Tanssimusiikki ›

EP: Tai huono liikeidea?
 
Liikeidea on sama ku muillakin. Bändit soittaa ja ihmiset tanssii. Siitä ei ole kiinni, mutta ei sitä porukkaa enää käy, se on totuus.

mack the knife: Liikeidea on sama ku muillakin. Bändit soittaa ja ihmiset tanssii. Siitä ei ole kiinni, mutta ei sitä porukkaa enää käy, se on totuus.
 
Ok, olen vaan käsittäny, että paikassa on muutakin toimintaa kun laulu, soitto ja tanssi?

Aika rientää ja monet asiat muuttuu. Lopetin etulinjassa 1987 heinäkuussa, muistan vielä viimeisen kaksiviikkoisen Vaasan Waskiassa Matti Karjalaisen Bändin rivissä, solistivieraana käväisi vielä Fredi kiipparinsa kera, fiksu vetäjä.
 
Muutama vuosi, ja loputkin lopettivat, ennenkuin lopetettiin. Tuohon aikaan soittajille vielä oli töitä helvetin hyvin, mutta 80-90 luvun vaihteessa muutos oli nopeaa, talous Suomessa meni ripulille, ja varsinkin yökerhotoiminta viikolla väheni ja sitämyöten keikat. Bändithän oli 2 tai 4 viikkoa samassa mestassa, ja se loppui, alkoi kulkevien soittajien aikakausi, jälleen, sitähän se oli kaiketi 30-60 luvuilla ennen Rantasipejä ja Sorsanpesijä.
 
Liksat, mitä rivivetäjille 70-80 luvuilla maksettiin, oli kovia. 80-luvulla varsinkin Rantasipin ja SOK:n mestoissa asuminen ja syöminen soittajilla oli 10+; muistan, kun Pohjanhoviin mentiin, niin kokit tuli kysymään, käykö poronkäristykset näin tuloappeena. Hävettää jälkeenpäin, että 13 vuotta bassonvarressa taustoja huutamalla ja näillä taidoilla, sai senaikaisen peruskoulun opettajan palkaa paremman tilin. Näistä ajoista kertyi tarinoita, muistoja, mutta valkoiset orjakauppiaat eivät eläkkeitä pelimanneille keränneet, saatanan roistot.
 
Muutokset ovat vikkeliä myös taltioinnissa, cd on jo itsellekkin jäänyt vähäiseen käyttöön, tikulle se, mitä haluaa taltioida, ja yt:ssä taitaa olla jo kaikki olellinen 1940-2010 ajoilta.
 
Tunnen myötätuntoa niitä kohtaan päästä käsin, jotka kevyen musiikin saralla päätoimisesti leipää tekevät. Pitäisikö Helsinkiin tai Kuopioon perustaa institutionaalinen Kevyen Musiikin Oratooriokeskus, joka toimisi samoista valtiovallan rahamassin lähtökohdista kuin kansallisooppera tai sinfoniaorkesterit ympäri rikasta maatamme.

Sir Henry: , ja se loppui, alkoi kulkevien soittajien aikakausi, jälleen, sitähän se oli kaiketi 30-60 luvuilla ennen Rantasipejä ja Sorsanpesiä.
 
Sen verran oikasen omalla mutu-tuntumalla, että soittokuppiloissa oli housebandit silloin ennen kolmatta valtakuntaa. Virkapuku ja kaikki, eikä tarvinnu vaihtaa paikkakuntaa tai kuppilaa.

Kun tässä nyt aletaan muistelemaan ..niin 70 -luvun loppupuolellakin oltiin vielä yleensä viikko samassa kapakassa! : )

EP: Kun tässä nyt aletaan muistelemaan ..niin 70 -luvun loppupuolellakin oltiin vielä yleensä viikko samassa kapakassa! : )
 
Tuolloin oli vielä 2-4 viikkoa ylivoimaisesti yleisin periodi .

KoskPaavo: Tuolloin oli vielä 2-4 viikkoa ylivoimaisesti yleisin periodi .
 
Öh, no sitähän mä tarkotinkin.. :/
 
E: 1 kk yleensä ..muistaakseni : )
Hyvää oli se, että roudata ei tarvinnu läheskään niin usein.
Sen aikaisista matkakuluista en muista mitään, en ollu pändin liideri, palkka tuntu kyllä siihen aikaan hyvältä.

hoomollinen: Sen verran oikasen omalla mutu-tuntumalla, että soittokuppiloissa oli housebandit silloin ennen kolmatta valtakuntaa. Virkapuku ja kaikki, eikä tarvinnu vaihtaa paikkakuntaa tai kuppilaa.
 
Jees, meikäläisen historiantuntemus ei ole ihan parhaasta päästä, itseasiassa 50-60 luvuilla ainakin Helsingissä oli niitä ravintoloita, missä bändi saattoi vetää jopa muutaman vuoden housebändinä; eikös E Junkkarinenkin 60-luvulla vetänyt melkoisen keikan, olikohan Paasiravintola?

EP: Öh, no sitähän mä tarkotinkin.. :/
 
E: 1 kk yleensä ..muistaakseni : )
Hyvää oli se, että roudata ei tarvinnu läheskään niin usein.
Sen aikaisista matkakuluista en muista mitään, en ollu pändin liideri, palkka tuntu kyllä siihen aikaan hyvältä.
 
Matkakkuluista tossa 70-80 luvulla muistaisin niin, että kun vaihdettiin esim. Rovaniemen Pohjanhovista Hyvinkään Rantasipiin, orjakauppiaat maksoi bändin jäsenten + kamojen siirron. Kun jäätiin lomalle, siis esimerkiksi tuon Hyvinkään jälkeen, lomalle mentiin omalla kustannuksella, seuraavaan paikkaan taas maksettiin kulut kotoa duuniin. Korjatkaa toki, jos dementialtani jo muistan väärin.

Sir Henry: Matkakkuluista tossa 70-80 luvulla muistaisin niin, että kun vaihdettiin esim. Rovaniemen Pohjanhovista Hyvinkään Rantasipiin, orjakauppiaat maksoi bändin jäsenten + kamojen siirron. Kun jäätiin lomalle, siis esimerkiksi tuon Hyvinkään jälkeen, lomalle mentiin omalla kustannuksella, seuraavaan paikkaan taas maksettiin kulut kotoa duuniin. Korjatkaa toki, jos dementialtani jo muistan väärin.
 
Muistat oikein.Juuri näin homma toimi.

Sir Henry: Jees, meikäläisen historiantuntemus ei ole ihan parhaasta päästä, itseasiassa 50-60 luvuilla ainakin Helsingissä oli niitä ravintoloita, missä bändi saattoi vetää jopa muutaman vuoden housebändinä; eikös E Junkkarinenkin 60-luvulla vetänyt melkoisen keikan, olikohan Paasiravintola?
 
Mikado
Jostain 50-luvun lopulta johonkin 70-luvun alkuun hän esiintyi siellä Ti-Su. Vapaailtanaan hän sitten keikkaili. Lisäksi oli päiväduunissa.

mack the knife: Liikeidea on sama ku muillakin. Bändit soittaa ja ihmiset tanssii. Siitä ei ole kiinni, mutta ei sitä porukkaa enää käy, se on totuus.
 
Nykyään jengi osaa juoda kaljaa ilman bändin antamaa esimerkkiä.
Parisuhteet luodaan netissä tanssiparketin sijaan.
Karaåke tulee halvemmaksi. Siin mis bändille tarttee maksaa, ni suurin osa karaåkelaulajista maksais tuopin hinnan päästäkseen tarttumaan mikkiin.
Ja toisinaan suurin osa asiakkaista maksais erikseen päästäkseen biisin ajaksi terassille röökille, vaik ei polttaiskaan.

baron: Mikado
Jostain 50-luvun lopulta johonkin 70-luvun alkuun hän esiintyi siellä Ti-Su. Vapaailtanaan hän sitten keikkaili. Lisäksi oli päiväduunissa.
 
Joo, läheltä meni toi Paasi, mutta Mikadohan se oli. Aikoinaan jouduin säestämään (=pilaamaan säestystä) Junkkarista, oli fiksu ja vaatimaton herrasmies. Vielä 90-luvulla kävi kusenpolttamalla akaan mr pajalla viheltämässä yhdelle levylle, oliskohan ollut Pekka Tiilikainen & kumppanit, nyt muisti pätkii, mutta veti vielä Riihimäeltä Viialan omalla autolla.

Sir Henry: Joo, läheltä meni toi Paasi, mutta Mikadohan se oli. Aikoinaan jouduin säestämään (=pilaamaan säestystä) Junkkarista, oli fiksu ja vaatimaton herrasmies. Vielä 90-luvulla kävi kusenpolttamalla akaan mr pajalla viheltämässä yhdelle levylle, oliskohan ollut Pekka Tiilikainen & kumppanit, nyt muisti pätkii, mutta veti vielä Riihimäeltä Viialan omalla autolla.
 
Mä tapasin herran joskus 60-70 luvun vaihteessa mun duuniasioissa ja se kiinnitti mun huomiota että hän käytti itsestään ammattinimikettä "laulaja" - ei solisti, ei taiteilija, ei muusikko, ei vokalisti!
Musta siinä oli jotain siistin konstailematonta niin kuin itse herrassakin!

baron: Mä tapasin herran joskus 60-70 luvun vaihteessa mun duuniasioissa ja se kiinnitti mun huomiota että hän käytti itsestään ammattinimikettä "laulaja" - ei solisti, ei taiteilija, ei muusikko, ei vokalisti!
Musta siinä oli jotain siistin konstailematonta niin kuin itse herrassakin!
 
Olen aivan samaa mieltä, aikoinaan etulinjassa jouduin näihin säestysosastoihin tahtomattani, niinkuin useimmat pelimannit, luultavasti nykyisinkin. Tilanteet yleensä olivat karuja; joku Tuula-Inkeri käveli lavalle, löi levytysnuotiti biisesitä, joita kukaan ei ollut eikä tullut kuulemaan koskaan, ja siitä menoksi bändeillä, mistä kukaan ei ollut prima vista hemmoja.
 
Mieleen on jäänyt monia helvetin paskoja staroja, mitä en viitsi mainita, mutta myös fiksuja, Junkkarinen oli juuri niitä fiksuja tyyppejä, arvosti pelimannia ihmisenä, Juha Watt Vainio, pari kertaa komppasin, vaatimaton erittäin sympaattinen herrasmies, Kisu Jernström, ainoa säestettävä joka kysyi bändin biisilistaa/sävellajia ja plokkasi sieltä kahden ravintolaillan ohjelmiston Hotelli Turussa noin 1975 tai 76, jengi ja henkilökunta kyseli, että ootte siis Kisun kanssa soittanut enemmänkin, pro meininki bändiltä, jossa säestyspro oli kaikkea muuta, mutta tähtisolisti Kisu laskeutui meidän osaamisen tasolle ja teki ammattilaisena komeat kaksi keikkaa.

Sir Henry: Olen aivan samaa mieltä, aikoinaan etulinjassa jouduin näihin säestysosastoihin tahtomattani, niinkuin useimmat pelimannit, luultavasti nykyisinkin. Tilanteet yleensä olivat karuja; joku Tuula-Inkeri käveli lavalle, löi levytysnuotiti biisesitä, joita kukaan ei ollut eikä tullut kuulemaan koskaan, ja siitä menoksi bändeillä, mistä kukaan ei ollut prima vista hemmoja.
 
Mieleen on jäänyt monia helvetin paskoja staroja, mitä en viitsi mainita, mutta myös fiksuja, Junkkarinen oli juuri niitä fiksuja tyyppejä, arvosti pelimannia ihmisenä, Juha Watt Vainio, pari kertaa komppasin, vaatimaton erittäin sympaattinen herrasmies, Kisu Jernström, ainoa säestettävä joka kysyi bändin biisilistaa/sävellajia ja plokkasi sieltä kahden ravintolaillan ohjelmiston Hotelli Turussa noin 1975 tai 76, jengi ja henkilökunta kyseli, että ootte siis Kisun kanssa soittanut enemmänkin, pro meininki bändiltä, jossa säestyspro oli kaikkea muuta, mutta tähtisolisti Kisu laskeutui meidän osaamisen tasolle ja teki ammattilaisena komeat kaksi keikkaa.
 
Kisu oli aina herrasmies. ja helkutin mukava.Oli hienoa päästä tuuraamaan rummuissa ja kuin joskus pelkästään ajamassa keikoille.

Timi: Kisu oli aina herrasmies. ja helkutin mukava.Oli hienoa päästä tuuraamaan rummuissa ja kuin joskus pelkästään ajamassa keikoille.
 
Sviddu, vaikken mä silloin mitään soittanut niin Kisunkin oon tavannut jossain tilaisuudessa jossa syötiin illallinen samassa pöydässä ja meistä tuli heti frendejä kun Kisun faija oli mun silloinen "keilavalmentaja".
Junnunkin oon tavannut ennen kuin oli ehtinyt vielä mitään levyttää, oli joku kotkalainen opiskelija joka oli kiinnostunut musasta.
(Name dropping:-)

Kisu Jernström, ainoa säestettävä joka kysyi bändin biisilistaa/sävellajia ja plokkasi sieltä kahden ravintolaillan ohjelmiston Hotelli Turussa noin 1975 tai 76, jengi ja henkilökunta kyseli, että ootte siis Kisun kanssa soittanut enemmänkin, pro meininki bändiltä, jossa säestyspro oli kaikkea muuta, mutta tähtisolisti Kisu laskeutui meidän osaamisen tasolle ja teki ammattilaisena komeat kaksi keikkaa.
 
Tuon tekee tänäkin päivänä eräs solisti noissa tilanteissa, meikäläistä lähellä ollut 90 -luvulta lähtien. Paljon järkevämpää kuin tosiaan tuoda nevöhööd -biisejä ei niin välttämättä prima vista -hemmoille.

mack the knife: Tuon tekee tänäkin päivänä eräs solisti noissa tilanteissa, meikäläistä lähellä ollut 90 -luvulta lähtien. Paljon järkevämpää kuin tosiaan tuoda nevöhööd -biisejä ei niin välttämättä prima vista -hemmoille.
 
Kerro ihmessä kuka on kyseessä, on senverran harvinainen tapaus, siis toinen järkevä solisti noin 40 vuoden aikajanalla.
 
Reetu muuten oli siitä reilu säestettävä 70-luvulla, että ei mitään paperia mukana, tauolla sönkätystä tähän malliin: "Siihs, siihs, kyls tiiätte mun hittejä, siihs, siihs, harva meistä on rautaa deee siihs, siihs, mollista". Heh, ne keikat muistan ikuisesti.

Pasi Kaunistoa on tullut kerran kauan sitten kompattua tuurarina. Taiteilija kun tuli takahuoneeseen, niin hän alkuun kätteli kaikki ja jutustelu eteni suurinpiirtein seuraavasti:
 
Kuka on kosketinsoittaja? Eipä ole kosketinsoittajaa.
 
No kukas on soittaa haitaria? Päät vaan pändillä pyöri, ei ole haitariakaan.
 
Jahas, kitaraorkesteri siis. Antakaapas mappi, niin katsotaan mitä sitten soitetaan.
Otetaas tuo tuo ja tuo jne...
 
Ja kun sitten lavalla kysyttiin että mistäs sävellajista, niin hän sanoi että mennään siitä mistä olette soittaneet. Ihan kaikissa kappaleissa. Ja kyllä toimi hyvin!