Tanssimusiikki ›

Tyylitajuttomia/yhden jutun rumpaleita mahtuu "ogeliin" siinä missä minne tahansa muuallekin. Loppuviimeksi kyse on osaamisesta ja kokonaisvaltaisesta unstrumentin hallinnasta, ei mistään sen kummemmasta henkimaailman jutusta. Asian käänteleminen ja väänteleminen on yhtä hengetöntä, kuin sellaisten rumpaleiden analysointi, jotka osaavat soittaa ainoastaan yhtä kommpia tms.
 
Sillä, että osaa soittaa sudeilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että niillä soittaisi jokaikisen keikan, musatyylistä riippumatta. Jälkimmäistä voi melko tyhjentävästi kuvailla tyylitajuttomuudeksi.
 
Eikä tässä aiheessa voi taaskaan kerran tehdä mitään rajanvetoja tanssimuusikoiden ja poppareiden välille.

Vai että sudeista puhutaan. No ei se mitään. Palaan aloitusasiaan.
 
Pelottaa mennä kuuntelemaan yleensäkkään tanssimusabändejä. Syy on siinä, että Todella huonot kvartetit maksaa sisään usein samanverran, kun loistava trio tai kvartetti. Jos maksaa sen 7-10e sisään, niin yleensä ainakin minä toivon, että bändi soittaisi edes kohtuullisesti, ja olisi edes selväpäisen näköisiä. Tottamooses pari huumoriolutta voi ottaa, mutta jos vetää perseet ennen keikkaa, niin se näkyy, kuuluu ja tuntuu katsomossa liiankin hyvin.
 
Toisaalta jos bändi vetää liian hyvin, on suuri houkutus mennä itte jamittelemaan sekaan =)

Toisaalta jos bändi vetää liian hyvin, on suuri houkutus mennä itte jamittelemaan sekaan =)
 
Ja kas kummaa: Vaikka tanssimaan lähdettiin niin sattui tuo pillipussi tuonne narikkaan. Tunnen taudin:-)

Pitäisikö tässä puhua pändien musikaalisesta tuotannosta ja panostamisesta keikkasettinsä musiikin tuottamiseen, kun tuo sutikeskustelu tuntuu vellovan?
 
Aika monesti pop-/rockpändien kohdalla puhutaan tuotannosta ja siitä että kuka mitänkin pändiä on levylle tuottanut. Miksei tämä sama puhe kuuluisi myös humppapuolelle?
Aika pitkälti varmaan bändit ovat tuottaneet ohjelmistonsa itse, eli käytännöllisesti katsoen opetelleet biisit reenikämpillä ja mahdollisesti uudelleensovittaneet ne biisit, jotka eivät ole tuntuneet jouhevasti toimivan.
 
Kuinka moni sitten on ajatellut näitä tuotannollisia seikkoja teistä tarkemmin, eli onko esim. bändin yhteistä soundia pyritty jotenkin muuttamaan tai onko ajateltu vaikkapa tuota sutisoittoa ja muita tyylillisiä seikkoja?
 
Sitten kun bändi X menee sinne miljoonastudioon jonkin Auraviihteen kustantamana, niin ehkä sitten astuu ulkopuolisiakin kehiin ja levyt (toivottavasti) kuulostavat hyvältä, mutta olisiko sitten toisaalta tarvetta bändeillä päästä tuotantokoneistoon kiinni jo keikkaputken alkupäässä?
 
Ainakin omien bändieni kanssa (eivät ole kylläkään minkäänlaista iskelmää ne) tuntuu siltä, ettei niihin saa tarpeeksi etäisyyttä kovin valtavia tuotannollisia ajatuksia silmälläpitäen... Pändin tuottamaan mölyyn on jo päässyt tottumaan reenikämpällä, "eikä tietenkään siinä omassa kitarasoundissa mitään vikaa ole" :)
Sovituksia on toki helppo vääntää ja muutella, mutta sitten se itse soundipolitiikka ja mahdolliset soittotyylin muutokset yms. tavara taitukkaan niin helposti.
Tarvetta ei siis sutikompeille omassa bändissäni ole, mutta mikäli tanssimusiikkia veivattaisiin, niin toki pitäisi miettiä biisikohtaisesti niitäkin.
 
Ainakin omasta mielestäni olisi suurta tyylittömyyttä soittaa vaikkapa M. Huuhaa Innasen "Hiljaista on"-kappale kapuloilla. Niihin tiettyihin kappaleisiin kuuluu tietyt jutut, kuten välimelodiat ja tietynlainen laulutapa jne., miksei siis tietyllä tapaa soitettu rumpukomppi?
 
Miten sitten humppapuolella menee tämä "originellin mukaan" soittaminen?
Ainakin tuolla bilepändien puolella tuntuu olevan vallalla ajatus, että tietynlaiset/tietyt kappaleet tulee soittaa mahdollisimman 1:1 alkuperäisen kanssa. Olisi toki hullua kuulla vaikkapa Van Halenin Jump ilman syntikkatilu-osiota, tai vaikkapa Bon Jovin Runaway pop-henkisesti kompattuna...
Humppapuolella on totuttu varmaan aikojen saatossa soittelemaan biisit "samalle seinälle" -henkisesti, olisiko siis jopa jonkinmoinen tyylirikko hakea biisistä alkuperäinen versio ja soitella se 1:1? ...vai olisiko vastaavalle jopa tilausta?

olisiko siis jopa jonkinmoinen tyylirikko hakea biisistä alkuperäinen versio ja soitella se 1:1? ...vai olisiko vastaavalle jopa tilausta?
 
Millä sviddulla sä soitat Dallapen piisia 1:1:teen jollain triolla tai kvartetilla?

Millä sviddulla sä soitat Dallapen piisia 1:1:teen jollain triolla tai kvartetilla?
 
I love you Baron - plussaa pukkaa.
 
Eijnhar ei liene kuullut Paul Ankasta.

Millä sviddulla sä soitat Dallapen piisia 1:1:teen jollain triolla tai kvartetilla?
 
No ehkei nyt ihan kaikkea pysty soittamaan triolla ihan täysin originellin mukaisesti, mutta jos siltä tuntuu että tuon kokoisia pändejä haluaa vetää kunnolla, niin ei muuta kun taustanauhoja väsäämään.
 
Käyttihän jo The Who aikoinaan taustanauhoja (kelanauhurilla vetivät) ja nykyään pop-/rock-osastolla ne alkavat olemaan keikkapändien vakiovarustusta (bändit haluavat loopit ja efektit studiosta mukaan)

Einherjar: Miten sitten humppapuolella menee tämä "originellin mukaan" soittaminen?
Ainakin tuolla bilepändien puolella tuntuu olevan vallalla ajatus, että tietynlaiset/tietyt kappaleet tulee soittaa mahdollisimman 1:1 alkuperäisen kanssa. Olisi toki hullua kuulla vaikkapa Van Halenin Jump ilman syntikkatilu-osiota, tai vaikkapa Bon Jovin Runaway pop-henkisesti kompattuna...
Humppapuolella on totuttu varmaan aikojen saatossa soittelemaan biisit "samalle seinälle" -henkisesti, olisiko siis jopa jonkinmoinen tyylirikko hakea biisistä alkuperäinen versio ja soitella se 1:1? ...vai olisiko vastaavalle jopa tilausta?
 
Vain omasta puolestani olen sitä mieltä että biisin soittaminen alkuperäislevytystä matkien pilkkua myöten tarkoittaa sitä että panen mieluimmin alkuperäisen levyn soimaan lautaselle kuunnellen sitä kun kuuntelisin bändin matkimista ko. biisistä. Kyllä jotain omaa on saatava jokaiseen esitykseen. Riittää jos esityksessä on kuitenkin kulloisenkin kappaleen tunnusomaisimmat piirteet ettei liian oudoksi mene.

Riittää jos esityksessä on kuitenkin kulloisenkin kappaleen tunnusomaisimmat piirteet ettei liian oudoksi mene.
 
Itse olen joskus harrastanut myös jopa sellaista, että olen ottanut uuden biisin ohjelmistoon kuulematta alkuperäistä ollenkaan. Joskus tuo onnistuu, joskus taasen ei mitenkään. Olisko jotensakin niin, että hyvä sävellys ei välttämättä kaipaa "viilattuja" saundeja toimiakseen?

Kyllä jotain omaa on saatava jokaiseen esitykseen. Riittää jos esityksessä on kuitenkin kulloisenkin kappaleen tunnusomaisimmat piirteet ettei liian oudoksi mene.
 
Naulan kantaan, sanoisin.

Itse olen joskus harrastanut myös jopa sellaista, että olen ottanut uuden biisin ohjelmistoon kuulematta alkuperäistä ollenkaan. Joskus tuo onnistuu, joskus taasen ei mitenkään. Olisko jotensakin niin, että hyvä sävellys ei välttämättä kaipaa "viilattuja" saundeja toimiakseen?
 
Sama täällä, joskus onnistuu , joskus ei , ne mitkä ei millään taitu tuolla metodilla, tiputetaan pois, maailma on sävellyksiä väärällään.

Einherjar:
 
Vain omasta puolestani olen sitä mieltä että biisin soittaminen alkuperäislevytystä matkien pilkkua myöten tarkoittaa sitä että panen mieluimmin alkuperäisen levyn soimaan lautaselle kuunnellen sitä kun kuuntelisin bändin matkimista ko. biisistä. Kyllä jotain omaa on saatava jokaiseen esitykseen. Riittää jos esityksessä on kuitenkin kulloisenkin kappaleen tunnusomaisimmat piirteet ettei liian oudoksi mene.
 
Liian taiteellisiksi ja kimuranteiksi ei noita ns. perusbiisejä kannata sovittella.
Minä olen tarvitessa harmoniaa hieman muunnellut mieleisekseni muistaen kuitenkin aina tanssittavuuden säilymisen.

Kuinka moni sitten on ajatellut näitä tuotannollisia seikkoja teistä tarkemmin, eli onko esim. bändin yhteistä soundia pyritty jotenkin muuttamaan tai onko ajateltu vaikkapa tuota sutisoittoa ja muita tyylillisiä seikkoja?
 
Kyllähän näitä löytyy. Rautalankabändit ovat yleensä Agents -kopioita, spittarikenkiä ja takkeja vaihdellen. Musta on tyylikästä. Voxit ovat mukana "seinänä". Tuo nyt ekana tuli mieleen.
 
Solistiyhtye Suomi oli hyvä "erilainen" trio aikanaan. Kunnon tyylikästä tanssimusaa hyvin soitettuna. Erityinen hienous oli olikohan Marttila nimisen rumpalin tremolot ja humppakompit.
 
Lauluyhtyeitä löytyy yllättävän vähän tanssimusapuolelta, kapakkabändeistä ehkä enempi. Tarkoitan ryhmiä joilla olisi 3 tai 4-äänistä stemmaa oikein vasiten harjoiteltuna. "Perusterssi solistille" on enempi vakityyli. Club for Five -tyyppisiä ryhmiä olisi kiva kuulla lavoillakin.
 
Ei taida oikein olla tarpeeksi seksiä tanssimusan soittamiseen nuorille muusikoille, kun nuo "nirppanokat" tehokkaasti tekevät myyräntyötä tansikulttuurille. Kaikki kunnia tanssikursseille ja tanssitaidon kehittämiselle, mutta suhteellisuustaju säilyttäen.
 
Tämmöisiä sekavia ajatuksiä lähti nyt.

No ehkei nyt ihan kaikkea pysty soittamaan triolla ihan täysin originellin mukaisesti, mutta jos siltä tuntuu että tuon kokoisia pändejä haluaa vetää kunnolla, niin ei muuta kun taustanauhoja väsäämään.
 
Jep, siinä on sekin hyvä puoli, että tarvittaessa bändiä voi jopa pienentää, eli esim. duolla voi taustanauhan avustuksella vetää Dallapéta ihan uskottavasti. :D
 
Eikös muuten "originaali" = alkuperäinen ja "originelli" = omaperäinen tai omalaatuinen, esim. ihminen?
 
Ei mulla muuta, poistun takavasemmalle. :)

Kuka niistä perushumppapiiseistä edes tietää originaaliversiota? Nuori polvi luulee että Agents, mutta valtaosahan niillä on kovereita.
 
Mutta sillä kohtaa oon kyllä samaa mieltä että Jerry Lee Lewiksen ja Little Richardin piisit pitää jättää rauhaan jos bändissä ei ole akustista flyygeliä!

Niin kauan kun yleisölle (ja soittajille) kelpaa syntikan viulumatot, brassit ja hammondit, huiluista puhumattakaan, niin on aivan yks hailee bändin muidenkin saundien kanssa.
 
Pieni paluu takaisin vielä.
 
Tarkoitatko, Jami, että kiipparisoundit on tanssibändeissä niitä pahimpia ongelmapesäkkeitä? Jos, niin oisko sulla jotain ratkaisumalleja asian suhteen?

Minä olen tarvitessa harmoniaa hieman muunnellut mieleisekseni muistaen kuitenkin aina tanssittavuuden säilymisen.
 
Harmoniset jipothan on tanssittavuudesta pois :)

Harmoniset jipothan on tanssittavuudesta pois :)
 
Oonpa tuommoistakin kuullut. Tarpeeksi kun on harmonioita, tanssijan rytmi sekoaa kun pitää olla ojentamassa bändiä kesken vaihtoaskeleen: "Ei sitä noin soiteta, virhe".

En kanssa tajunnut tota Jamin " yleisölle kelpaa hammondit.."
Kyllä ne kelpas niin perkeelesti silloin kun ei oikein muita saundeja
edes ollut.Ja on suuri ilo huomata niiden paluu.

Siis pieni lisäys Hammond is back synan kokoisena,
tai moduulina enimmäkseen.Ja hyvältä kuulostaa ainakin mun
korviin.Kokeiltuani Clavia C1:stä seuraava yö meni valvoessa...