Tanssimusiikki ›

Ensimmäinen keikkakokemus (kai tämä on laskettava tanssibändiksi): Rexi & Napoleon noin vuonna -80 Kalajoiella. Varsinkin mieleen jäi kosketinsoittajan työkalut joihin kuului Hammond C-3, leslie ("Sound Set"-kotimainen harvinaisuus MS Leon ja Hendesetin lisäksi), Rhodes, viulukone ja syntikka.
 
Ei-tanssibändien puolelta ensimmäinen kuultu on 70-luvun alkupuolella kotikylän koululla harjoitellut bändi nimeltä Tulvis jonka treenit oli kuultavissa kesäaikaan laajalla alueella koulun ympäristössä. Yhtyeen kitaristi Torvinen on soitellut bändeissä (ainakin toisessakin bändissä) myöhemminkin.

Yhtyeen kitaristi Torvinen on soitellut bändeissä (ainakin toisessakin bändissä) myöhemminkin.
 
-Sai ilmeisesti sähköt pelaamaan!

Jotain 60-lukua, siskon häissä oli loistava bändi Paki Jalonen & yhtye! Silloin tiesin, mitä tulen elämäni tekemään!
 
Ja kun nämä lentokapteenihaaveet sittemmin kariutuivat, tuli HUMPASTA hieno puoliammatti ja harrastus!
 
Pakko huutaa, kun on nykyään niin huono kuulo!

Taisi olla 70-luvun alkupuolta kun perheen kanssa oltiin lomareissulla ja päädyttiin jotenkin hotelli Ellivuoreen. Tätä ennen olin serkun bailuissa kesämökillä saanut hätkähdyttävän herätyksen ja kuullut LED ZEPPELIN II:n joka musana kolisi todella lujaa. Kolisi kovempaa kuin Beatles ja tämä johtui Bonhamista. (edelleenkin jaksan kuunnella noita vanhoja raitoja)
 
Niin siellä Ellivuoressa soitti joku trio, jossa oli mielestäni tosi cool rumpali, nuori, taitava ja pitkälettinen. Soittivat sen ajan musaa mm. Christietä jne. Totesin mutsille, että tota hommaa haluun tehdä ja en siitä rahasta niinkään välittäisi kunhan vaan saisi kiertää, matkustaa keikka-autossa sekä asua hotelleissa. Rahasta vielä sen verran että olin todennut, että kunhan sitä olisi vaan vitonen taskunpohjalla. Arvatenkin mutsi kauhistuneena vastusti, faija puolestaan jotenkin ymmärsi. Mutsin isä nimittäin oli muusikko:)
 
Tilanne on 30 vuoden jälkeen melkeinpä staattisen sama - vain vitonen on silloin tällöin taskunpohjalla (tosin vaihtunut €uroksi, elleivät omat pojat ole evakuoineet sitä viikkorahaksi), hotellikuolema on iskenyt eikä viitsisi millään enää matkustaa/ keikkailla, roudaaamisesta puhumattakaan. Niin alun idealismi on pikkuhiljaa hivuttamalla vaihtunut flegmaattiseen kyynismiin. Kasinlenkki alkaa olla kohta osaltani kierretty.
 
Hienointa aikaa oli just ne alkuvuodet kun oli puhkua ja energiaa yllinkyllin. Taitaa mennä seuraavan kaavan mukaan; kun kasvaa ihmisenä (omapaino) soittokamat pienenee/ kevenee samassa suhteessa.

Aitoon Honkala joskus noin 76!Oltiin siellä rokkipuolella vetämässä hevijä ja rokkia ja jossain tauolla käytiin sitten kattomassa=naureskelemassa sille tanssipualen orkalle,joka oli muuten Mustat Enkelit,Fredin taustabändi!
 
Joku pelonsekainen ihailu jäi siitä pulskan,kaljupäisen kitaristin sambasta,mikä se nyt on se kitara/haitarisamba,no sellanen tilutus kuitenkin missä muljataan silleen vapailla kielillä(A duuri) nopsasti,joku apojando mikä lie?
 
Muuta ei jäänyt mieleen kuin tuo taiturimainen "sankari
"kitarointi,kyllä se toimi ihan kybällä :-D
 
Muuten oli kyllä varsin köppäänen meininki,ristus!!!

Aitoon Honkala joskus noin 76!Oltiin siellä rokkipuolella vetämässä hevijä ja rokkia ja jossain tauolla käytiin sitten kattomassa=naureskelemassa sille tanssipualen orkalle,joka oli muuten Mustat Enkelit,Fredin taustabändi!
 
OFFTOPIC: Eikös tämä Mustat Enkelit ollu jonkinmoinen järkkärien kauhu? Ainaki ruokapuolen suhteen? :)

Joku pelonsekainen ihailu jäi siitä pulskan,kaljupäisen kitaristin sambasta,mikä se nyt on se kitara/haitarisamba,no sellanen tilutus kuitenkin missä muljataan silleen vapailla kielillä(A duuri) nopsasti,joku apojando mikä lie?
 
Oisko ollut amorada?

Oisko ollut amorada?
 
-Jep. Näitähän tiluttelivat aikanaan mm. Heikki Laurila ja Juhani Korjus. Muistan hämärästi, kun jossain lavalla oli Seija Simola ja Juhani Korjuksen yhtye.
 
Simolasta viis, mutta sitä Korjuksen tiluttelua piti killistellä jälleen pää kallellaan.

Se Mustien Enkeleitten kitaristi oli varmaankin Penttisen Pentti. Asui ainakin 1980- luvulla Forssassa.

Se Mustien Enkeleitten kitaristi oli varmaankin Penttisen Pentti. Asui ainakin 1980- luvulla Forssassa.
 
Joo kyseessä oli varmaan Pera, jo edesmennyt luonnonlapsi ja muusikko jumalan armosta. Pera asusteli viimeiset aikansa Vantaan Hiekkaharjussa ja oli vakavasti sairas. Veti pitkään Mustissa enkeleissä ja aina kun kompataan Frediä muistellaan miestä ja hänelle tapahtuneita sattumuksia.
 
Peralla oli käsittämättömän hieno suhde luontokappaleisiin mm koiriin. Fredi kertoi, että kerran jossain keikkapaikan takapihalla oli vihainen koira -aitauksessa kylläkin - josta omistaja bändiä varoitteli. Kun kundit sitten menivät kurkkaamaan takapihalle oli Pera jo aitauksessa rapsuttelemassa koiraa.

Oisko ollut amorada?
 
No sepä se,toi apojando on klassisen kitaransoiton terminologiaa,mistä lie putkahti mieleeni.
 
Martson juttu tosta "keittiön kauhu"-orkasta pitänee osin paikkansa,Kokkolan Seurahuoneella joskus 81 oltiin housebandina ja Fredi&ME tuli solistivierailulle,Fredi oli siihen aikaan todella tuhdissa kuosissa ja tää Pena P. ja rumpalikin olivat lähes samaa sarjaa,jotenkin muistan keittiön vanhan keittäjän kauhistelleen jälkeenpäin tarjoilijoille näitä "suursyömäreitä",olivat kuulemma lisää ruokaa pyytäneet ja tossa paikassa se oli ennenkuulumatonta,hernesoppaakin sai vain sen yhden lautasellisen!
 
Yleensä ruoka oli sitä luokkaa että yks annos riitti mulle,kerran saatiin mm. ranskalaisia ja lanttulooraa(!)ja oli sentään toukokuu :-D

Yleensä ruoka oli sitä luokkaa että yks annos riitti mulle,kerran saatiin mm. ranskalaisia ja lanttulooraa(!)ja oli sentään toukokuu :-D
 
-Niin. Ja jos olisitten olleet Savossa päin, niin edellisten lisäksi juomaksi olisi tullut lämmintä kolloo.
 
Edit: Sitä nimittäin tarjottiin Leppävirralla, kun "kaikki muu ol' loppununna.'

-Niin. Ja jos olisitten olleet Savossa päin, niin edellisten lisäksi juomaksi olisi tullut lämmintä kolloo.
 
Edit: Sitä nimittäin tarjottiin Leppävirralla, kun "kaikki muu ol' loppununna.'
 
Savossa myös kuultua:
 
"Soettajille oes päevällisiä kuailkiäryleitä jos meinootte keran jottain syyvvä? Niitä on tuolla jiäkuapin piällä!"

Kerran vedettiin huumaavaa humppamusiikkia aikanaan vanhassa Leppäkertussa. Rumpalina oli yksi raudoittaja joka ulkoiselta olemukseltaan oli todella fiksun ja sivistyneen näköinen. Sellainen oikea hurmuri. Punainen pikkutakki ja siistit "homoviikset"! No siinä keittiössä kyöhnäsi ja kihnitti yksi tarjoilija siinä ympärillä tauoilla koko illan ja oli silminnähden kiinnostunut tästä meidän hurmurilta näyttävästä rumpalista. Tää rumpali oli semmonen tuppisuu joka ei paljon puhunut enemmmän kun tietää! Katteli vaan kun pöllö puusta. No sitten tää innokas tarjoilija tunki siihen taukohuoneen pöydälle mahtavat passinsa ja tikettinsä melkein tämän rumpalin suuhun ja kysyi viekoittelevalla äänellä? "No mitäs ne soittajat oikein haluais...syödä?" No sillon tämä rumpali mölähti semmosella ammattikoululaisen kouluttamattomalla äänellään:" Tuo nyt ensin semmoset huussinluukun kokoset pihvit niin katellaan sitten mittee vielä sen piälle mahhaan mahtuu!" Näki kuinka tarjoilijatytön illuusio seksiä tihkuvasta ravintolamuusikosta romahti samantien ja se otti heti pari askelta taaksepäin eikä kiehnänny tai kyhnyttänyt enää loppuiltana yhtään vaan keskitty vaan töihinsä!