Tanssimusiikki ›

bossguitar: Niin kova kuin Erja onkin, pärjäisikö ilman laulua? Meinaan siis, että Esalla voi olla syynsä siihen, että soundi on ja pysyy.
Erjalla on tietty niitä ulkoisiakin avuja hiukan enemmän kuin Esalla. Esa ei varmaan laittaisi päälleen tiukkaa jumppa-trikoota ? :=)
Mutta jotainhan siinä pitää olla miksi Leidi äänestettiin maailman toiseksi parhaaksi naiskitaristiksi.
Esa taasen on taidoiltaan todella moneen taipuva kitaristi vaikka sitten aika usein myös vieraammassakin hommassa kääntyy tuolle vanhalle puolelle ilmaisussaan ja fraseerauksessaan.
Mutta Esa vaan tykkää siitä, that's the point.Ei häntä soisi soimattavankaan tuosta, tuolla statuksella siihen on varaa. Mitkähän syyt siihen on johtaneet että suomessa on niin paljon wannabe Pulliaisia?
Aikoinaan oli ehkä enemmän näitä jotka oli mahdollista tunnistaa tyylistään kitaran varressa: Alkaen Tolosesta mennen Albertin kautta Kari Peitsamoon.
Vapaamman ilmaisun (lue jazz) puolella minulle ainakin tuottaa vaikeuksia tunnistaa kuka siellä kitarassa on muutamaaa poikkeusta lukuunottamatta, mutta ne onkin sitten niitä "kovia" jotka on muutenkin esillä,
Viitaukseni Andyyn taas liittyi siihen huvittavaan seikkaan että kun on tarpeeksi esillä, on renttu ja hirveä kohkaaminen päällä jää paremmin porukan mieleen, sitten kun on jäänyt sinne eläkkeelle voi palata Suomeen ja edelleen jengi on kybällä mukana.

bossguitar: Niin kova kuin Erja onkin, pärjäisikö ilman laulua? Meinaan siis, että Esalla voi olla syynsä siihen, että soundi on ja pysyy.
 
Missähän lajissa Erja lie kova? Kitaristinahan hän ei ole kovin häävi.

nightbird: Erjalla on tietty niitä ulkoisiakin avuja hiukan enemmän kuin Esalla. Esa ei varmaan laittaisi päälleen tiukkaa jumppa-trikoota ? :=)
...eikä Erja vetäisi nuottiöljyä kaksin käsin ennen keikkaa, keikalla ja sen jälkeen.
 
Mutta jotainhan siinä pitää olla miksi Leidi äänestettiin maailman toiseksi parhaaksi naiskitaristiksi.
Kenen toimesta tämä äänestys mahtoi olla? Netissa on tukuttain erilaisia äänestyksiä milloin mistäkin, ei niitä voi ihan tosissaan ottaa.
 
Esa taasen on taidoiltaan todella moneen taipuva kitaristi
Kovasti on onnistunut salaamaan tämän vuosikymmenten saatossa soittamalla sitä samaa sooloa samoilla soundeille poislukien https://www.f-musiikki.fi/esa-pulliainen-series-fuzz
 
vaikka sitten aika usein myös vieraammassakin hommassa kääntyy tuolle vanhalle puolelle ilmaisussaan ja fraseerauksessaan.
Näihän hän itse myös totesi, rutiinilla vedetään mitä vedetään.
 
Mutta Esa vaan tykkää siitä, that's the point.Ei häntä soisi soimattavankaan tuosta, tuolla statuksella siihen on varaa.
Sepä se, pioneerityötä pitää arvostaa vaikka lajista ei pitäisikään.
 
Mitkähän syyt siihen on johtaneet että suomessa on niin paljon wannabe Pulliaisia?
Aikoinaan kun tuli tehtyä paljon lavakeikkaa ja bandeja oli usein kaksi niin siinä toisessa oli hyvin usein EP-kloonattu kitaristi, samat kamat, samat biisit ja soundit ja yks yhteen soolot. Näistä ajoista alkoi rrrrautalankaiskelmäallergiani joka vaan pahenee vuosi vuodelta, onneksi olen löytänyt lääkkeen tähän, vältän ko musaa ja kuuntelen jotain muuta, jos joutuu soittamaan jonkun rrrr-lankarallin niin vedän sen omasta elämästä omalla tyylillä.
 
Aikoinaan oli ehkä enemmän näitä jotka oli mahdollista tunnistaa tyylistään kitaran varressa: Alkaen Tolosesta mennen Albertin kautta Kari Peitsamoon.
Sepi Kumpulaista unohtamatta.
 
Vapaamman ilmaisun (lue jazz) puolella minulle ainakin tuottaa vaikeuksia tunnistaa kuka siellä kitarassa on muutamaaa poikkeusta lukuunottamatta, mutta ne onkin sitten niitä "kovia" jotka on muutenkin esillä
Aika vähiin on jäänyt kotimaisen jazzkitaroinnin kuuntelu, voisin kuvitella että tyylisuunnasta riippuen aika äkkiä noista löytyy eroja kuten ulkomaan kollegoista. Laitan usein Spottarista jonkun kitaristin nimellä kulkevan "radion" soimaan, jotkut tunnistaa oitis vaikka kappale olisi outo, aika monella on joku perusjuttu ja/tai maneeri soitossaan josta ei voi erehtyä, usein myös soundi paljastaa soittajan heti.
 
Viitaukseni Andyyn taas liittyi siihen huvittavaan seikkaan että kun on tarpeeksi esillä, on renttu ja hirveä kohkaaminen päällä jää paremmin porukan mieleen, sitten kun on jäänyt sinne eläkkeelle voi palata Suomeen ja edelleen jengi on kybällä mukana.
Se jengi joka moista diggaa lienee sitä baarikärpäsosastoa joka ihannoi näitä muitakin Suomen suosikkijuoppoja, ns "hyviä jätkiä".

Tankero: Missähän lajissa Erja lie kova? Kitaristinahan hän ei ole kovin häävi.
 
Esim. musiikintekijänä.

Tankero: Missähän lajissa Erja lie kova? Kitaristinahan hän ei ole kovin häävi.
 
On hän kitaristina oikein jees. Blues-laulannastaan en ole koskaan hirveämmin innostunut. (vissiin uudempi) rokkimatskunsa potkii kans kivasti.

Kitaristeista tykkään todella paljon Juha Björnisestä.

WanhaWetäjä: ...eikä Erja vetäisi nuottiöljyä kaksin käsin ennen keikkaa, keikalla ja sen jälkeen.
 
Kenen toimesta tämä äänestys mahtoi olla? Netissa on tukuttain erilaisia äänestyksiä milloin mistäkin, ei niitä voi ihan tosissaan ottaa.
 
Kovasti on onnistunut salaamaan tämän vuosikymmenten saatossa soittamalla sitä samaa sooloa samoilla soundeille poislukien https://www.f-musiikki.fi/esa-pulliainen-series-fuzz
 
Näihän hän itse myös totesi, rutiinilla vedetään mitä vedetään.
 
Sepä se, pioneerityötä pitää arvostaa vaikka lajista ei pitäisikään.
 
Aikoinaan kun tuli tehtyä paljon lavakeikkaa ja bandeja oli usein kaksi niin siinä toisessa oli hyvin usein EP-kloonattu kitaristi, samat kamat, samat biisit ja soundit ja yks yhteen soolot. Näistä ajoista alkoi rrrrautalankaiskelmäallergiani joka vaan pahenee vuosi vuodelta, onneksi olen löytänyt lääkkeen tähän, vältän ko musaa ja kuuntelen jotain muuta, jos joutuu soittamaan jonkun rrrr-lankarallin niin vedän sen omasta elämästä omalla tyylillä.
 
Sepi Kumpulaista unohtamatta.
 
Aika vähiin on jäänyt kotimaisen jazzkitaroinnin kuuntelu, voisin kuvitella että tyylisuunnasta riippuen aika äkkiä noista löytyy eroja kuten ulkomaan kollegoista. Laitan usein Spottarista jonkun kitaristin nimellä kulkevan "radion" soimaan, jotkut tunnistaa oitis vaikka kappale olisi outo, aika monella on joku perusjuttu ja/tai maneeri soitossaan josta ei voi erehtyä, usein myös soundi paljastaa soittajan heti.
 
Se jengi joka moista diggaa lienee sitä baarikärpäsosastoa joka ihannoi näitä muitakin Suomen suosikkijuoppoja, ns "hyviä jätkiä".
 
Vaikka arvostankin keikkaelämää nähneitä muusikoita niin eikö sinun kirjoituksesi Esasta kadota hiukan pohjaa koska sinulla on traumasta johtuva ennakko-asenne hänen edustamaansa genreä kohtaan ?
Toivoisin hiukan avarakatseisempaa tarkastelua joka koskee nimenomaan häntä muusikkona ja vaikuttajana, oikeastaan tästä ketjusta voisi kokonaan unohtaa tuon itse rautalangan ja beat musiikin....
Kysehän lienee aika pitkälti kuuntelevan kansan mieltymyksistä ja siitä johtuvasta suosiosta, onhan tuollainen kitarointi kuitenkin sitä mikä uppoaa noilla lavoilla, siksi kai moni muukin sitä haluaa matkia ja menestyä vaikkei sitten erottuisikaan. Tarvitseeko edes koska kuitenkin suurin osa näistä soittajista seisoo siellä stagella ruokarahan toivossa eikä mistään kutsumuksesta.
Olen siinä samalla kannalla kuin sinä kyllästyneenä ettei sellaista tarvitse kuunnella mistä ei vaan saa mitään ahaa elmämystä tai mielihyvää, sinulla se on muut vaihtoehtomusiikit ja sitä mielipidettä kunnioitan tietty samoin kuin beat kansan valintoja.
Esalle siis onnea ja menestystä mihin suuntaan sitten eläköitymis-uraansa lähteekään suuntaamaan.

Avarakatseisuus ja rautalanka samassa lauseessa!

Tankero: Missähän lajissa Erja lie kova? Kitaristinahan hän ei ole kovin häävi.
 
Totta turiset. Maailmassa löytyy melko kattavasti naispuolisia kitaristeja, jotka hakkaavat teknisesti Erjan mennen tullen. Hakkaavat taidoillaan hyvin monet miespuolisetkin kitaristit.

Epämuusikko: Avarakatseisuus ja rautalanka samassa lauseessa!
Eri tarkoituksessa eikä toistensa kanssa tekemisissä :=) Unohdetaan siis rautalankamusiikki, sitähän ei monen muusikon mielestä yksinkertaisuudellaan edes musiikkigenreen tarvita, tosin tanssikansa jolle sitä pääasiassa suunnataan on eri mieltä.
Lattiankuluttajathan ovat tyhmää porukkaa...

Kuulapääkäppyrä: Kitaristeista tykkään todella paljon Juha Björnisestä.
 
Respectia urastaan saavat myös Heikki Laurila ja Taisto Wesslin.

nightbird: Vaikka arvostankin keikkaelämää nähneitä muusikoita niin eikö sinun kirjoituksesi Esasta kadota hiukan pohjaa koska sinulla on traumasta johtuva ennakko-asenne hänen edustamaansa genreä kohtaan ?
Mä olen soittanut rautalankaa jo ennen Esan aikoja, en tykännyt lajista silloin enkä tykkää siitä nytkään, vuosi oli about 1974, olin 17v.
Purple, Heep, Beatles, Chicago,ELO, ja vastaavat melodista musaa soittavat bandit oli kuuntelussa, toki myös Zeppelin, Cream ja Hendrix. En muista oliko mulla edes ns kitaristi-idolia, ehkä Hendrix ja Toni Iommi koska olivat vasureita. En kuunnellut Shadowssia tms, ainut sen ajan ns kitarabiisi joka kunnolla kolahti oli Fleetfoot Macin "Albatross".
No joo, voihan asiaa ajatella myös sitä kautta että r-lankaiskelmä ei tarjoa musikaaliselle soittajalle kummoistakaan haastetta ja biisit ovat pääosin loppuun kaluttua harmoniaköyhää beatin lätkettä kuten Agentsien tuotannosta suuri osa. Onhan noita soiteltu vuosien saatossa ihan riittävästi, niin basistina, kitaristina kuin kiipparistinakin ja soitetaan vieläkin jos jollain on ohjelmistossa. Mutta kuten totesin, oma osuus soitetaan omalla tyylillä joka ei ole jonkun yks yhteen apinointia, musanäytteeni liittyy tähän, versiointi "Surujen kitarasta" on melko kaukana rautalangasta.
 
Toivoisin hiukan avarakatseisempaa tarkastelua joka koskee nimenomaan häntä muusikkona ja vaikuttajana, oikeastaan tästä ketjusta voisi kokonaan unohtaa tuon itse rautalangan ja beat musiikin....
Taisin mainita tuon pioneerityön ja sen arvostamisen, missä on luetun ymmärtäminen?
 
Kysehän lienee aika pitkälti kuuntelevan kansan mieltymyksistä ja siitä johtuvasta suosiosta, onhan tuollainen kitarointi kuitenkin sitä mikä uppoaa noilla lavoilla, siksi kai moni muukin sitä haluaa matkia ja menestyä vaikkei sitten erottuisikaan.
Se mistä itse pitää ja mistä kansa tykkää on kaksi eri asiaa, olen soittanut lukuisten soittajien kanssa joiden suhtautuminen r-iskelmään on totaalisen nou nou, heissä on ollut myös kitaristeja. Voisi jopa sanoa että mun jutut ovat ihan käsiraha vs moni muu kollega mitä tulee tähän aiheeseen.
 
Tarvitseeko edes koska kuitenkin suurin osa näistä soittajista seisoo siellä stagella ruokarahan toivossa eikä mistään kutsumuksesta.
Niin outoa kuin se onkin kyllä jotkut jopa ihan juniorit soittajat ovat lähtennet Esailemaan koska diggaavat Topi& Agents konseptista, kerran tästä päästiin oikeen tosissaan vääntämään laivalla missä solistibandin nuori kitaristi oli armoton TS ja Esa fani, ikää kaverilla oli ehkä 20v, ite olin tuolloin nelikymppinen. Kaverilta tentattiin mm sitä miksi hän diggaa TS:n laulusta kritiikittömästi, vastaustahan ei saa ihmiseltä joka ihailee jotakuta kuin jumalaa joten se jäi siihen.
 
Olen siinä samalla kannalla kuin sinä kyllästyneenä ettei sellaista tarvitse kuunnella mistä ei vaan saa mitään ahaa elmämystä tai mielihyvää, sinulla se on muut vaihtoehtomusiikit ja sitä mielipidettä kunnioitan tietty samoin kuin beat kansan valintoja.
Esalle siis onnea ja menestystä mihin suuntaan sitten eläköitymis-uraansa lähteekään suuntaamaan.
Ehkä tässä on myös kyse siitä että että minä vierastan kaikenlaista henkilöpalvontaa, toisten matkimista ja laumasieluisuutta. Pitää myös muistaa se tosiasia että tavallisen urpon musakäsitys on aika erilainen kuin ammattimuusikon, en minä ole todellakaan ainoa joka ei niin välitä siitä musasta mitä keikoilla vedetään mutta kun siellä keikalla ollaan niin ne hommat hoidetaan silti aina tosissaan ja kunnialla.
Esa on oma persoonansa, olen tavannut Rönnin kesälavalla, punaviiniä lipitteli tapansa mukaan mutta hoiti hommat ok, leppoisan oloinen kaveri kuin myös muu bandi , bäkkärillä oli kori kepua, Jorma Kääriäinen tarjosi sieltä myös meille. Ei todellakaan mitään starailua havaittavissa. Keikan jälkeen lähtivät paikalta kahdella Hiacella, toisessa soittajat, toisessa tekniikkaosastot. Kaiken kaikkiaan pro meininkiä, tämä oli about 2000-2001 ja omasta mielestä se paras Agents-kokoonpano koska laulukin toimi.

nightbird: Unohdetaan siis rautalankamusiikki, .
 
Miten Pulliaisketjussa unohdetaan rautalanka?
Sama kuin unohtaisi häissä morsiamen.

rintapek: Miten Pulliaisketjussa unohdetaan rautalanka?
Sama kuin unohtaisi häissä morsiamen.
Helposti, kyseistä genreä voidaan käsitellä itse asiaa tukevana mutta kun tämä ketju ryöstäytyi alkumetrien jälkeen sen kyseenalaistamiseksi.Itse päähenkilö uhkasi jäädä mittavan pitkän ja ehkä kuitenkin vaiherikkaan kestonsa uhriksi.

WanhaWetäjä: Mä olen soittanut rautalankaa jo ennen Esan aikoja, en tykännyt lajista silloin enkä tykkää siitä nytkään, vuosi oli about 1974, olin 17v.
Purple, Heep, Beatles, Chicago,ELO, ja vastaavat melodista musaa soittavat bandit oli kuuntelussa, toki myös Zeppelin, Cream ja Hendrix. En muista oliko mulla edes ns kitaristi-idolia, ehkä Hendrix ja Toni Iommi koska olivat vasureita. En kuunnellut Shadowssia tms, ainut sen ajan ns kitarabiisi joka kunnolla kolahti oli Fleetfoot Macin "Albatross".
No joo, voihan asiaa ajatella myös sitä kautta että r-lankaiskelmä ei tarjoa musikaaliselle soittajalle kummoistakaan haastetta ja biisit ovat pääosin loppuun kaluttua harmoniaköyhää beatin lätkettä kuten Agentsien tuotannosta suuri osa. Onhan noita soiteltu vuosien saatossa ihan riittävästi, niin basistina, kitaristina kuin kiipparistinakin ja soitetaan vieläkin jos jollain on ohjelmistossa. Mutta kuten totesin, oma osuus soitetaan omalla tyylillä joka ei ole jonkun yks yhteen apinointia, musanäytteeni liittyy tähän, versiointi "Surujen kitarasta" on melko kaukana rautalangasta.
 
Taisin mainita tuon pioneerityön ja sen arvostamisen, missä on luetun ymmärtäminen?
 
Se mistä itse pitää ja mistä kansa tykkää on kaksi eri asiaa, olen soittanut lukuisten soittajien kanssa joiden suhtautuminen r-iskelmään on totaalisen nou nou, heissä on ollut myös kitaristeja. Voisi jopa sanoa että mun jutut ovat ihan käsiraha vs moni muu kollega mitä tulee tähän aiheeseen.
 
Niin outoa kuin se onkin kyllä jotkut jopa ihan juniorit soittajat ovat lähtennet Esailemaan koska diggaavat Topi& Agents konseptista, kerran tästä päästiin oikeen tosissaan vääntämään laivalla missä solistibandin nuori kitaristi oli armoton TS ja Esa fani, ikää kaverilla oli ehkä 20v, ite olin tuolloin nelikymppinen. Kaverilta tentattiin mm sitä miksi hän diggaa TS:n laulusta kritiikittömästi, vastaustahan ei saa ihmiseltä joka ihailee jotakuta kuin jumalaa joten se jäi siihen.
 
Ehkä tässä on myös kyse siitä että että minä vierastan kaikenlaista henkilöpalvontaa, toisten matkimista ja laumasieluisuutta. Pitää myös muistaa se tosiasia että tavallisen urpon musakäsitys on aika erilainen kuin ammattimuusikon, en minä ole todellakaan ainoa joka ei niin välitä siitä musasta mitä keikoilla vedetään mutta kun siellä keikalla ollaan niin ne hommat hoidetaan silti aina tosissaan ja kunnialla.
Esa on oma persoonansa, olen tavannut Rönnin kesälavalla, punaviiniä lipitteli tapansa mukaan mutta hoiti hommat ok, leppoisan oloinen kaveri kuin myös muu bandi , bäkkärillä oli kori kepua, Jorma Kääriäinen tarjosi sieltä myös meille. Ei todellakaan mitään starailua havaittavissa. Keikan jälkeen lähtivät paikalta kahdella Hiacella, toisessa soittajat, toisessa tekniikkaosastot. Kaiken kaikkiaan pro meininkiä, tämä oli about 2000-2001 ja omasta mielestä se paras Agents-kokoonpano koska laulukin toimi.
 
Esahan taisi saada tai ajaa tuon ajokorttinsa vanhemmalle iällä eli sen myötä taisi tuo lipitys hiukan rauhoittua.Vai muistanko väärin ?
Aikoinaan muistaakseni fillarilla sotki Pitäjänmäen studiolta meille Viherlaaksoon. Ei se pöhnässä ikinä ollut mutta kortti taisi puuttua.

Pulliainen on elävä lekenda, ei kai sitä kukaan voi kiistää; äijällä varmaan Suomessa tuhansia jäljittelijöitä. Mutta kun puhutaan tunnistettavista suom. kitaristeista, niin mieleeni juolahti ekana Pantse Syrjä, kyllä... Torvisen kanssa tekevät semmoista kudelmaa ettei mittää rotija. Järvinen ja tietty Ile Kallio ja Toloi. Hande Nurmio ku vetää bensakanisteri- kitaralla komppia ni äkkinäiseltä menee paskat housuun. Andy oli kova Pellen 'Moottoritie'- albumilla. Dave nyt vaan on DAVE (Gonna Roll riittää).
TT Oksala (RIP) oli edelläkävijä soundipolitiikan suhteen sähkökitaran saralla.
Oman kylän miehiä pitää kehua lisääkin: Jimi Sumen.
Tiluttelijoita ja studiokettuja en lähe edes ruotimaan. Kyse oli tunnistettavuudesta.

Ukko: Totta turiset. Maailmassa löytyy melko kattavasti naispuolisia kitaristeja, jotka hakkaavat teknisesti Erjan mennen tullen. Hakkaavat taidoillaan hyvin monet miespuolisetkin kitaristit.
 
Kitaristithan tulee tosiaan mainita erikseen sukupuolensa mukaan.

Tankero: Kitaristithan tulee tosiaan mainita erikseen sukupuolensa mukaan.
 
Naiskitaristeistahan oli puhe.

Ukko: Naiskitaristeistahan oli puhe.
 
Puhuiko muut kuin sinä?

Tankero: Puhuiko muut kuin sinä?
 
Lue yltä. Mm. omat kirjoituksesi.