Tanssimusiikki ›

Eiköhän se kuulkaa ollut niin ettei se tullut sieltä kaupasta takaisin ollenkaan. Siitä se taisi tulla se epäonnistunut keikka.
 
No nyt ymmärrän, ei tullut tarjoamaan kavereille, ehdottomasti epäonnistunut keikka.

Saatan olla väärässä, mutta...
 
teen nyt jotain, mitä hyvin mielelläni teen piano-oppilaideni kanssa, eli esitän vertauksen ja käännän myöhemmin jutun takaisin tähän keikka-asiaan.
 
Mulla oli jokin aika sitten putkiliikkeen toimitusjohtajan kanssa pieni vääntö heidän lähettämästään laskusta. Laskutti koko päivän eli 8 h työstä, arvonlisäveroineen muistaakseni 283,40 euroa. Laskun saatuani soitin putkiliikkeeseen ja ilmoitin etten maksa koko laskua, vaan korkeintaan 130 euroa. Sihteeri ilmoitti että toimitusjohtaja palaa asiaan. TJ soitti (viimeisen päälle fiksu ja mukava herrasmies) ja kyseli kohteliaasti, jos voisin kertoa missä mättää.
 
Kerroin olleeni ko. päivänä kotona sairaslomalla, joten olin koko ajan paikalla seuraamassa tilannetta. Putkimiehen, siis TJ:n alaisen (olkoon tästedes vaikka Pete), oli määrä olla paikalla klo 8:00. Hän tuli puoli yhdeksältä. Selostin hänelle, mitä pitää tehdä, eli kiinnittää uusi lämpöpatteri vessan seinään ja vetää pyykinpesukoneen poistoveden putki seinää pitkin. Jonka jälkeen hän lähti hakemaan autosta tavaraa. Alettuaan tuhtata kylpyhuoneessani Pete noin 15 minuutin välein haki milloin mitäkin nippeliä autosta ja veti tupakan samalla. Välillä puhui puhelimessa kavereidensa kanssa pitkäänkin ja suunnittelin viikonlopun ohjelmaa, perjantai kun oli. Valmista ei tuntunut tulevan millään, mistään. Eikä patterin kiinnitys ja parimetrisen putken veto mikään ylivoimainen urakka voi olla. Sitten kaveri oli 50 minuuttia syömässä. Keitin kahvit kaverille kahteenkin kertaan, koska tiedän millainen vaikutus omaan fiilikseen humppakeikalla on kun kahvia tarjotaan ennenkuin sitä itse ehtii kysyä. Lopulta, kellon ollessa n. 14:30, Pete ilmoitti että valmista olisi. Oli tehnyt vimpan päälle jälkeä ja olin hyvin tyytyväinen työn jälkeen. Sanoin tästä hänelle ja annoin vielä puolen litran pullon Saarenmaa-vodkaa viikonlopuksi. Paiskasimme kättä ja hän poistui tyytyväisenä kahvituksesta ja vodkasta kiittäen. Säästin kuulemma Alkon reissulta.
 
Sitten tulee lasku. 8 h x 27,50 euroa / h + ALV + matkakulut Turku-Naantali-Turku á 0,50 euroa / km.
 
Sanoin TJ:lle vertauksen vuoksi, et jos mut tilataan soittamaan jonnekin viihdemusiikkia esim. 3 x 45 min, joka on tyypillinen, niin silloin soitan sen verran, ja roudaukset on siihen päälle, riippuen siitä, miten rivakasti ite leluni kannan. Jos kannan kamaa ja puhun kännykkään ja vedän röökiä ja lopulta soitan 1 x 41 min, 1 x 10 min ja 1 x 22 min ja summa summarum laitan tästä 3 x 45 min laskun niin seuraa kaksi vaihtoehtoa: 1) laskua ei makseta vaan neuvotellaan uusi hinta 2) lasku maksetaan mutta yhteistyömme päättyy siihen, ja kummassakaan tapauksessa asiaan ei vaikuta se, vaikka soittaisin miten hyvin ja kaikki toivebiisit ja antaisin vielä tilaajalle persettä ja pesisin hänen auton. Joten tässä tapauksessa tehdystä kolmen tunnin työstä en ikimaailmassa maksa kahdeksan tunnin laskua, vaikka jälki onkin erinomaista ellei täydellistä.
 
Mun ei tarvinnut edes käyttää ässää hihasta, joka olisi ollut "Voimme tietysti kysyä kuluttajaneuvojalta miten asia menee", koska TJ sanoi, että kiitos tästä ja tämä selvä. Ja laittoi tulemaan laskun - 2 tunnista ilman matkakuluja eli 67,10 euroa.
 
Asia on aktuelli, koska viime viikon alussa putkiliikkeen TJ soitti ja kysyi, voidaanko jutella hetki. Sanoin, että tottakai voidaan. Kertoi, että oli miettinyt pitkään antaako Petelle kenkää vai varoituksen. Oli jutellut Peten kanssa, kertonut musta ja keskustelustamme ja päätynyt varoitukseen, koska olin kehunut työn jälkeä. Jatkoipa TJ juttuaan sanomalla, että järjestäen joka paikka, jossa Pete käy nykyään hommissa, soittaa perään ja sanoo, että tää on loistava ja tunnollinen ja ahkera työntekijä ja tulee sitten varmasti meille ensi kerrallakin, ja että hommat tulee kerralla valmiiksi ja nopeasti. Että tällä lailla, ja on nyt ajatellut antaa palkankorotuksen Petelle, että kiitosta vaan palautteesta, näin siis meillä nykyään.
 
"Ei kauniimmin tää satu pieni päättyä nyt vois, kuin kera syksyn lehtien hääkellot heille sois." Tässäkin tositarinassa on kaksi onnellista loppua. Ensinnäkin Pete piti työpaikkansa ja: Viime perjantaina mulla soi puhelin, ja siellä oli Pete. Oli kuulemma asiaa ja saako tulla käymään. Sanoin että tottakai. Hän oli saanut asiakkaaltaan 1,75 litran Finlandiapullon, jonka halusi antaa kaikista maailman ihmisistä just mulle. Oli kuulemma saanut palkankorotuksen. Toinen onnellinen loppu on siis se, että mä sain ison pullon viinaa.
 
Käännetään tää ryssimääsi soittokeikkaan:
 
Soittimen/soitinten jättäminen treenikämpälle on suurinpiirtein amatöörimäisintä mitä voi tehdä, ja on mielestäni, sorry vaan, riittävä peruste olla ottamatta keikoille jatkossa. Sama kuin metsuri lähtisi kaatamaan puita ilman sahaa. Toisaalta tämäkin on asennekysymys. Jos sulla olisi ollut aikaa hakea pellit, muttet viitsinyt, niin kiitos ja tervetuloa uudelleen ei-koskaan. Toisaalta, jos aikaa ei ollut ja olet vetänyt asenteella "niin hyvin kuin voi" niin ei siinä mitään. Jos kyse on yksittäisestä tai säännöllisestä tuurailusta niin... blaa blaa. Pointti varmaan tuli selväksi.
 
Asialla on hyväkin puolensa: luultavasti olet taas oppinut jotain. Luultavasti muistat loppuikäsi ottaa kaikki kamat mukaan.

Niin ja sellainen pointti vielä, että onhan niitä kuitenkin rumpaleita, kenellä on keikalla kamat mukana.

....ja antaisin vielä tilaajalle persettä ja pesisin hänen auton...."Ei kauniimmin tää satu pieni päättyä nyt vois, kuin kera syksyn lehtien hääkellot heille sois."....
 
HOHO!
 
Vaikka ei se välillä kaukana tostakaan oo...:D

Saanen olla hiukan eri mieltä kengän antamisesta tuollaisesta!
 
Ihmisillä voi käydä kaikenlaisia vahinkoja esim. joku muu (vaimo, lapset, känninen bändikaveri...) on voinut jostain ihme syystä ottaa pellit pois casesta ja itse luulee niiden olevan siellä. Lähtee keikalle ja avot, vahinko on tapahtunut. Muutamia kertoja olen itse jäähallilta käynyt etsimässä lainakamoja kun toinen hanska tai kyynärsuoja puuttuu jostain ihmeen syystä pelikassista!
 
Kysymys onkin siitä miten asia tästä jatkuu. Suurimmassa osassa Suomea on ehkä mahdollisuus löytää lähietäisyydeltä joku muu keikkaileva bändi: saman kaupungin toinen rafla, tanssilava, häät tms. Lainaks voi pyytää tai kehittää joku hätäratkaisu. Yhdelläkin pellillä pärjää yllättävän pitkälle kun on pakko. Jos on kotikaupungin suunnalla, ainahan joku kaveri voi ehkä auttaa asiassa?!
 
Ylipäänsä kauhianpal suoraviivainen suhtautuminen asioihin on syvältä ja kuvaa hyvin nykyihmisiä: maltti puuttuu. Toisille melskataan ja hiiletetään aivan älyttömistä asioista. Annetaan kenkää, pidetään jääräpäisesti kiinni omista ajatuksista, ollaan joustamattomia; ihan kuin maailma kaatuisi niskaan pikkuasioista. Kamoon hei, hiukan kypsyyttä asenteisiin!
 
Toisaalta jos mainitunlainen toiminta jatkuu ja toistuu, tilanne on ihan eri. Rajansa kaikella.

"Ei kauniimmin tää satu pieni päättyä nyt vois, kuin kera syksyn lehtien hääkellot heille sois." Tässäkin tositarinassa on kaksi onnellista loppua. Ensinnäkin Pete piti työpaikkansa ja: Viime perjantaina mulla soi puhelin, ja siellä oli Pete. Oli kuulemma asiaa ja saako tulla käymään. Sanoin että tottakai. Hän oli saanut asiakkaaltaan 1,75 litran Finlandiapullon, jonka halusi antaa kaikista maailman ihmisistä just mulle. Oli kuulemma saanut palkankorotuksen. Toinen onnellinen loppu on siis se, että mä sain ison pullon viinaa.
 
Eikös Sähköputkimies-elokuvan käsikirjoitus ollut aika samanlainen:-) Kohta "Pete" luuraa sun keikoilla ja urheiluharrastuksissa, HEH. Ei vaiskaan, maailmassa tuntuu olevan vielä oikeudenmukaisuutta.

Joskus jopa melko usein kun olen vasta muutaman kilometrin päässä kotoa niin mieleen hiipii ajatus onko kaikki mukana. Pysäytän auton ja tarkistan onko kaikki kamat mukana piuhat , polkimet ym. rensselit koska se ei oli kivaa kun keikkapaikalla huomaa että jokin tavara puuttuu. Se on melko pieni vaiva tarkistaa että kaikki on mukana. Inhoan sellaisia keikkoja että puoli tuntia ennen ekasettiä aletaan juotella johtoja ja pähkäillä päätevahvistimen kuntoa ym. ym. se voidaan kyllä tehdä hyvissä ajoin ennen keikkaa. Sitten muutaman kerran vuodessa mulla on sellaiset kamojen korjaus päivät. Johdot tarkistetaan juotetaan tehdään uusia ja korjataan kaikki mitä vaatii korjausta. Rolandin RD-500 pianoa varten mulla on koko ajan laukussa ylimääräisiä vastapainoja ja koskettimia.Vastapainot tuosta mallista hajoaa useimmin Se on vajaa kymmenen minuuttia kun ne vaihtaa. Kun tarpeeksi kauan pyörii maailmalla niin oppii arvostamaan sitä että johdot ei pauku ja kamat on kunnossa.Tässä minun mielipiteeni.

Joskus jopa melko usein kun olen vasta muutaman kilometrin päässä kotoa niin mieleen hiipii ajatus onko kaikki mukana. Pysäytän auton ja tarkistan...
 
Sama juttu. Mä tosin toppaan jo alle kilsan päässä kotiovelta. Aina joutuu joskus palaamaan....

Joskus jopa melko usein kun olen vasta muutaman kilometrin päässä kotoa niin mieleen hiipii ajatus onko kaikki mukana. Pysäytän auton ja tarkistan onko kaikki kamat mukana piuhat , polkimet ym. rensselit koska se ei oli kivaa kun keikkapaikalla huomaa että jokin tavara puuttuu. Se on melko pieni vaiva tarkistaa että kaikki on mukana. Inhoan sellaisia keikkoja että puoli tuntia ennen ekasettiä aletaan juotella johtoja ja pähkäillä päätevahvistimen kuntoa ym. ym. se voidaan kyllä tehdä hyvissä ajoin ennen keikkaa. Sitten muutaman kerran vuodessa mulla on sellaiset kamojen korjaus päivät. Johdot tarkistetaan juotetaan tehdään uusia ja korjataan kaikki mitä vaatii korjausta. Rolandin RD-500 pianoa varten mulla on koko ajan laukussa ylimääräisiä vastapainoja ja koskettimia.Vastapainot tuosta mallista hajoaa useimmin Se on vajaa kymmenen minuuttia kun ne vaihtaa. Kun tarpeeksi kauan pyörii maailmalla niin oppii arvostamaan sitä että johdot ei pauku ja kamat on kunnossa.Tässä minun mielipiteeni.
 
+

Jippiiiii!
Me taidetaan olla sunnuntain lapsia ko meil ei oo (vielä) ollut epäonnistunutta keikkaa!Tai sitten se johtuu mun rautaisesta ammattitaidosta järkätä tilanteet himaan.No tallista ko lähetään,niin katse pyyhkii vielä nurkat ja mielipuolikuvitus kertaa,menikö lastaus kohalleen,vai jäikö joku ontumaan.
On tosin rakas iskävainaa äipän kanssa kerran tuonut pellit Karjaalle jotka Huttunen lainas,ko omat oli jääneet entiseen Sonaattiin.Tästä Huttuselle vieläkin lämmin kiitos!

Unohtaminen on inhimillistä. Kaikilla meillä on aina jotain hukassa, jos ei tavara niin pallo. Musta olisi liian ankaraa kengittää kaveri pelkästä peltien unohtamisesta. Päinvastoin - jos vetää keikalla luvattomat pellit niin sitten vois lievästi harkita.
 
Onhan joka paikkakunnalla aina joku kaivettavissa oleva kollega, jolta voi kysyä vermeitä lainaan. Ääritapauksessa täytyy sitten tyytyä vetämään sillä kalustolla mikä mukana on. Luovuutta käyttäen: suti markkeeraa haitsua j.n.e.
On sitä vedetty joskus henkareillakin kun kapulat olivat kateissa.
 
Luulen, että unohtajalle piinaava ilta komppipellin ja kanttien kanssa on ollut sellainen rangaistuksellinen oppimiskokemus joka ei hevillä unohdu.

...ko meil ei oo (vielä) ollut epäonnistunutta keikkaa...
 
Sama täällä.
 
Pelkkää sukseeta vaan pukkaa!

Unohtaminen on inhimillistä. Kaikilla meillä on aina jotain hukassa, jos ei tavara niin pallo.
 
Juu, alkukesästä olin mukana keikalla jossa kitaristille tapahtui unohdus. Kokoonnuttiin treeniksellä, jossa pakattin mun autoon kamat treenikseltä ja muiden soittajien autoista.
Kun päästiin keikkapaikalle niin kasailtiin siinä kamoja ja kaikki meni hyvin siihen saakka kunnes piti kitaraa virittää.
Kitaristi pyöri hetken hölmistynyt ilme kasvoillaan viritysmittari kädessä ja ihmetteli "Miss mun kitara??"
 
Kitara oli jäänyt 30 kilometrin päähän herran autoon.
 
Onhan joka paikkakunnalla aina joku kaivettavissa oleva kollega, jolta voi kysyä vermeitä lainaan.
 
Puhelin kuumaksi ja soittelemaan kaikki tutut soittajat lähistöltä.
 
Ja onneksi en ollut buukannut keikkaa, olin mukana "heittomiehenä". Kitaristi sai itse mennä selittämään, miksi häävalssi ei ala soida silloin kuin pitäis.
 
Ma menin takapihalle tupakille.
 
Kitaristi sai vaimonsa puhelimella kiinni, onneksi auton vara-avaimet olivat kotona.
 
Vaimo nouti kitaran ja toi sen paikan päälle.
 
Seuraavaa keikka varten kehoitin kitaristia liimaamaan PostIt-lappuja joka paikkaan jo edellisenä päivänä
"Muista kitara!"

Miksi käyttää omia laitteita, kun voi lainata toiselta!?
 
Tämä tuntuu olevan soittajien (ainakin harrastelijoiden) keskuudessa aika yleinen motto. Ja yleisimmin syynä on pelkästään laiskuus - ei viitsitä tarkistaa, onko kaikki tarpeellinen mukana ja vasta keikalla kamoja pystytettäessä "huomataan", että jotakin välttämätöntä onkin jäänyt kotiin tai laitteiden säilytyspaikkaan. Noh, onneksi on avuliaita kolleegoita, joilta voi aina pyytää lainaksi.
 
Saattaahan sitä joskus jokainen unohtaakin jotakin, mutta jos ilta toisensa jälkeen pitää antaa lainaksi omistaan aina samalle henkilölle jatkoroikkaa, mikinpiuhaa tai muuta tilpehööriä, niin kyllä se ainakin minua alkaa pitemmän päälle sapettamaan.
 
Pidän omassa romulootassani hieman ylimääräistä kalustoa ikäänkuin varalla mahdollisten tapaturmien takia, mutta ne ovat kyllä ensisijaisesti omaa tarvettani varten. Olenkin ottanut sen käytännön, että kerran, ja vielä toisenkin lainaan omaa varakalustoani sitä tarvitsevalle, mutta sitten tämän henkilön on jo tultava toimeen omillaan.
 
Kuinkahan kauan, vaikkapa rakennustyömaalla työskentelevä kirvesmies saisi työskennellä, jos hän aina ensi töikseen kävisi hakemassa työkavereittensa pakeista tarvittavat työkalut, voidakseen itse työskennellä...

Yhdeltä tosi veikeeltä rumputaiteilijalta jäi aikoinaan kaikki kapulakassit kotiin ja eipä sillä kylällä mitään musiikkiliikkeitä ollut missä keikalla toisten iltaa pilattiin... niin se haki K-kaupasta kaksi astianpesuharjaa ja suti niillä menemään koko illan! Yllättävän hyvä saundi oli ja herätti muuten hilpeyttä tuppuraisten keskuudessa kun se pesi niillä "sudeilla" pannujaan!

Mä oon tullut siihen tulokseen että parasta on pitää soittokamat ja pukupussi kokoajan keikkabussissa. Näin ollen ainoa mitä voi enää unohtaa on itsensä.:)

Mä oon tullut siihen tulokseen että parasta on pitää soittokamat ja pukupussi kokoajan keikkabussissa. Näin ollen ainoa mitä voi enää unohtaa on itsensä.:)
 
Sehän ei mikään ongelma. Ainahan soittaja löytyy, jos kamat on messissä.

Mä oon tullut siihen tulokseen että parasta on pitää soittokamat ja pukupussi kokoajan keikkabussissa. Näin ollen ainoa mitä voi enää unohtaa on itsensä.:)
 
Samoin.
Kotona on sitten B-luokan vehkeitä, millä voi heikon hetken tullen soitella.

Juu, alkukesästä olin mukana keikalla jossa kitaristille tapahtui unohdus. Kokoonnuttiin treeniksellä, jossa pakattin mun autoon kamat treenikseltä ja muiden soittajien autoista.
Kun päästiin keikkapaikalle niin kasailtiin siinä kamoja ja kaikki meni hyvin siihen saakka kunnes piti kitaraa virittää.
Kitaristi pyöri hetken hölmistynyt ilme kasvoillaan viritysmittari kädessä ja ihmetteli "Miss mun kitara??"
...
 
Eikä siinä vielä kaikki. Tää dementikko on mun lähisukua. Hävettää.