Tanssimusiikki ›

Mä jouduin kerran "päivystysluonteisesti" vaihtamaan basistia, kun päivää ennen keikkaa ilmoitti piisit, joita ei mun settilistasta suostu soittamaan.
 
Ilmoitti, että joudun vaihtamaan basistia, jos haluan nämä soitettavaksi.
 
Vastasin, että hyvä idea.
 
Ja taas basisti - no hö...
Onkohan sama basisti kiertänyt nää kaikki bändit...

Hymiö puuttui;-)
 
Hämmennyin niin, etten hoksannut laittaa. :)

Ja mitäs sinä Omarklah nyt niitä Irwineitä morkkaat, viimeksikin oli niin kauheeton hurmos että... =:)
 
No mulla ei kyllä ollut - mutta soitan niitä, kun kansa tykkää - vois voi loppua leivältä, jos soitettaisiin vain mitä halutaan - ja pääasia että saa soittaa - on se musiikki sitten mitä vaan...

Ainoa kappale, joka setissä vituttaa on Juice Leskisen Syksyn sävel. ei niinkään kusenpolttamuus, vaan se on oikee tunnelmannostajakappale. "katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista...."
 
Muuten on ihan sama mitä paskaa veivataan, kun paska huilaa ja yleisö tykkää. En ainakaan hoksaa, että joku tuhat kertaa soitettu salattu suru, tai jätkän humppa vituttais.
 
Työ vituttaa aina jossain vaiheessa enemmän tai vähemmän. , sen kans vaan pitää tottua elämään.

Mokahan tuo oli, mutta so what?

Onko siis vetäjä? Se musapörssin mies?


 
On ja väitän että tuossa genressä yksi tämän maan huippuja. Velipojalla oli aikanaan erilainen lähestymistapa näihin "kusenpolttamiin" biiseihin. Hän laski että La Paloma blanca..no sitä voi vetää vielä 5 vuotta, Charlie Brown..joo 7 vuotta jne.
Ei tarttenut tehdä biisilistaa kovin usein. Omaan listaan lisäksi:
 
Besame Mucho ( paitsi jos vedettiin Doors versio)
Kuolleet lehdet
Kun ilta ehtii
Tutti Frutti....hyi s....t....a
Tango Dàmore

Tutti Frutti on aika vahvoilla.

- Levoton Tuhkimo
- Charlie Brown
- Ajetaan me tandemilla
- Tahdon rakastella sinua (tosin Johanna Iivanaisella on hyvä erillainen versio tästä jota jaksaa vielä kuunnella, mutta itse ton soittaminen on aika puuduttavaa)
- Bon Jovin Runaway ja Livin' on a prayer

- Ajetaan me tandemilla
 
Tää on syvältä - niin syvältä....

Mää ymmärrän, että jos jo tekee 150-200 keikkaa vuodessa, niin ennen pitkää jotkut biisit rupee ottamaan pattiin. Mutta jos keikat lasketaan kymmenissä, niin ei ainakaan itselleni ole tullut vastaan sellaista, joka ylenpalttista närästystä aiheuttaisi. Turhaa nirppanokkaisuutta, sanon ma.

Joku aikaisemmin ehdotti tätä mutta mitäs jos koottais kaikki nämä ja kokoonnuttais joskus jonnekin soittamaan "parhaimmat". Vaikka sellainen sääntö että se biisi mitä vihaa eniten niin se pitää olla itse mukana soittamassa. Jos on monta samaa niin tulee isompi kombo. Olisko mitään ideaa tässä?

Mää ymmärrän, että jos jo tekee 150-200 keikkaa vuodessa, niin ennen pitkää jotkut biisit rupee ottamaan pattiin. Mutta jos keikat lasketaan kymmenissä, niin ei ainakaan itselleni ole tullut vastaan sellaista, joka ylenpalttista närästystä aiheuttaisi. Turhaa nirppanokkaisuutta, sanon ma.
 
Kyllähän silloin tällöin viikonloppukeikkailijan on kiva soittaa samoja piisejä, tietää, että kaikki osaa ne eikä tuu ylläreitä.
Tuttu ja turvallinen olo.
Silloin tällöin yksi uusi piisi antaa riittävästi piristettä.

Mää ymmärrän, että jos jo tekee 150-200 keikkaa vuodessa, niin ennen pitkää jotkut biisit rupee ottamaan pattiin. Mutta jos keikat lasketaan kymmenissä, niin ei ainakaan itselleni ole tullut vastaan sellaista, joka ylenpalttista närästystä aiheuttaisi. Turhaa nirppanokkaisuutta, sanon ma.
 
Nyt en komppaa. Jos repertuaarissa on jotain 200 biisiä, ja kymmenkunta vituttaa, niin ei tuo pahasti nirppanokkaisuudeksi käänny? 190 on semmosia jotka ei keljuta ollenkaan, ei edes harmistuta.

Joku aikaisemmin ehdotti tätä mutta mitäs jos koottais kaikki nämä ja kokoonnuttais joskus jonnekin soittamaan "parhaimmat". Vaikka sellainen sääntö että se biisi mitä vihaa eniten niin se pitää olla itse mukana soittamassa. Jos on monta samaa niin tulee isompi kombo. Olisko mitään ideaa tässä?
 
Kannatan ajatusta, vaikka en voi itse osallistua. En viitsi matkustella liiemmilti tuonkaan takia. Ja nuo biisit sitten soitettaisiin kunnolla ja niin hyvin kun osataan sovitettuina.

Mää ymmärrän, että jos jo tekee 150-200 keikkaa vuodessa, niin ennen pitkää jotkut biisit rupee ottamaan pattiin. Mutta jos keikat lasketaan kymmenissä, niin ei ainakaan itselleni ole tullut vastaan sellaista, joka ylenpalttista närästystä aiheuttaisi. Turhaa nirppanokkaisuutta, sanon ma.
 
Minkähänlainen otanta palstoillamme olevista soittajista yltää ja tekee nuo keikamäärät vuodessa?

Minkähänlainen otanta palstoillamme olevista soittajista yltää ja tekee nuo keikamäärät vuodessa?
 
Moni. Minä en enää.

Minkähänlainen otanta palstoillamme olevista soittajista yltää ja tekee nuo keikamäärät vuodessa?
 
3-4 keikkaa viikossa! Ei mulla ainakaan ole ollut moneen vuoteen!

Nyt en komppaa. Jos repertuaarissa on jotain 200 biisiä, ja kymmenkunta vituttaa, niin ei tuo pahasti nirppanokkaisuudeksi käänny? 190 on semmosia jotka ei keljuta ollenkaan, ei edes harmistuta.
 
Kyllähän se näin on, se oli muutama biisi jota ei yksinkertaisesti enää voinut sietää. Joskus tehtiin noiden biisien kohdalla siten että muutettiin niitä ihan vähän, hieman erilainen komppi tai soinnutus tms. niin niihinkin sai uutta intoa vetää. Minun mielestä suurempi ongelma yhdessä vaiheessa oli "kusenpolttamat" työkaverit joilla ei ollut mitään intoa työntekoon. Se oli paljon stressavampaa kuin tylsien biisien soittaminen. Silloin ei saanut mitään eloa bändiin ja illat tuntuivat melkoisen pitkiltä. Mutta kyllä edelleen on sellaisia biisejä joita ei voi yksinkertaisesti "vetää" koska ne ärsyttää niin paljon.

3-4 keikkaa viikossa!
 
Tuossahan täyttyy 150 vuodessa vittuilemata.