Tanssimusiikki ›

Sorry!Minäkin jonninjoutavaan lähdin.Mutta esmes Korpilammella oli ja toivottavasti varmaan vieläkin.Hitsin kliffa henksu ja kokki.

Kemijärvellä oli silloin (1985) toimistossa tosi suloinen mainospäällikkötyttö. Tosin havaitsimme toisemme vasta toiseksi viimeisenä iltana, joten lähempi ystävyys jäi toteutumatta.
Poke puolestaan oli kova kalamies. Tuli kysyneeksi minua verkonsoutuun ja lähdinhän minä ilomielin. Jouni oli paikkakuntaopas ja kertoili koko joukon yksityiskohtia paikan historiasta. Ihmetellessäni miksi Kemijärvestä nousee haukien lisäksi puun oksia ja kaikenlaista sälää, Jouni kertoi meidän soutelevan veden peittämän metsän päällä. Koko järvi olikin yhtä suurta patoallasta.
No... meistä tuli kalakaverit ja siitä lähtien ei bändiltä mitään puuttunut.
 
Rovaniemellä toimi siihen aikaan "Pohjan poika" niminen hotelliravintola, jonka omistaja oli lievästi sanottuna hankala. Puuttuli meidän töihimme, kuin olisi ollut pidemmänkin linjan muusikko. Kaikki minkä keittiöstä saimme oli maksullista. Huoneistakin piti maksaa. Kypsyin totaalisti tähän pelleen hänen laskutettuaan meidän puheluistamme täyden hotelliprovikan mukaisen hinnan. Hyvä että päästiin lähtemään melko matalalla profiililla.
 
Siitä kesästä -85 voisi saada kesän mittaisen kirjan: Soittajat Lapissa

Vielä tuohon ravintolan henkilökuntaan.Vuosia saatiin esiintyä Torpalla ja tuli semmoinen lämmin ja luottamuksellinen fiilis.Paljon turistiin ja monesta vaiettiin.Silloin tällöin kohtaa tutun ihmisen.Kiva turista menneistä

KanttoriPiiparinen: Siinä kelohovissa on uskomaton akustiikka. Ei tarvitse paljoo päättäriä hehkutella. Ja sen kertainen henkilökunta toimitti meille olutta omiin huoneisiimme. Lapin kultaa tietenkin. Ne maisemat ovat luku sinänsä. Niitä katselimme erään tarjoilijatytön kanssa. Oli kesä hehkeimmillään ja sininen utu tuntureilla. Niissä pikku lammissa oli kiva käydä pulahtelemassa. Ja lapin tyttö ei ujostellut yhtään. Silloin kelpasi olla soittaja.
 
Jep, akustiikka unohtui mainita. Mukava vetää.

Aika kultaa muistot,mutta Hotelli Lapinportti...
Ei kultaa sitä paikkaa yhtään.Bändikämppä kellarissa,jos halusi toisen leipäpalan,siitä joutui maksamaan,kuten myös toisesta maitolasista. Voi hyvänen aika...
Isäntä ei kuulunut millään muotoa ihmiskuntaan.
Onneksi oli myös niitä paikkoja ja ihmisiä,joita on oikeasti ikävä.

House Band: Aika kultaa muistot,mutta Hotelli Lapinportti...
Ei kultaa sitä paikkaa yhtään.Bändikämppä kellarissa,jos halusi toisen leipäpalan,siitä joutui maksamaan,kuten myös toisesta maitolasista. Voi hyvänen aika...
Isäntä ei kuulunut millään muotoa ihmiskuntaan.
Onneksi oli myös niitä paikkoja ja ihmisiä,joita on oikeasti ikävä.
 
Juu. Sori. Muistin nimen väärin. Lapinporttihan se olikin. Ei kultaa aika muistoja tämän "hotellin" kohdalla.. Majoitus oli järjestetty piskuiseen matkaperävaunuun takapihalla. Vaihtoehtona oli suttainen huone hotellin puolelta, mutta siitä piti maksaa käypä hinta. Kiroilimme ja maksoimme. Siitä kuukaudesta ei paljoa netottu. Kaikesta huolimatta, mehän soitettiin kuin miehet.

KanttoriPiiparinen: Juu. Sori. Muistin nimen väärin. Lapinporttihan se olikin. Ei kultaa aika muistoja tämän "hotellin" kohdalla.. Majoitus oli järjestetty piskuiseen matkaperävaunuun takapihalla. Vaihtoehtona oli suttainen huone hotellin puolelta, mutta siitä piti maksaa käypä hinta. Kiroilimme ja maksoimme. Siitä kuukaudesta ei paljoa netottu. Kaikesta huolimatta, mehän soitettiin kuin miehet.
 
Loppuaikoina oli omat huoneet ja evästäkin sain.

90 - luvun loppupuolella erään ' ns. A-ryhmän naissolistin ' bändissä jopa meitä soittajia kohdeltiin lähestulkoon ihmisinä miltei kaikkialla missä liikuimme ; sitä ennen ja sen jälkeen ns. ' keskiryhmän ' solistien kanssa pyörineelle ero henkilökunnan suhtautumisessa oli selkeästi havaittavissa . Aika jännä ilmiö ...

Onko jotain syytä muistella Lapinportti nimistä paikkaa? Luulin jo unohtaneeni.
 
Ehkä ei pitäisikään unohtaa. Koskaan!
 
Tosin ei toi ole läheskään karuin paikka missä on joskus soiteltu ja asusteltu pitkät tovit.

jape2: Onko jotain syytä muistella Lapinportti nimistä paikkaa? Luulin jo unohtaneeni.
 
Ehkä ei pitäisikään unohtaa. Koskaan!
 
Tosin ei toi ole läheskään karuin paikka missä on joskus soiteltu ja asusteltu pitkät tovit.
 
Kyllä minäkin muistan tuon, se pomo tosiaan muistutti kusipäätä armeijan eläkekapiaista. Aikataulut ruokailuihin oli tiukat juu. Samoin soittovolyymi sen mittarin vuoksi oli ihan älyvapaata.

jazzbass-73: 90 - luvun loppupuolella erään ' ns. A-ryhmän naissolistin ' bändissä jopa meitä soittajia kohdeltiin lähestulkoon ihmisinä miltei kaikkialla missä liikuimme ; sitä ennen ja sen jälkeen ns. ' keskiryhmän ' solistien kanssa pyörineelle ero henkilökunnan suhtautumisessa oli selkeästi havaittavissa . Aika jännä ilmiö ...
 
Tuttua... A-solistiryhmän bändi on lähes eliittiä, loput ilman solistia liikkuvat välttämätön paha.

Vimpelin Sopupelin omistajarouva oli kans täpinöissään mittarinsa kanssa kun mentiin akustiselle duo-keikalle. Ympäri salia mittaili kun kokeiltiin kamoja.
Piti ihan ottaa kuvamateriaalia, mutta unohtui. Lavalla oli meinaan hienot ohjeistuslaput:
"Bassoa vähän MIELUMMIN EI OLLENKAAN!"
"Jos ei desi belit pysy alle 85 EI TARVI SOITTAA OLLENKAAN!"
 
Meidän volyymeihin oli tyytyväinen. Sanoi siinä jutellessa jotta "Te varmaan olettekin jo kuulleet tästä meidän tiukasta metelirajasta, siitä varmaan puhutaan aika paljon ympäri Suomen?" Nyökyteltiin ymmärtävästi.

Voi jumalauta että vihaan desibelimittareita. Kuusamon kaikukammiossa saatiin pidettyä nippa nappa alle 90:ssä (mittari oli jossain kaukana ja sen säädöistä en tiedä, mutta symbolista arvoa tällä eleellä oli ehkä), ei sillä että olisin reagoinut vaikka olisi sataset paukkunu tai joku olisi tullut valittamaan koska ei tullut, mutta vituttaahan se silti.
 
Yleisön korvien rikkomista en tue myöskään mutta jumaleissön antakaa ihmisten tehdä työnsä :D

Siitä kesästä -85 voisi saada kesän mittaisen kirjan: Soittajat Lapissa
 
Sitä uteliaana odotellessa... :)

Epämuusikko: Voi jumalauta että vihaan desibelimittareita. Kuusamon kaikukammiossa saatiin pidettyä nippa nappa alle 90:ssä (mittari oli jossain kaukana ja sen säädöistä en tiedä, mutta symbolista arvoa tällä eleellä oli ehkä), ei sillä että olisin reagoinut vaikka olisi sataset paukkunu tai joku olisi tullut valittamaan koska ei tullut, mutta vituttaahan se silti.
 
Yleisön korvien rikkomista en tue myöskään mutta jumaleissön antakaa ihmisten tehdä työnsä :D
 
Rauhalahdessa oli aikanaan kans db-mittarin mikki asennettu siihen malliin, ettei kamoja juuri tarttenu avata, kun punaista vilkutti: mikin jalalla kurkottaen suuntasimme katossa olleen mikrofonin muualle, ja avot, soittoo sai, eikä tullut kovaa siltikään.

Epämuusikko: Voi jumalauta että vihaan desibelimittareita. Kuusamon kaikukammiossa saatiin pidettyä nippa nappa alle 90:ssä (mittari oli jossain kaukana ja sen säädöistä en tiedä, mutta symbolista arvoa tällä eleellä oli ehkä), ei sillä että olisin reagoinut vaikka olisi sataset paukkunu tai joku olisi tullut valittamaan koska ei tullut, mutta vituttaahan se silti.
 
Yleisön korvien rikkomista en tue myöskään mutta jumaleissön antakaa ihmisten tehdä työnsä :D
 
Ne dB mittarit ovat olleet varsianinen riesa ja soittajien kiroilun aihe. Varsinkin silloin kun ravinteli-pällikkö luki sitä kuin piru raamattua. Loppu-illasta oli joskus tilanteita jolloin keltainen vilkkui jo valmiiksi, vaikkei edes soitettu. Ruotsin laivoilla vietiin tämä kiusa tappotasolle: Jos punainen oli palanut riittävän kauan, meni bändiltä virrat veke. Soita siihen sitten kansainvälistä tanssimusiikkia.
Siljalla baarimestari Hose, sanottiin Jussiksi, neuvoi meitä peittämään purkalla mittarin anturina toimineen pikkuruisen mikin. Jopa saatiin työrauha.
 
Siljan vanhoilla kipoilla toimi aikanaan mainio laivapoliisi Birger. Olimme Jussin kanssa tottuneet käymään laivan putkassa nauttimassa hieman virvokkeita, mikäli kopissa ei ollut asiakkaita. -Noo. Bigge pääsi jäljille meidän salaisesta paheestamme ja losautti erään kerran salvat lukkoon. Siellähän sitten istuimme puhtaine kauloinemme. Puolen tunnin kuluttua seriffimme tuli taivastelemaan:
-Ai. Te on täällä. Soito alka nyt.

Epämuusikko: Voi jumalauta että vihaan desibelimittareita. Kuusamon kaikukammiossa saatiin pidettyä nippa nappa alle 90:ssä (mittari oli jossain kaukana ja sen säädöistä en tiedä, mutta symbolista arvoa tällä eleellä oli ehkä), ei sillä että olisin reagoinut vaikka olisi sataset paukkunu tai joku olisi tullut valittamaan koska ei tullut, mutta vituttaahan se silti.
 
Yleisön korvien rikkomista en tue myöskään mutta jumaleissön antakaa ihmisten tehdä työnsä :D
 
Tarkoittanet kaikukammiolla tätä betonista valettua, lappalaiskodan muotoon rakennettua akustista kärsimysalttaria?

Aikoinaan oli Pälkäneellä Tervapirtti niminen ravintola ja sen omistaja oli erittäin tarkka soittoajoista. Yksikin bändi kun meni roudaamaan ja heti heille sanottiin että soitto alkaa tasan klo 20 ja muutenkin alkoi naputus, pojat pisti kamat takaisin autoon ja ajoivat pois.
 
Me oltiin siellä ja kerran tultiin tauolle pari minuuttia liian aikaisin, siinä vähän ennen tauon loppumista tuli omistaja siihen ja loihe lausumaan että jos nyt menette lavalle , niin sitten on kaikki ok. Tästä opimme sen että aina kun tuli tauon paikka, soitto loppui oli biisi kesken tai ei. Paikan paras ruoka oli jauhelihaleipä josta saimme vatsataudin. Paikka on nykyään onneksi museona.

KanttoriPiiparinen: Tarkoittanet kaikukammiolla tätä betonista valettua, lappalaiskodan muotoon rakennettua akustista kärsimysalttaria?
 
Taidan, mutta loppupeleissä diggasin itse tilan soundia :D Basari ei oo ikinä kuulostanut yhtä mahtipontiselta jo ilman mikkiä.
 
+Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja majoitus toimmi. Ja yleisö oli intensiivinen.

Olen pahoillani kaikille aiheuttamastani mielipahasta Lapinportin esiin ottamisen johdosta. Toisaalta siitä saa perspektiiviä muihin paikkoihin...
Mukavia paikkoja ja henkilökuntaa tulee muisteltua kaiken kaikkiaan liian vähän.
Oulun Arina...Aikoinaan yksi parhaista. Rovaniemen Pohjanhovi...Tampereen Rosendahl... Silloin tällöin käytiin keikalla,mutta yhdessä vaiheessa asuttiin siellä enemmän kuin kotona.
Haapaveden Haapakannel...Kokkola...Tunturihotellit...Kai se pääasia näissä paikoissa on yhteisesti,että niissä on kohdeltu soitto-koiraa ihmisenä?