Tanssimusiikki ›

peaak: Jotakin tuttua tuossa selostuksessa on, mutta en enää jaksa muistaa, miten homma toimi. Ei siitä yhtä oktaavia enempää irronnut missään tapauksessa eikä niitä reikiä avattu puolikasta tai neljäsosaa vaan kokonaan. Tai ehkä en vain vielä osannut. Täytyy muistaa, että se ei ollut mikään instrumentti vaan lelu..
 
Jep, on niitä leluja joka soittimista olemassa, nokkishan on ihan mukava soitin, ite tutustuin siihen silloin kun tytär koulussa sitä soitteli.
Myöhemmin se jonnekin katosi ja sit löyty jostain jokin muovihässäkkä millä ei kyllä pystynyt soittamaan yhtään mitään.
Mut ton nokkiksen jälkeen oli "helppoa" töräytellä jotain helppoja yksinkertasia melodioita fonilla!! : )
Parivuotta sitten olisin ostanut ihan heräteostoksena semmosen vähän isomman (ehkä alttonokkahuilu), kun tykkään vähän matalammista äänistä!! : ))
..mut eipäs sattunu Musiikissa olemaan ku sopraanoja, niin se jäi sitten.
 
Olavi Pesosen Laulukirjassa, tuon ajan koululaisille tutusta opuksesta, löytyi kyllä paljonkin simppeleitä kappaleita. Niissä vain ei saanut olla yhtään beetä eikä ristiä.
 
Niitä ylennyksiä/ alennuksiahan pystyy pikkasen "bluffaamaan" jollei niitä ole kauheesti, vähän samaan tapaan kun jotkut hyvät soittaa kaksriviselläkin vaikka mitä.

Pakkohan se on todeta, että musikaalinen soittoharrastus alkoi pienellä pianohaitarilla. Josta se kuitekin siirtyi aika nopeasti pianoon ja muihin kosketinsoittimiin.
 
Rumpuja pääsin soittamaan vasta 8-vuotiaana ja sen jälkeen koulun musaluokka olikin ahkerassa käytössä aina välitunteja myöten sekä koulupäivien jälkeen.

Anonymous-jazz: Pakkohan se on todeta, että musikaalinen soittoharrastus alkoi pienellä pianohaitarilla. Josta se kuitekin siirtyi aika nopeasti pianoon ja muihin kosketinsoittimiin..
 
Olisit vaan jääny haitariin, pianisteja on 'pilvinpimein', hyviä haitaristeja vähemmän! : )

EP: Olisit vaan jääny haitariin, pianisteja on 'pilvinpimein', hyviä haitaristeja vähemmän! : )
 
Ääääähhh..... etkö sä oo kuullu AJ:n juttuja yhtään?

Anonymous-jazz: Pakkohan se on todeta, että musikaalinen soittoharrastus alkoi pienellä pianohaitarilla...
 
Sama. Setävainaa osti sen mulle lahjaksi kun olin 8v. Se laite on vieläkin tallella ex- rouvakullan kämpillä. Mut soittopeli melko nopiaa vaihtui näppäinpeliin, jota tuli raahattua kaljakärryillä Käpylän musiikkiopistoon muutamia vuosia, eli sen aikaa, et sai 3/3 teoriat ja haittarinäppäilyt suoritettua. Jossain vaiheessa vaan haittari piti vaihtaa melodiabassolliseksi ja se homma jäikin sit siihen. Pieni poika ja helvetin painava melodiabassoBugari oli yhdistelmä, jossa haittari jäi pitkäksi aikaa keräämään pölyä. Toi sit myöhemmin vaihtui mun nykyiseen mustaan Orpheukseen by A. Busi. Mut edelleen haittari on mulle on/off- laite, eli toisinaan tulee soitettua ja toisinaan taas pitkään aikaan ei, minkä jälkeen homman saa opetella aina uudestaan.
 
Sit koulussa yläasteelle siirryttäessä yks kitaraa soittava luokkakaveri sanoi, et hän meinaa ostaa sähkökitaran. Mä sanoin hälle, et jos sä ostat sähkiksen, niin mä hankin rummut ja pannaan bändi pystyyn. Näin tapahtui. Eka rumpusettini oli akryylisetti, jonka merkkiä mä en muista. Mut tolla bändillä me soitettiin lukio loppuun. Lukioon siirryttäessä saatiin mukaan muutama uusi soittaja ja se olikin sit meikäläisen ensimmäinen oikea bändi, joka toisinaan sai keikoista rahaakin. Harvoin, eikä koskaan paljoa, mut kumminkin. Se bändi kaatui siihen, et lukion loppuessa maailma kutsui jätkät eri suuntaan ja viimeistään siihen, et kitarisakaverini lähti kolmeksi vuodeksi LosAngelesiin opiskelemaan skitansoittoa.
Meikäläinen taas löysi työpaikalta harrastekerhon, johon mua pyydettiin... laulajaksi.
 
Rippikouluikäisenä mä sit hoksasin, et maailmassa on naispuolisiakin ihmisiä. Huomasin myös, et nää naispuoliset ihmiset tykkää miehistä, jotka osaa rämpyttää kitaraa ja laulaa serenadin. Niinpä toi taito piti opetella. Samaisen kitaristikaverin avustuksella mentiin soitinkauppaan ostamaan mulle akkari. Sit mä opettelin rämpytyksen ja serenadit. Se taito maksoi vaivan ;-)
 
Hyvää soittajaa meikäläisestä ei koskaan tullut. Äänenikin on ko ruostuneen grammarin neula paskahuussin katolla parinkymmenen asteen pakkasella. Mut silti mä soitan ja laulan. Mua jopa toisinaan pyydetään tekemään niin.
 
Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, jotka hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.

EP: Olisit vaan jääny haitariin, pianisteja on 'pilvinpimein', hyviä haitaristeja vähemmän! : )
 
Isoisä vainaa oli suvun ainoa musiikki mies mun lisäkseni ja silloin kun olin 13-vuotias niin se osti mulle haitarin ja pakosta vielä näppäilyhaitarin ja 1994 sitten hiitolomaviikolla mummolassa opettelin "Metsäkukkia" pakosta. Siihen se haitarinsoitto sitten kuitenkin jäi. Olisin mielummin halunnut pianohaitarin mutta se kun ei isoisälle käynyt :)
 
Jos tässä kuitenkin jälkiviisaana miettis, että entäs jos olisi käynyt toisinpäin. Että jos osaisinkin vain soittaa näppäinhanuria ja pianonsoitto olisi samaa tasoa kuin nyt näppäinharmonikansoitto. Niin kieltämättä se vain enemmän kyllä vituttais nyt :) Vaikka onhan niitä toki midi-hanureita olemassa jne.
 
On haitari kuitenkin hieno soitin esim. tuollaisessa korkean tason Ranskalaisessa haitarijazzissa. Sen vuoksi noita Ikaalisen menneiden vuosien kansainvälisiä kilpailuja on tullut aina seurattua. Mutta kiitos YLE, että lopettivat niidenkin näyttämisen. Kun ei ollut kuulemma enää rahaa niitä näyttää ulos.

KoskPaavo: Ääääähhh..... etkö sä oo kuullu AJ:n juttuja yhtään?
 
niin musajuttuja vai muita juttuja?

Anonymous-jazz:
 
..On haitari kuitenkin hieno soitin esim. tuollaisessa korkean tason Ranskalaisessa haitarijazzissa. Sen vuoksi noita Ikaalisen menneiden vuosien kansainvälisiä kilpailuja on tullut aina seurattua. Mutta kiitos YLE, että lopettivat niidenkin näyttämisen. Kun ei ollut kuulemma enää rahaa niitä näyttää ulos.
 
Jep, se oli sa TV 2 :sen "nuorennusleikkaus" mikä sen lopetti, nuorisolle on mukavampi näyttää väkivaltaa ja tappamista, että oppivat pärjäämään kovassa elämässä ..ilmeisesti? ; )

Toi Ikaalihi haitarikisa oli vissiin paras ohjelma mitä on ikinä tehty suomenmaassa!
Mutta jäljelle jäi vain ylevero. prkl prkl.

EP: Jep, se oli sa TV 2 :sen "nuorennusleikkaus" mikä sen lopetti, nuorisolle on mukavampi näyttää väkivaltaa ja tappamista, että oppivat pärjäämään kovassa elämässä ..ilmeisesti? ; )
 
Eikös ne uudistajat meinaa lopettaa Yle Tohlopin kokonaan jossain vaiheessa?

jape2: Toi Ikaalihi haitarikisa oli vissiin paras ohjelma mitä on ikinä tehty suomenmaassa!
Mutta jäljelle jäi vain ylevero. prkl prkl.
 
Tuo YLE-vero ei taida kuitenkaan parantaa tilannetta mitenkään. Koska nekin YLE-verorahat uppoavat vain entistäkin suurempaan YLE:n byrokratiaan. Sitten kohta taas valittavat, että rahaa ei ole uusiin ohjelmatuotantoihin ja musiikkiohjelmia karsitaan entistäkin enemmän pois.

Anonymous-jazz: Tuo YLE-vero ei taida kuitenkaan parantaa tilannetta mitenkään. Koska nekin YLE-verorahat uppoavat vain entistäkin suurempaan YLE:n byrokratiaan. Sitten kohta taas valittavat, että rahaa ei ole uusiin ohjelmatuotantoihin ja musiikkiohjelmia karsitaan entistäkin enemmän pois.
 
plussan annoin, jo nyt ylipaisunut organisaatio

ave t: plussan annoin, jo nyt ylipaisunut organisaatio
 
On aika pitkälti kokkareiden syytä tuo YLE:n sekoilu.

Ensimmäinen soitin tais olla kotoa löytynyt Jaakko Noson A-mallin pikkukoppanen kitara. Äitini oli sen saanut joskus vuonna 1948 isältään. Broidi meni kansalaisopiston kitarakurssille ja sieltä oppi joitain sointuja joita koetti mullekkin opettaa.
 
Seuraavaksi tuli ihan Telecaster -mallinen kitara, joku Japaninihme joka kytkettiin ASA putkiradioon ja kiusattiin vanhempia ja naapureita aikamme.
 
Molemmat kitarat ovat tallessa, ihme kyllä.
 
Joskus 15v vanhana sain päähäni että haluan rummut ja sainkin sitten hankittua Premierin pikkusetin. Samalta asuinalueelta löytyi veljekset, jotka soitelivat kitaraa molemmat. Treenikämppänä oli veljesten äidin kangaskaupan takahuone.
 
Kaveriporukasta yksi innostui rumpuhommasta myös ja osti Beverleyt kahdella ylätomilla. Se oli hieno setti. Hänen veljensä osti basson ja jonkun trankkucombon ja koetti soitella bassoa porukassa.
 
Kyseinen basistinalku kyllästyi muutamassa kuukaudessa, Beverleyt hankkinut kaveri oppi tosi nopeasti soittelemaan perusjuttuja ja sovimme että minä myyn rummut ja ostan basson ja vahvistimen pois hänen veljeltään.
 
Siitä se lähti. Rautalankaa, Beatlesia, Rollareita jne.
Treenailtiin rumpalin kotona kunnes naapurusto keräsi adressin jossa kehotettiin lopettamaan.
 
Ensimmäinen basso oli joku Japanilainen kopio Gibsonin EB -mallista, tais olla Columbus.
 
Tossa vähän aikaa sitten iski "retrofiilis" ja hankin vanhoja muistellen tollasen vekottimen. Tuli eilen postin kautta kotiin.
 
http://www.themusiczoo.com/product/ … n-SG-Standard-Bass-Heritage-Cherry/

No 13 vuotiaana sain joululahjaksi perus Landola kitaran ja samoihin aikoihin
sit kaupunginorkesterin laina soittimena oli Altto torvi, (ainoo jota jaksoin puhaltaa)
sillä sitten aloitettiin klasari opintoja.