Tanssimusiikki ›

Joopa joo... kyllähän mää tän arvasin ;)
 
Jos joku kuolee tanssilattialle, voimme vain onnitella vainajaa ja itse olla kateellisia, niin ihmisen kuuluu kuolla eikä missään laitoksessa letkuissa hitaasti syöpään riutuen.

Jos joku kuolee tanssilattialle, voimme vain onnitella vainajaa ja itse olla kateellisia, niin ihmisen kuuluu kuolla eikä missään laitoksessa letkuissa hitaasti syöpään riutuen.
 
toi on kyllä kieltämättä ihan hyvä näkökanta aiheeseen.

Jos tanssija vain viedään ambulanssilla pois eikä kukaan tiedä miten siinä käy niin minun mielestä tanssit saa jatkua mutta jos joku todellakin kuolee sihen tanssilattialle niin ei siinä voi kun laittaa pillit pussiin. Eikai siinä kenenkään huvita mennä letkajenkkaa enää. Elämä on laiffia niin kuin eräs 1900-luvun filosoofi on sanonut, ja sen verran arvokas itse kullekin että jatkukoon tannsit joku toinen kerta.

Jos tanssija vain viedään ambulanssilla pois eikä kukaan tiedä miten siinä käy niin minun mielestä tanssit saa jatkua mutta jos joku todellakin kuolee sihen tanssilattialle niin ei siinä voi kun laittaa pillit pussiin. Eikai siinä kenenkään huvita mennä letkajenkkaa enää. Elämä on laiffia niin kuin eräs 1900-luvun filosoofi on sanonut, ja sen verran arvokas itse kullekin että jatkukoon tannsit joku toinen kerta.
 
Tässäpä taitais olla soveliain lopetus.

Jos tanssija vain viedään ambulanssilla pois eikä kukaan tiedä miten siinä käy niin minun mielestä tanssit saa jatkua mutta jos joku todellakin kuolee sihen tanssilattialle niin ei siinä voi kun laittaa pillit pussiin. Eikai siinä kenenkään huvita mennä letkajenkkaa enää. Elämä on laiffia niin kuin eräs 1900-luvun filosoofi on sanonut, ja sen verran arvokas itse kullekin että jatkukoon tannsit joku toinen kerta.
 
Olen kyllä jyrkästi eri mieltä. Suomessa kuolee siinä 100-150 ihmistä päivässä ja elämä jatkuu.
Kuolema on normaali luonnollinen tapahtuma ja jos se joskus sattuu ihmisten silmien edessä, on vain hyvä, että turhat mysteerit poistuvat.
Olkoon elämä arvokas, mutta se loppuu tasan yhdellä tavalla ja se tapahtuu meille kaikille.

Kerran käynyt omalla keikalla niin,että tanssit pantiin seis.Vanhempi mieshenkilö kuoli siihen keskelle parkettia.Kaveria yritettiin elvyttää siinä yleisön silmäparien alla.Jengi ymmärsi ja lähti sen kummemmin narisematta himaan.

Olen kyllä jyrkästi eri mieltä. Suomessa kuolee siinä 100-150 ihmistä päivässä ja elämä jatkuu.
Kuolema on normaali luonnollinen tapahtuma ja jos se joskus sattuu ihmisten silmien edessä, on vain hyvä, että turhat mysteerit poistuvat.
Olkoon elämä arvokas, mutta se loppuu tasan yhdellä tavalla ja se tapahtuu meille kaikille.
 
Mutta monet vääräleuat tulee nipottamaan vainajan kunnioituksesta.
 
Ei olla ehkä vielä niin vapautuneessa yhteiskunnassa, että tanssiminen ei olisi jonkin sortin syntiä. ainakin jonkuin mielestä.
 
ps. niin itsellehhän tällaista ei ole käynyt. Trömpötisti on kerran pyörtynyt lavalle, mutta sekin saatiin ves' tuopillisen jälkeen tokenemaan ja jopa soittokuntoon.

Mutta monet vääräleuat tulee nipottamaan vainajan kunnioituksesta.
 
Ei olla ehkä vielä niin vapautuneessa yhteiskunnassa, että tanssiminen ei olisi jonkin sortin syntiä. ainakin jonkuin mielestä.
 
ps. niin itsellehhän tällaista ei ole käynyt. Trömpötisti on kerran pyörtynyt lavalle, mutta sekin saatiin ves' tuopillisen jälkeen tokenemaan ja jopa soittokuntoon.
 
Tää nyt menee mun puolelta sönkkäämiseksi, mutta koko ajan kuolee ihmisiä. Jos me satutaan näkemään jonkun kuolema, miksi siihen pitäisi suhtautua eri tavalla kuin jos se sattuisi kuolemaan laitoksessa, jonne ihmisillä on nykyään tapana kärrätä omaisensa siinä vaiheessa kun loppu on lähestymässä ja eniten omaisiaan tarvitsisivat.

Tää nyt menee mun puolelta sönkkäämiseksi, mutta koko ajan kuolee ihmisiä. Jos me satutaan näkemään jonkun kuolema, miksi siihen pitäisi suhtautua eri tavalla kuin jos se sattuisi kuolemaan laitoksessa, jonne ihmisillä on nykyään tapana kärrätä omaisensa siinä vaiheessa kun loppu on lähestymässä ja eniten omaisiaan tarvitsisivat.
 
Koska eiks tanssilattialle olla tultu pitämään hauskaa. Ymmärrän täysin sun pointtis, mutta ymmärrän myös toisaalta, että tommosesta voi mennä (varsinkin jos kovinkaan monta tuoppia ei ole kumoutunut) tanssihalut.
Se on aika pirun vaikeeta saada fiilis nousemaan tollasen tilanteen jälkeen. Ja yleisöllä huonofiilis=paineita soittajalla=soittajalla huono fiilis=yleisöllä huonompi fiilis jne. tosta voi tulla keikan keskeyttävä oravanpyörä.
 
Okei. jäävi olen sanomaan. kokemus ei riitä maitahalkovaan yleistykseen. Pidän naamani ummessa.

Koska eiks tanssilattialle olla tultu pitämään hauskaa. Ymmärrän täysin sun pointtis, mutta ymmärrän myös toisaalta, että tommosesta voi mennä (varsinkin jos kovinkaan monta tuoppia ei ole kumoutunut) tanssihalut.
Se on aika pirun vaikeeta saada fiilis nousemaan tollasen tilanteen jälkeen. Ja yleisöllä huonofiilis=paineita soittajalla=soittajalla huono fiilis=yleisöllä huonompi fiilis jne. tosta voi tulla keikan keskeyttävä oravanpyörä.
 
Okei. jäävi olen sanomaan. kokemus ei riitä maitahalkovaan yleistykseen. Pidän naamani ummessa.
 
Niinkuin mä kerroin, kerran olen ollut tilaisuudessa jossa iäkkäämpi miespuolinen tanssija kuoli ilmeiseen sydänkohtaukseen tanssilavalle. Sen aikaa kun elvytettiin oli musa poissa.
Kun ambulanssimiehet veivät vainajan, musa alkoi uudelleen eikä sieltä kukaan pois lähtenyt. Tanssi oli kieltämättä vähän vaisua ja aiheesta paljon keskusteltiin.
 
Mutta kenenkään mielestä musan aloittaminen ei ollut mitenkään kummallista eikä vainajaa loukkaavaa.
(Mahtoiko kenties liittyä siihen, että tilaisuus oli maaseudulla jossa ihmiset vielä tietävät mistä maito ja liha tulevat ja että eläimet tekevät lapsia periaatteessa samalla systeemillä kuin ihmisetkin ja vielä ovat nähneet eläimiä teurastettavan ja hyvässä lykyssä valvoneet omaisen kuolinvuoteen vieressä)

Baronin näkemys on mielestäni enemmän ulkomaalainen kuin suomalainen. Muissa kulttuureissa kuolema on vähemmän tabu ja siihen osataan suhtautua luonnollisemmin. Suomalaiset ovat mielestäni niin pumpulissa eläneitä, että täällä pitää aikuisiakin ihmisiä usein käsitellä kuin pieniä lapsia (jotka toisaalta ovat vielä luonnollisia asioissa, joissa aikuiset ovat opitun luonnottomia)

Baronin näkemys on mielestäni enemmän ulkomaalainen kuin suomalainen. Muissa kulttuureissa kuolema on vähemmän tabu ja siihen osataan suhtautua luonnollisemmin. Suomalaiset ovat mielestäni niin pumpulissa eläneitä, että täällä pitää aikuisiakin ihmisiä usein käsitellä kuin pieniä lapsia (jotka toisaalta ovat vielä luonnollisia asioissa, joissa aikuiset ovat opitun luonnottomia)
 
Mä oon "riitasella" tuulella:-)
Suomalainen kaupungistunut elämänmuoto on kuvaamaasi, maaseudulla olen tavannut "luonnollista" suhtautumista kuolemaan, vanhukset saavat kuolla kotiinsa, omaiset pesevät ruumiin ja laittavat hautauskuntoon, kaupungissa kun mummo kuolee kotiin, omaiset menevät hotelliin, jolleivat saa ruumisautoa keskellä yötä hankittua.
 
Landella taksi voi ottaa ruumiin kyytiinsä, luuletteko, että helsinkiläiseen taksiin tällaista asiakasta saisi?
Ja kysymys ei ole siitä, että epäilisi maksukykyä.

... kaupungissa kun mummo kuolee kotiin, omaiset menevät hotelliin, jolleivat saa ruumisautoa keskellä yötä hankittua.
 
Landella taksi voi ottaa ruumiin kyytiinsä, luuletteko, että helsinkiläiseen taksiin tällaista asiakkasta saisi?
 
Kulttuurikysymyksiä ;), joihin ei yksiselitteistä vastausta taida olla. Mustalaisia pidetään hyvin luonnonläheisenä kansana, mutta hevosen myyminen mustalaiselle on varmasti helpompaa kuin ruumisauton kauppaaminen :)

Kyllä mäkin oon ollut lavalla yhdessä mummopesulassa jossa pappaa vietiin kanssa ambulanssilla pois..On siinä aina vähän huono fiilis lähtee jatkaa sen jälkeen, mutta parempi jatkaa normaalisti kuin lopettaa kokonaan.
 
Mutta onkohan kenellekään tapahtunut kahta vastaavaa _samalla_ keikalla? Siinä kohtaa vois jo usko loppua vähän kaikilta...

Olen kyllä jyrkästi eri mieltä. Suomessa kuolee siinä 100-150 ihmistä päivässä ja elämä jatkuu.
Kuolema on normaali luonnollinen tapahtuma ja jos se joskus sattuu ihmisten silmien edessä, on vain hyvä, että turhat mysteerit poistuvat.
Olkoon elämä arvokas, mutta se loppuu tasan yhdellä tavalla ja se tapahtuu meille kaikille.
 
Kannatan näkökantaasi asiassa.

Tietenkin tilanne on toinen kannaltani, jos olisin soittotyössä ja jokin mahdollinen lähiomainen saa kohtauksen paikan päällä esim. tanssiessaan ja pahimmassa tapauksessa kuolee. Silloin tietenkin ainakin osaltani/pändiltäni soitto luonnollisesti loppuisi siihen.

Isäni on 92-vuotias, selvinnyt kahdesta sydäninfarktista ja tällä hetkellä hyväkuntoinen. Kuitenkin molemmat tiedämme, että kolmas on vääjäämättä tulossa, selviýtymismahdollisuudet siitä vähäiset.
Asia ei meitä kumpaakaan erityisemmin huoleta, hän nauttii elämästään ja mä käyn mahdollisuuksien mukaan moikkaamassa nyt kun se mahdollista, ettei jäisi sen varaan, kun ei enää onnistu.
 
Jos kesken keikan saisin ilmoituksen, että hän on kuollut (OK, ei tanssilavalla, koska hän ei enää tanssi), niin mun soittoni loppuisi siihen paikkaan, mutta en nää mitään estettä, ettei muu bändi vetäisi keikkaa loppuun ilman mua.

Kerronpa seuraavan tapauksen:
 
Juhannuksen aikaan v.1987 juhannuspäivän varhaisaamuna sain soiton Oulusta äidiltäni, että isäni oli kuollut väkivaltaisesti Juhannusaaton iltana kesämökillään.
Järkytykseni oli tietenkin suuri. Samana iltana minulla oli lähiravintolassa keikka, jota muu pändi ei olisi voinut tehdä ilman minua, eikä tuuraajaakaan saanut enää mistään.
Kasasin itseni ensijärkytyksen jälkeen ja illalla soitimme sovitun keikan pois. Seuraavana aamuna läksin sitten Ouluun tapahtuman kulkua selvittämään. Mielentilani osannette arvata.

I'm still standing
 
+

"Tuuli tuo.Tuuli vie." ja "Tuo onneton"