Tanssimusiikki ›

Haitaristeilla ainakin hymy levenee palkeiden leviämisen suhteessa ja kännin neliössä. Kyl mä tän pystyn vetään, pkle. Hymy irtoaa yleensä tilannekomiikasta ja sitähän on aina. Yleensä tai oikeastaan aina paitsi viime tiistaina Kankaanpäässä ( aivan särkykylääkkeissä kylkiluiden takia ) tunnelmaa ja hymyä nostatetaan ennen keikkaa parilla kaljalla siinä odotellessa.

half: Haitaristeilla ainakin hymy levenee palkeiden leviämisen suhteessa ja kännin neliössä..
 
Hehehee.. tulee mieleen se Teiskolaisen pikkulavan järkkäri joka kertoi, että yleensä heillä käy naapurikylä haitaristi.. : )

Oli miten oli.Ei se vissiin kestohymy kaikilta taivu ja eikä tarvikkaan.Kun esmes pitää keskittyä kiipparin soittoon.Samalla taikoa bassot splitattuna ja laulaa ykköstä ja välillä taustaa.Mutta kumminskin sellainen yleispositiivinen ilme bändillä ei kuitenkaan ole vaikea saavuttaa.Jos ei muuta.Soittaa pieleen ja kaikki naurahtaa sille?Tosin eim välttämättä yleisö huomaa sitä?

Mä oon sitä mieltä, että pystysolisti on aika hyvä juttu ja vielä jos on sellanen "ilopilleri" tarvittaessa ja osaa hoitaa sen puolen, saa olla vähän "hullukin"! :D
Jos kaikki on jotain helevetin kurttunaamoja niin ei tuu mitään, ei stana jaksa..

EP: Mä oon sitä mieltä, että pystysolisti on aika hyvä juttu ja vielä jos on sellanen sellanen "ilopilleri" tarvittaessa ja osaa hoitaa sen puolen, saa olla vähän "hullukin"! :D
Jos kaikki on jotain helevetin kurttunaamoja niin ei tuu mitään, ei jaksa..
 
Jos se hymyilee koko ajan ilman näkyvää syytä, soon hompskuukkeli tai sitten se on vetänyt jotain muilta pimittämiänsä huumeita.

Juurikin näin. On tylsää katella kun solisti yrittää yksin pitää "Shouta" Yllä ja bändi on tympääntyneen näköinen. -Oisko vähän niin kun kaksi porukkaa havaittavissa??
Luulisi että varsinkin työnantajana artisti vois vaatia töissä "läsnäoloa" eikä hyväksyä soittajien katella jalkalistoja, ihan koko ehtoota! Mutta valinta kysymys jos haluaa hyysätä noita pystysolisteja. Itse en jaksa niihin enää panostaa, enkä jaksa spiikkailla että -ON ILO JA KUNNIA PYYTÄÄ LAVALLE...- Vituttaa jo tuo touhu, ei solisti ole yhtään mitään vaikka kuinka keikkuis ja irvistäis,, jos Bändi ei osaa soittaa.
 
Notta tuata tälläästä, Ristus!

geggo: Juurikin näin. On tylsää katella kun solisti yrittää yksin pitää "Shouta" Yllä ja bändi on tympääntyneen näköinen. -Oisko vähän niin kun kaksi porukkaa havaittavissa??
Luulisi että varsinkin työnantajana artisti vois vaatia töissä "läsnäoloa" eikä hyväksyä soittajien katella jalkalistoja, ihan koko ehtoota! Mutta valinta kysymys jos haluaa hyysätä noita pystysolisteja..
 
En mä ny ihan tuota tarkottanu, välttämättä?
Tarkoitan että kun on edes se YKSI niin siltä yhdeltä voi se fiilis tarttua muihinkin, usein vaan se solisti on sellanen joka omaa parhaat sosiaaliset taidot yleisön kanssa (ei aina tietenkään).

Jäärä: Ehkä hymyilyyn tarvittavat lihakset olivat juntturassa? Suosittelen ensihätään hierontaa ko. lihaksille, jotta paikat saadaan auki ja rennoiksi. Tämän jälkeen tulisi aloittaa ankara intervalliharjoittelu proteiinilisineen jne. Muista rittävä palautuminen treenin välillä. Ehkä korkeanpaikan leirikin tulisi kysymykseen?
Myös kosteanpaikan leiri auttaa monissa tapauksissa ainakin hetkellisesti.

Rämppy: Myös kosteanpaikan leiri auttaa monissa tapauksissa ainakin hetkellisesti.
 
Olen huomannut, että riittävä nestetasapaino on hyvä pitää myös yllä. Mutta tässä on oltava erityisen varovainen - hymyn kustannuksella saattaa tempo hetkeksi heilahtaa, tai tulla väärä ääni. Ja se on sitten siinä. Enää ei auta, vaikka koko orkesteri hymyilisi kuin naantalin aurinko. Yleisön ilta on kuitenkin jo pilalla...

No itse olen kyllä yleensä töissä selvinpäin.
 
ONKO ESIMERKKEJÄ? keltä se paras hymy/ryyppy//hymy/ryyppy/-sanois
JOPE ( kesto-irvistys) löytyy. Pari pystyn heittämään heti..,jos täällä voi ketään alkaa mainostaan, loukkaamatta!?? Löytynee tuolta Suomen vanhimmat tenavatähdet osastolta..

omarklah: Tanssibändillämme oli eilen illalla treenit. Tällä kertaa keskityimme soiton sijasta treenaamaan hymyilyä. Aloitimme ilman soittimia. Ensin ei meinannut millään lähteä. Ei keneltäkään. Mutta sitkeällä yrittämisellä (ja kaverin avulla) saimme kuin saimmekin naamat pois peruslukemilta ja jonkunlaiset hymyä muistuttavat irvistykset aikaiseksi. Kahvitauon jälkeen (jonka aikana mm. kerroimme vitsejä ja nauroimme niille) palasimme treenien pariin. Nyt otimme mukaan soittimet. Ja samassa katosi se orastava hymy johonkin. Ei se ole kuulkaa helppoa. Keskittyä moneen hommaan yhtäaikaa. Pitäisi nuottia lukea ja soittaa lukemansa oikein. Hymyile nyt sitten siinä vielä, kun kaikki huomio menee muualle. Ja tempokin pitäisi saada oikeaksi. Eikä se hymy tahtonut irrota niidenkään biisien kohdalla, jotka pystyi soittamaan ilman nuottia. Kovasti, todella kovasti yritimme ja ehkä seuraavalla keikalla joku irvistys irtoaa. Mutta sitten yllätys: Heti, kun soitin laitettiin telineeseen ja reenit loppuivat, palasi kaikkien kasvoille helpottunut hymy. Keikalla on vähän sama homma. Ennen keikkaa ja sen jälkeen hymyillään kyllä. Kerrotaan kaskuja ja nauretaan. Mutta ei soiton aikana. Silloin ollaan töissä.
 
Päivän paras - hienoa kerrontaa - hyvää huumoria.

Ukko: Kunhan se per*e on vaan tessin mukainen.
 
Hautalan Heidiltä sitä voi saada pimeessä.

Tankoprinssi: Hautalan Heidiltä sitä voi saada pimeessä.
 
Tiedä tuosta saamisesta, mutta joku vois pimeessä erehtyä?