Tanssimusiikki ›

mack the knife: Get on olis tylsä valinta. Johnny B. Goodesta hätäisesti väsätty kipale.
 
Mikähän 50-luvun kolmen soinnun rokeista oli ajan kanssa huolella sävelletty?

baron: Mikähän 50-luvun kolmen soinnun rokeista oli ajan kanssa huolella sävelletty?
 
Mä nyt tarkoitan tuota kun niiltä puuttui levyltä biisi ja sitten tuli nämä: soita jotain johnnybegoodia niin mä laulan siihen jotain päälle. On kai niitä 50 -luvun rokkeja jotenkin muulla lailla mietitty. Mutta mistäs minä tiedän kun en niitä niin kuuntelekaan.

WanhaWetäjä: Jos tämä ei ole listassa niin pitäs olla http://www.youtube.com/watch?v=Pwr0Ec1pS-Y&feature=related
 
Tästä ei klassikko parane!!!!Kuunnelkaa erityiseti basson virettä E-kielellä!!Lauluosuutta unohtamatta!
Lienee sama basisti/basso/vire kuin IsoD:een klassikossa "East Virginia"!
 
http://www.youtube.com/watch?v=04frGprapaE
 
Suomirok rules!
 
Tää on älytön, joskus ylä-asteaikoina soitettiin tätä. Olenkohan ollut ns. "pikkuvanha"

Tankero: Vaan toimii. Onhan näitä hätäsesti väsättyjä muitakin, joista on tullut jotain. Esim Paranoid, Black Night, Alligator boogaloo
 
Eiks Smoke on the waterkin oo kans tätä "vielä äkkiä joku biisi, että saadaan levy täyteen" - osastoo?

isojussi: Eiks Smoke on the waterkin oo kans tätä "vielä äkkiä joku biisi, että saadaan levy täyteen" - osastoo?
 
Tais syntyä sen Casinon palon innoittamana.

Mun suosikki olis Manamansalon Kassun: If home was here.

walttoni: Mun suosikki olis Manamansalon Kassun: If home was here.
 
Rock?

Kolmen soinnun rockeissa ei mielestäni ole kyse siitä, että ne olisivat jotenkin "mietittyjä": tämän todistaa mm. se tosiasiana mieluusti viljelemäni provo, että vaikka noihin kolmeen sointuun lisää vaikka mitä ysejä, yksiätoista ja kolmiatoista, tuloksena on vain keikarointia. Saman tien voisi suoraan huutaa lavalta yleisölle, että "Oikeasti haluan soittaa jazzia, mutta!" Rock-klassikoiden värittäminen on avunhuuto.
 
Kolmen soinnun 50-luku -rokkimentalitetismi perustuu siihen, että yhteen hioutunut porukka, jota kutsutaan nimellä "bändi", vetää symbioosiin verrattavalla toimivuudella sekä tunnistettavalla saundilla niitä kolmia sointujaan. Siinä, että sama kolmen soinnun kierto voi olla miljoona eri biisiä, on jotain todella maagista, juuri sitä, joka saa ainakin alleqirjoittaneen rakastamaan musiikkia.
 
Toisin sanoen suomalaiset hääyhtyeet kitaramallinnuksineen sekä niin sanotut "projektit", joita ei tule sekoittaa oikeisiin bändeihin, yltävät korkeintaan niin sanottuun "paskahousurokkiin", joka on oma, tragikoominen genre sinällänsä.

Tankero: Rock?
 
No eihän se ihan ole, mutta enempi sinne päin ku vaikkapa Lähden Pohjois-Karjalaan.
 
Passaako veljelle Manamansalon Kassun sävellys R.O.C.K. jonka Kirka tulkitsihe vinyylille? Siinä olis poljentoa nykypäivän pullahiiribändeille.

walttoni: No eihän se ihan ole, mutta enempi sinne päin ku vaikkapa Lähden Pohjois-Karjalaan.
 
Passaako veljelle Manamansalon Kassun sävellys R.O.C.K. jonka Kirka tulkitsihe vinyylille? Siinä olis poljentoa nykypäivän pullahiiribändeille.
 
Kassun tuotos I Have Played Rock and Roll- siis se koko lätty (ilmestyi varmaan joskus 80-90-lukujen taitteessa (?))on tehnyt ainakin tähän humpankyllästämään varsin syvän vaikutuksen...kaivelin se juuri Spottarista; urku huutaa mukavasti!

walttoni: No eihän se ihan ole, mutta enempi sinne päin ku vaikkapa Lähden Pohjois-Karjalaan.
 
Passaako veljelle Manamansalon Kassun sävellys R.O.C.K. jonka Kirka tulkitsihe vinyylille? Siinä olis poljentoa nykypäivän pullahiiribändeille.
 
Passaa hyvin ja hieno biisihän se on tuo toinenkin, mutta vähän AOR.

Tankero: Tais syntyä sen Casinon palon innoittamana.
 
Niinhän se synty, tekstissä on kuvattu koko tapahtuma. Kyllä rokin tekeminen on helppoo :)
 
Siinä riffissä täytyy olla jotain maagista. Munkin pojat aloitti soitttamisen siitä, kuten tuhannet, miljoonat muutkin. Taispa tulla itsekin tapailtua.

AlaE: Niinhän se synty, tekstissä on kuvattu koko tapahtuma. Kyllä rokin tekeminen on helppoo :)
 
Siinä riffissä täytyy olla jotain maagista...
 
Sehän on vaan muunnelma Mannish boyn / Born to be bad:n / Troublen riffistä

On se vaan aikaslailla eri riffi loppujen lopuksi.
 
Tarviiko näihin aina kaivaa puuvillapellot ja orjat esiin..

Meisseli: On se vaan aikaslailla eri riffi loppujen lopuksi.
 
Montako eri ääntä?
 
Tarviiko näihin aina kaivaa puuvillapellot ja orjat esiin..
 
Ei tarvii - ne nousee ite.

Meisseli:
 
Tarviiko näihin aina kaivaa puuvillapellot ja orjat esiin..
 
Kotosuomessa ei o varsinaisesti ollu maaorjuutta, kun se ruottissa kiellettiin jo lähes tuhat vuotta sitten. Torpparilaitosta ei vissiin ihan orjuudeksi lasketa? Puuvillaakaan täällä ei just viljellä, kun ei täällä viljellä edes pellavaa, vaik se olosuhteiden puolesta täällä kasvaiskin.
 
Siis oikeesti kotoperäinen rokkihitti ois kaskiviljelyn ankeudesta kertova joiku.

isojussi: Montako eri ääntä?
 
Rytmi on eri.
 
Ei tarvii - ne nousee ite.
 
No niin näkyy tekevän.

Suurin osa musiikista mitä tänä päivänä soitetaan,juontaa juurensa puuvilla pelloilta. Ja niin kauan nussitaan, että kaikki on saman värisiä.

Qsine: Kolmen soinnun rockeissa ei mielestäni ole kyse siitä, että ne olisivat jotenkin "mietittyjä": tämän todistaa mm. se tosiasiana mieluusti viljelemäni provo, että vaikka noihin kolmeen sointuun lisää vaikka mitä ysejä, yksiätoista ja kolmiatoista, tuloksena on vain keikarointia. Saman tien voisi suoraan huutaa lavalta yleisölle, että "Oikeasti haluan soittaa jazzia, mutta!" Rock-klassikoiden värittäminen on avunhuuto.
 
Kolmen soinnun 50-luku -rokkimentalitetismi perustuu siihen, että yhteen hioutunut porukka, jota kutsutaan nimellä "bändi", vetää symbioosiin verrattavalla toimivuudella sekä tunnistettavalla saundilla niitä kolmia sointujaan. Siinä, että sama kolmen soinnun kierto voi olla miljoona eri biisiä, on jotain todella maagista, juuri sitä, joka saa ainakin alleqirjoittaneen rakastamaan musiikkia.
 
Toisin sanoen suomalaiset hääyhtyeet kitaramallinnuksineen sekä niin sanotut "projektit", joita ei tule sekoittaa oikeisiin bändeihin, yltävät korkeintaan niin sanottuun "paskahousurokkiin", joka on oma, tragikoominen genre sinällänsä.
 
En ole noiden plussien jakamista juuri harrastanut, mutta tästä piti antaa.

Qsine: Kolmen soinnun rockeissa ei mielestäni ole kyse siitä, että ne olisivat jotenkin "mietittyjä": tämän todistaa mm. se tosiasiana mieluusti viljelemäni provo, että vaikka noihin kolmeen sointuun lisää vaikka mitä ysejä, yksiätoista ja kolmiatoista, tuloksena on vain keikarointia. Saman tien voisi suoraan huutaa lavalta yleisölle, että "Oikeasti haluan soittaa jazzia, mutta!" Rock-klassikoiden värittäminen on avunhuuto.
 
Kolmen soinnun 50-luku -rokkimentalitetismi perustuu siihen, että yhteen hioutunut porukka, jota kutsutaan nimellä "bändi", vetää symbioosiin verrattavalla toimivuudella sekä tunnistettavalla saundilla niitä kolmia sointujaan. Siinä, että sama kolmen soinnun kierto voi olla miljoona eri biisiä, on jotain todella maagista, juuri sitä, joka saa ainakin alleqirjoittaneen rakastamaan musiikkia.
 
Toisin sanoen suomalaiset hääyhtyeet kitaramallinnuksineen sekä niin sanotut "projektit", joita ei tule sekoittaa oikeisiin bändeihin, yltävät korkeintaan niin sanottuun "paskahousurokkiin", joka on oma, tragikoominen genre sinällänsä.
 
Ai jukulaut kun oli hienosti asia ilmaistu. Tämä tuli todistetuksi taas eilen jälleen kerran, kun YLE Teemalta tuli Hurriganesia, että bändi voi olla yhteenlaskettuna huomattavasti enemmän kuin kukin sen yksittäinen osanen erikseen.