Tanssimusiikki ›

(Oli mulla venäläinenkin Tallinnasta ostettu sähkis, jolla ei voinut soittaa, mutta se oli niin upean näköinen, että pojan bändi osti sen multa ja löi sen rikki musavideossaan)
 
Hauska hommeli!

Beaujolais!
 
Ton teit kyllä tahallaan.
 
Soon kyllä "Pusoleesi"

Mitäs se oli se Porton lankki tai Porvoon lankku?

Mitäs se oli se Porton lankki tai Porvoon lankku?
 
Bordeaux Blanc!
 
Klunks
 
'Kunpierasééniinlemuaa'

Tuota.... testin voittaja taisi olla liki parin tuhannen euron soitin. Sitä ei kai voi pitää halpiksena ? Toiseksi tullut taas on täysi halpis.
 
Sit se oli joku muu testi, riffissä pari vuotta sitten...

Sit se oli joku muu testi, riffissä pari vuotta sitten...
 
Oliko se se testi jossa käytiin läpi näitä pelkästään "Raatokasterin" erilaisia halpoja ja pikkusen kalliimpia "kopioita"?

Jep mulla on kanssa ollu semmonen periaate noitten kitaroiden suhteen että soittotuntuma ja soundi yms merkkaa enemmän kun merkki.
 
Itellä on keikkakäytössä tokain strato jossa tosin tokain raudat on vaihtunut muihin jo aikaa sitten eli fenderin 70. luvun mikit ja schallerin virittimet sekä gotohin tremolo.
 
Puut ja akustinen soundi sekä tuntuma tuossa vehkeessä kerrassaan loistava. Sähkiksessäkin akustinen soundi on yllättävän tärkeä koska mikkejähän voi aina vaihtaa mutta puut on ja pysyy...
 
Muina skeboina löytyy Tokain lespauli jostain 80-90 lukujen taitteesta, squierin japan vintage sarjan tele, sekä pari ometekoista sähkistä ja tietenkin harley-benton akustinen ja joku nylonkielinenkin löytyy jostain.
 
Eikä juurikaan ole mitään fenderin logoa ikävä, pikemmin jos joskus uuden kitaran ostan niin se tulee olemaan joku käsintehty Ruokangas todennäköisimmin.

Sit se oli joku muu testi, riffissä pari vuotta sitten...
 
Ettei olis ollut Antero Jakoilan sokkotesto eri tele malleilla.

300e Casio-uruissa on muuten nykyään ihan toimivat pianosaundit. Hirveästi ovat parantuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ei ne parin tonnin Korgeille pärjää, mutta eipä bändisoiton seasta saa saundeja niin tarkasti kuunneltua, että eroja kuulisi. Onhan niissä vähän muovinen tatsi, mut ihan hyvin pystyy soittamaan ja äänet tulee ulos.
No ei. Kyse on siis kitaroiden kohdalla yleisestä tatsista ja laadun tunnusta, joka heijastelee paremmasta kitarasta. Itse soitin melkein 10v semmosella 250e stratolla. Nyt hankin muutama kk sitten 1300e kitaran ja kyllä tatsi, vireen pitävyys, intonaatio ja laadun tuntu on aivan eri luokkaa. Mutta toki edullinenkin soitin kelpaa. Se on vaan niin, että jos viettää paljon aikaa soittimen varressa, haluaa työkalunsa edustavan laatua.
 
Artcore on noteerattu monessa yhteydessä loistavaksi kitaraksi hinta/laatusuhteeltaan.

Ettei olis ollut Antero Jakoilan sokkotesto eri tele malleilla.
 
Stevie Wonder tekee sokkotestin kiippareille!

Saako bassokitaroista kertoa täällä?
Kiitos!
Minun useista bassoistani miellyin aikoinaan Ibanez Road Star II- merkkiin ja kaikiin sen ominaisuuksiin.
Mulla oli aikoinaan Fenderiä, Gibsonia, Yamahaa ja Ovationia ja jne, mutta tuo ensinmainittu oli kuin mulle tehty.
Melkein itkin jälkeenpäin, kun sen hölmöyttäni möin.
 
Jos kerran bassoista puhutaan.. Niin minä kanssa.
Aloitin soittelut jollain Japanilaisella halpiksella, sitten sain hankittua Ibanezin Roadstar II- basson. Se oli ihan hyvä peli.
Mut sitten tuli Lahden musiikkiliike Nikulaiseen musta Rickenbackeri ja se oli saatava. Maksoi 3500 markkaa.
 
Aikojen saatossa on ollut 4 x Fenderi, 2 x Rickenbackeri, Yamaha, Hamer, ESP, 2 x JAK (Jussi Ala-Kuha) jne.
 
Nykyisellään olen tyytyväinen noihin tämänhetkisiin eli
 
Warmoth JazzBass. Jenkkiosista kasattu jazzbasso. Hyvät puut, aktivielektroniikka ja sopii käteen hyvin.
 
Jerry Jones Shorthorn Singlecut. Hassun näköinen Danelectron kopio, jenkeissä käsintehty onttorunkoinen ja lyhytskaalainen basso. Mainio soundi Beat/Rautalankamusaan.
 
Ja "Pääsoittimena" luottobasso. Nevalaisen Matin tekemä Telecasterbass. Laatupeli, Nevalaisen omatekemä mikki, ei liikoja nappuloita ja soi hienosti.
Tää on se basso, josta en luovu edes isolla rahalla.
 
Vahvistimina VOX AC 50 nuppi vuodelta -65 + 1 x 15" kaappi sekä Fenderin Bassman Ten (50w / 4 x 10") vuodelta -73.
Putkilaitteissa on sitä jotain!

Kyllä tuosta plussat voi pistää. Bassot ja kitarat eivät ole pelkkiä vimpaimia, vaan he or she!

Mun eka bassokitara oli itäsaksalainen puoliakustinen, joka ilmeisesti oli vintage-vehje, se on ostettu multa pois ja kunnostettu.
 
Nykyinen on "Aria Pro II RSB De Luxe Original Smooth Joint"

Mun eka basso oli Wilson - samanlainen kun Pekka Pohjolalla aikojen alussa. Hemmetin hyvä soittaa, mutta pirun kaulapainoinen. Sitten on ollut Ibanezia, Vesteriä, Fenderiä ja Squieria. Nykyinen rakkaus on G&L Tribute L2500 - eli G&L:n "halpismalli" - ostin kun halvalla sain. 5 kieltä ja kaikki soundit mitä basisti (normaalisti) tarvitsee. Se on siinä.

Ettei olis ollut Antero Jakoilan sokkotesto eri tele malleilla.
 
Rytmissä on ollut Daven Stratocaster sokkotesti, sekä Jakoilan Telecaster sokkotesti.

Eikö Se Albert järvinenkin joskus sanontut siltä kysyttäessä että "mikä on paras kitara millä tykkäät soittaa"
"se on ihan sama millä sitä paskaa lapioi, kunhan paska lentää"

Kysyn vaan miksi maksaa soittimesta moninkertainen hinta vain saadakseen lapaan tietty logo ?
Se on kato se fiilis. Joku voi tulla onnelliseksi kun on saanut hommattua sen upean Gibsonin. Kun on hyvä fiilis niin sitä usein soittaa paremmin, lukuun ottamatta blueskitaristeja joilla pitää olla vaikeaa jotta voi soittaa hyvin. Eihän soittaminen kuitenkaan ole mitään rationaalista toimintaa, vaan tuo fiilinkipuoli on aina vahvasti läsnä. Siinä ei silloin katsota optimaalista hinta-laatusuhdetta, vaan hankitaan mieluummiin unelmavehkeet, jos vain rahaa on. Sitä paitsi amerikanfenderi kaulassa näytät kuuluisalta.

Niin se Alppu-vainaa taisi sanoa...

Eikö Se Albert järvinenkin joskus sanontut siltä kysyttäessä että "mikä on paras kitara millä tykkäät soittaa"
"se on ihan sama millä sitä paskaa lapioi, kunhan paska lentää"
 
Ja ite kuitenkin veteli huomattavan arvokkailla kitaroilla.

Ja ite kuitenkin veteli huomattavan arvokkailla kitaroilla. aina kun oli mukana Hurriganesissa. Muuna aikana tais mennä kaniin ja myyntiin kamat hyvinkin usein. (Näin olen kirjasta lukenut)