Tanssimusiikki ›

No kyllähän se vaan liittyy. Turakaisten mielestä ei ole hyvän näköistä, että bändi tappelee lauteilla ja olemme jo sen verran kehittyneet, että osaamme hymyillen kuiskata vittuilut toisille ja jättää varsinaisen tappelun taukotilaan (ja sekin sellaisella volyymilla, ettei ulos kuulu)
 
Et sinä lukenut sitä mun juttua kokonaan. Siis tämä tapahtuu ennen keikkaa tai keikan jälkeen roudatessa, suhteellisen tyhjässä ravintolassa tai tanssilavalla. EI keikan aikana. Eihän se silloin ole hauskaa. Voi kun sä oot joskus tosikko. Todellisessa vittuilussa tulee välillä nenä kipeäksi, meidän vittuilussa on tarkoitus ihan toinen. Se on sama asia kuin että tulisit meidän keikka-autoon. Et ymmärtäis meidän puheista mitään. Jos me käskettäis sun tuoda kamaosastosta lavalle teippikasa, tupperware, hattukotelo, harmaa, kirkon katto, patjapussit, vauvasta pakoputket ja moottorikelkan kahvat, niin mitähän toisit. Eli sisäistä hauskaa kielenkäyttöä.
Mutta tässähän kävi niin kuin joskus vitsinkerronnassa, että pitää selittää liikaa. Etkö sä tiedä, mitä on tuollainen

Et sinä lukenut sitä mun juttua kokonaan. Siis tämä tapahtuu ennen keikkaa tai keikan jälkeen roudatessa, suhteellisen tyhjässä ravintolassa tai tanssilavalla. EI keikan aikana.
 
Sorry nyt, ei sullekaan ihan mennyt läpi mitä mä tarkoitin. Mä en puhunut/tarkoittanut sun bändiäsi vaan omaa bändiäni.

No kuule kyllä tosiaankin tiedän, että SUURIN OSA haitareista on 442. Tiesitkö sä, ettei ne ole kaikki?
Satun vetämään bändissä, missä on välillä 2 haitaria yhtä aikaa lavalla eikä nekään ole keskenään.
 
Niin haitarit on keskimäärin 442 vireessä mutta ei kaikki äänikerrat ole 442 vaan vähän tilanteesta riippuen joko yli tai ali ja siitä tulee se vibra siihen ääneen. Ja sitten tietysti kun kahdella soitetaan eri rekisteristä ne on juuri ne erivireiset rekisterit. Ja tuo virityskin tietysti riippuu siitä kuka tekee ja mihin sen käskee laittaa.
 
Oma casotto on pikkuisen liian suoravireinen ja siksi kuivan oloinen tosin sitäkään ei yleensä huomaa muut kuin soittaja itse.
 
Sitten siihen italialaiset vs. suomalaiset soittimet: möin oman Kouvolan casottoni pois 10 vuotta sitten juuri Mikan mainitsemasta syystä. Ei osu sorme oikeaan kohtaan. Kouvolan vehkeissä (ja LP) on suuremma nappulat ja isompi skaala kuin italialaisissa. Eli minulla ylettää leveällä otteella ottaamaan kämmeneen jonkun matkaa kolmatta oktaavia, kun taas Kouvolan vehkeellä se jäi siihen kahteen (pieni käsi) ja no jätetään sanomatta...
Äänethän niissä on yleensä ihan kelvolliset.

Niin haitarit on keskimäärin 442 vireessä mutta ei kaikki äänikerrat ole 442 vaan vähän tilanteesta riippuen joko yli tai ali ja siitä tulee se vibra siihen ääneen.
 
Jep, näin se menee.
 
Sitten siihen italialaiset vs. suomalaiset soittimet: möin oman Kouvolan casottoni pois 10 vuotta sitten juuri Mikan mainitsemasta syystä. Ei osu sorme oikeaan kohtaan.
 
Kouvolat on tehty mietaan jussin kämmenelle ja maajusseille. Ei pysty gyneologin kädellä soittamaan, mutta onneksi on Giulietit.
Giulietti rulaa...ehe.

Kumpi se olikaan se väärävireinen, piano- vai taplettihaitari? Veikkaan sitä ensimmäistä.
 
Jup, en voi sanoa kumpi on VÄÄRÄN vireinen mut tapletti lähempänä perinteistä 442 taajuutta.

Kouvolat on tehty mietaan jussin kämmenelle ja maajusseille. Ei pysty gyneologin kädellä soittamaan, mutta onneksi on Giulietit.
Giulietti rulaa...ehe.
 
Oikein!

Olen kokeillut tuota. Mielestäni todella hyvänkuuloinen peli. Hintaa on vaan paljon, en nykypestissä tuota niin paljoa tarvitsisi. Täytyy jättää harkintaan. Pelkät samplet noista soundeista olis aika kova juttu, tai joku moduliversio?

Kouvolat on tehty mietaan jussin kämmenelle ja maajusseille. Ei pysty gyneologin kädellä soittamaan, mutta onneksi on Giulietit.
Giulietti rulaa...ehe.
 
Juu kyllä mää vähän hämmästelinkin tuossa kun viikonloppuna soittelin italian ihmeellä. Jo eka valssista lähtien meinasi mennä kielet tukkoon. Vartin verran kevyempää vetoa totuttuun verrattuna, niin kone pelasi paremmmin. Rokeissa lähti nappulat kiertymään irti, sai ruuvailla kiinni. Ja minä oon pitäny bugaria hyvänä pelinä. ;)
 
Kyllä mä myönnän olevani sen verran maajusi, että olen ihan tyytyväinen kouvolalaisen. Se sentään on kestänyt jo 8 vuotta rankkaa käyttöä. Nyt hieman telakointia midipuolen entraamisen johdosta, mutta taas mennään. Sen verran voin ottaa takaisin, että kun sais yhdistettyä giulietin bassopuolen ja kouvolalaisen diskantin, tulis siitä melkoinen rotusonni. Kouvolalaisen basso, kun on vähän aneeminen
 
Mika

olen ihan tyytyväinen kouvolalaisen. Se sentään on kestänyt jo 8 vuotta rankkaa käyttöä.
 
Joo, kiitos, kyllä kestää. Itse ostin Kouvolan Casottoni v. 1982 ja still going wrong! Ainoa vika on palkeen tiiviyden väheneminen ja tietty romuluisuus. Viime mainittuun tottuu ja nyt se tuntuu ainoalta oikealta.
 
Ennen Kouvolaa soitin 10 vuotta KALLIILLA kiinalaisella (ihan totta)! Soundipuoli ei ollut aivan makuuni, mutta ekvalisoimalla siitä sai taidetta (=Art). Tiiviys oli siinä aivan vimpan päälle, sai roikkua vaikka vartin ilman paljelukkoa ja silti ilma pysyi hyvin ulkopuolella! (Eli alipainehan silloin on palkeen sisällä.) Mutta koska olen idiootti, ja köyhä, myin sen Kouvolaa ostaessani.
 
Raimo Roiha sanoi tästä kiinalaisesta kerran kun oltiin samalla keikalla, että onpas kumman hyvät soundit haitariksi, jollaista ei ole koskaan nähnyt. Ei ensin uskonut kiinalaiseksi. Tsekattiin oikein miehissä kääntöpuolelta Tsientsinin poikien merkinnät kyltistä. Kyllä oli Raimo ihmeissään, koettikin oikein soitinta keikan jälkeen.
 
Silloin soitin muuten joskus polkkatarpeeseen kipakan Tsientsinin Vihtorin.