Voi, kun olisitte joutuneet kokemaan aikoinaan 70-luvulla sen, kun ulkolaisilta orkestereilta evättiin työlupa, (ja aivan oikein se evääminen) niin me pääsimme suomalaisena työttömyyden uhkaamana ravintolaorkkana töihin ko. tanssiravintolaan. Siinä tunsi itsensä tosi hyyryläisiksi ja ei-toivotuiksi henkilöiksi työmaallaan. Epäterve hintakilpailu ulkolaisten kanssa oli arkipäivää 70-luvulla, jolloin tanssiravintolat olivat vielä voimissaan. Pahinta liimataisosastoa edusti Janne Hakulisen Ohjelma Apu Oy puolalaisitalialaisorkkineen noilla nälkäpalkallisilla, jota toimintaa kutsuttiin jopa kulttuurinvaihdoksi. Sellainen Ay-työläisten etujen ajaja, demari Janne oli- ja olihan niitä kyllä muitakin.
Itse olen ollut myös vastaavassa tilanteessa että "riistettiin" polakeilta leipä.Muistan myös että tunnelma oli jokseenkin nihkeä, henkilökuntaakin myöten.Silloin oli joka tarjoilijalla oma "asema", muutama pöytä , jonka lähellä ne pälyili lähes tyhjänpanttina.Voi niitä aikoja.
Andronikos oli muistaakseni tää naishenkilö täällä ulkomaalaistyökkärissä. Soittaja selviää aina. |
Hyvin usein orkesteri koetaan välttämättömäksi pahaksi ravintoloissa ELI: "jos ravintolassa on vähän ryhmää,siellä on huono bändi MUTTA jos ravintolassa on paljon ryhmää, siellä on hyvä ruoka "-tyylisen moton olen kuullut joskus jonkun suusta.
Kutakuinkin, paitsi harvemmin niissä kyllä ruokaa nykyään edes on tarjolla. Ei ole tarjoilijoitakaan, pelkkä itsepalvelutiski
ja muovituopit. Väärin ? Kyllä tämmöinenkin biisi kai on. |
KoskPaavo
TOPIKATTI
half
