Tanssimusiikki ›

Mambasta en sano mitään, mutta se rumpali veti kyllä helewetin hienon rumpusoolon.

Ja Vaara heitti ihan kohtuullisen vitsin välispiikkinä: "Aviolittomme salaisuus on siinä, että me käymme vaimon kanssa kerran viikossa ravintolassa juhlimassa. Ensin syödään hyvin kynttiläillallisella ja juodaan hyvää viiniä ja sitten tanssitaan. Vaimo käy keskiviikkona ja minä torstaina."

Ei vaan oli sairrraaan hyvä bändi. Se Marian Patresku on pahuksen vikkeläsorminen pelimanni.
 
tykkäsiks oikeesti?
 
Ei vaan, piti kysyä, kun olen oikeesti kuullut jätkää livenä:
 
Eikö teitä rasita toi tuollainen kaikkien reikien täyteen
fillaaminen? Luulis et jos olis kitaristina samassa bändissä niin tulis ikävä kun ei mahdu mihinkään soittamaan mitään.
 
Itelle vaan tule sellanen tunne herran soitosta.
 
Ei sillä eikä millään et pystyis ite samaan..

tykkäsiks oikeesti?
 
Ei vaan, piti kysyä, kun olen oikeesti kuullut jätkää livenä:
 
Eikö teitä rasita toi tuollainen kaikkien reikien täyteen
fillaaminen? Luulis et jos olis kitaristina samassa bändissä niin tulis ikävä kun ei mahdu mihinkään soittamaan mitään.
 
Itelle vaan tule sellanen tunne herran soitosta.
 
Ei sillä eikä millään et pystyis ite samaan..
 
Olihan se silti minusta tyylitajunen - ja soittotyyliähän pitää sitten tsekata, jos munaleikkurimies kiipee lauteille - kummankin.
 
Tossa konsertissa ja ainoana harmoniasoittimena se ainakin toimi. Oli toki kaukana jostain Wynton Kellystä (mun suosikkipianisti), mutta juuri sitä Walleria, mitä ajettiin ko. konsertissa takaa.