Ymmärsin heti pointin mitä Baron ajoit takaa.Mulle annettiin Oulun yliopistollisesta sairaalasta kaksi Diapamia mukaan silloin yöllä.Jouduin palaamaan siihen meidän huoneeseen yksin yöllä.Kotisuuntaan lähtevä soittaja yritti mennä nukkumaan vähäksi aikaa, että jaksaa ajaa kotiin minut aamulla.Otin reilun tunnin päästä huoneeseen menosta yhden Diapamin, elämäni ekan ja toivottavasti viimeisen kerran..Eihän mua itkettänyt sitten enää, mutta tiesin että vielä itken ja monta kertaa..Itku tuli taas heti kun lääkkeen vaikutus loppui.Eli tavallaan surua vaan siirretään eteenpäin..
 
Itkut on itkettävä ja surut surtava.Jos romahtaa täysin, niin ehkä lääkkeet on paikallaan.Mulla toimii kai omakin suojelumekanismi sen verran, etten koko ajan itke.Musiikki LOHDUTTAA tosi paljon, vaikka yleensä oon itkenyt hyvien ja koskettavien kappaleiden vuoksi, enkä ikinä olisi uskonut voivani laulaa niitä missään..nyt olo on vaan helpompi kun kuntelen meille tärkeitä kappaleita.
 
Olutta oon ottanut sopivasti jos oikein paljon ahdistaa,sitä "lääkettä" oon oppinut käyttämään jo ajat sitten.

Olutta oon ottanut sopivasti jos oikein paljon ahdistaa,sitä "lääkettä" oon oppinut käyttämään jo ajat sitten.
 
Hyödynnä ystäväsi: Sun täytyy ajatella ihan tavallisia asioita välillä.
 
Edit: Mä aikoinaan "pelkäsin" tavata tuttavia, joita oli kohdannut menetys, pelkäsin, että en osaa sanoa mitään.
Sitten kun mulle ekan kerran sattui itselle tilanne, niin tajusin, mitä itse halusin: tavanomaista jutustelua tavanomaisista asioista, kyllä mä itse surra osasin, en mä muita voivottelijoita siihen tarvinnut.
Sen jälkeen mua ei oo peloittanut tavata läheisen menettäneitä ihmisiä:
1. Tarjoan korvan, jos haluavat purkautua
2. Jos puheenaihe jää mulle, juttelen niitä näitä jokapäiväisyyksiä.

Hyödynnä ystäväsi: Sun täytyy ajatella ihan tavallisia asioita välillä.
 
Näin juuri.Vielä viikko lomaa ja sitten meen töihin takaisin.Lapset pitää siitä huolen, etten vaivu synkkyytteen.On joku josta huolehtia ja elämällä jokin suunta.En tiedä mikä kaiken tarkoitus on, mutta jospa sekin joskus selviää.
 
Loppujen lopuksi tämä aihe on monille vieras, mutta onnellinen lienee se, joka ei tämäntapaista joudu kohtaamaan.Toisaalta tämä kasvattaa ihmistä henkisesti ja opettaa ymmärtämään elämää.
 
Jatkakaa ihmeessä keskustelua tässä ketjussa tavalla tai toisella.Hyvää uutta vuotta kaikille mahtaville muusikoille täällä!Pitäkää rakkaitanne lähellä, kun vielä voitte!

Otan osaa suruusi, ja toivon sinulle voimaa jaksaa eteenpäin.

virhe

mutta onnellinen lienee se, joka ei tämäntapaista joudu kohtaamaan.
 
Jokainen joutuu, kuuluu normaaliin ihmiselämään:
1. Jokaisen kuuluu haudata vanhempansa
2. Joka toisen puolisonsa
3. Kenenkään ei pitäisi joutua lapsiaan hautaamaan, mutta näinkin tapahtuu.
 
Elämään kuuluu rakkaitten menettäminen.