Tanssimusiikki ›

Muutama HT -keikka on itsellänikin takana, valitettavasti suurin osa niistä on muuttunut HaistVee-keikaksi.
 
Suurimpana ongelmana näen ihmisten perusasenteen ilmaista työtä kohtaan. Sitä ei arvosteta, koska siitä ei ole jouduttu maksamaan. Maksaminen kirpaisee aina hiukan, mutta toisaalta antaa arvostusta asiaa kohtaan.
 
Toinen probleema on juuri monihenkisen bändin erilaiset suhteet asiaan. Yhdelle syöpäyhdistys on tärkeä, toiselle katulapset, kolmas diggaa tukea paikallista jääkiekkoseuraa. Siinäpä on funtsaamista! Ilmaiskeikkoja ei voi tehdä suuria määriä, toisaalta taas nollalinja on hiukan tiukka.
 
Toinen vaihtoehto on tietysti ns. alennuspolitiikka eli ei oteta täyttä hintaa vaan vähemmän. Se vasta suo onkin! Kenelle annat 25% rabatin, kuka taas saa puolella hintaa!
Meillä on perusperiaatteena kolmen hinnoittelun systeemi:
1. Täysi hinta (normikeikat)
2. 100e/ jannu + matkakulut (sukulaiset, kaverit yms.)
3. Ilmainen (kukin päättää henk.koht. osaltaan)
 
Tällä systeemillä ei tule ongelmia, vaan jos vaikka mun täti pitää juhlat, itse voin mennä ilmaiseksi ja muut jätkät saavat satasen/ tyyppi. Jos taas bändin entinen kitaristi menee naimisiin, me hänelle tutut jäbät menemme taatusti ilmaiseksi. Uusi stratomies, entiselle kitaristille tuntematon jannu, taas voi ottaa sen satasen hyvillä mielin. Näin homma on toiminut erittäin hyvin.
 
Vielä hyväntekeväisyyskeikoista: monesti järjestäjät vetoavat markkinointiarvoon. Eli tee halvalla nyt niin se poikii hyvähintaista keikkaa myöhemmin. Ja pulut! Tehdään mieluummin ensin hyvähintainen keikka niin seuraavaksi tulemme halvemmalla... Eipä ole vielä oikein sopinut. Olen itse vastannut nykyään ilmaiskeikkakyselijöille tukevani vuosittain kahta hyväntekeväisyysasiaa ja sanonut tekeväni sen muulla tavoin kuin soittamalla ilmaiseksi.
 
Toisinaan tulee sellaisia äkkinäisiä tilanteita, joissa pyydetään vetämään biisi tai pari, viimeksi lasten päiväkodin vanhempainyhdistyksen metsäretkellä. Näihin suostun aina jos tilanne on vaan jotenkin järkevä. Tällaisista kieltäytyvä muusikko saisi kyllä katsoa peiliin ja pitkään! Oiskohan noussut kusi hiukan enemmin yläkerran puolelle?

Mun harvat livekeikat taitaa olla suurimmaksi osaksi ns. hyväntekeväisyyskeikkoja, tai ainakin siltä tuntuu.

A: joskus on vaan hyvä saada soittaa jotain sellaista mistä nauttii, vaikka korvaus olisikin vaivaan nähden aika minimaalinen.

B: on sitten on nää kaverien jutut, joissa ollaan tottakai mukana.

C: joidenkin tärkeiden asioiden takia on tullut kans heitettyä ihan ilmaseksi.

Sen sijaan sellaisia kekkoja, joista joku ihme hihhuli nettoaa mutta soittajille maksetaan naurettavia summia en todellakaan tee. Siihen tuli pistettyä stoppi jo aikoja sitten.