Tanssimusiikki ›

Hommassa kuin hommassa tapaa keski-ikäisiä ihmisiä, jotka kokevat että homma ei enää miellytä mutta vaihtoehtoja ei ole ja sitten ollaan katkeria.

Niinpä, mutta mun mielestö neljävitonen ei ole vielä vanha! Silloin pystyy vielä oppimaan vaikka mitä. Jostain syystä vaan tuntuu, että neljänkympin jälkeen ollaan jo valmistautumasssa eläkkeelle siirtoon ja mitään uutta ei enää kannata suunnitella...sellaista joukkoapatiaa, joka näkyy niin monessa jutussa.

Tavallaan mä ymmärrän sen, että niin monet ovat pettyneitä koko musabisneksen nykytilaan, itsekin ajoittain olen. Mutta sitä suuremmalla syyllä pitäisi jaksaa tsempata ja yrittää siellä missä sitä duunia on. Musiikkiahan tarvitaan ja tehdään vuosi vuodelta enemmän.

Jess!
Jos tarvitsette jumalattoman hyviä putkivahvistimia niin meikäpoika tekee."Löysin " tämän harrastuksen n. 5 vuotta sitten kun piti keksiä vapaa-ajalle muutakin kuin kaljoittelua.Tää voittaa sen 100-0.

Moi!
Eikö se humpan-/vanhantanssimusiikin soitto kannate jo pikkuhiljaa heitellä pois.
Sen musiikin ostajat/kuuntelijat alkaa olla jo pikkuhiljaa haudassa. Se lienee suurin syy miksi keikat vähenee?
Kyllä ne baarit/ravintolat jossa bändit soittaa nykyajan musaa
(pop-rock yms.)ovat hyvin kansoitettuja vaikka soittais "nimetönkin" bändi.
Itse ainakin kierrän kaukaa ne juottolat jossa on ravintolaorkesteri kaikkine perinteineen.
 
ps. haitarilla voi soittaa muutakin kun varisevat lehdet ja säkkijärven polkka.
Itse olin kuulevinani hanuria jopa ZZ Top:n uudella levyllä.
 
ps 2. tämän ketjun aloittaja on kyllä aivan oikeassa tämän osaston katkeruudesta.

Moi!
Eikö se humpan-/vanhantanssimusiikin soitto kannate jo pikkuhiljaa heitellä pois.
Sen musiikin ostajat/kuuntelijat alkaa olla jo pikkuhiljaa haudassa. Se lienee suurin syy miksi keikat vähenee?
 
Mitäs me "Menneisyyden vangit"!

Tapasin kerran Erik Lindströmin ja hän kertoi elämän kaarestaan näin:
 
"Silloin 60-luvulla oli pakko tehdä studiossa neljä humppaa päivässä, jotta sain itselleni auton ja kesämökin ja vaimolle turkin ja illalla sitten kavereiden kanssa soiteltiin omia biisejä narulle. Se oli sitä terapiaa, jotta jaksoi taas seuraavana päivänä humppaa. Sinfiksen viulistitkin jäivät päivän päätteeksi näkkileipäpalkalla soittelemaan mm. omiani ja Laurilan Heikin sävellyksiä narulle."

Mä oon itsekin miettinyt tota keiikojen vähenemistä. Oliskohan noin että nykypäivänä musiikkia on niin jumalattomasti tarjolla kaikissa muodoissaan, karaokena, autoissa , radioasemilla että maksajat pitävät muusikkoa liian kalliina, tarkoitan nyt vaikka tätä minimipalkkaa.Jos aikoo tilinauhaansa näyttää Muusikkojen Työttömyyskassassa työttömyyspäivärahaa varten, niin päiväpalkkahan pitäis olla ilmeisesti noin 120€ kesälomarahoineen.
Tottahan sekin on että kaikki vanhenemme ja mulla ainakin on tunne että nuorempi polvi ei noin yleisesti piittaa paritanssimisesta paskankaan vertaa. Poikkeuksia tietenkin on, näitä tanssilattiakiitäjiä on nuorissakin.
Asun itse suht. pienellä paikkakunnalla ja olen paljon puuhaillut nuorten musiikinharrastajien kanssa, ja olen tullut huomaamaan että ei niilläkään mitään esiintymismahdollisuuksia ole.Nuorisotalo ei kuulemma montaa vuotta motivoi ilmaisesiintymiseen.
Itse aloin 12-vuotiaana soittamaan hirvipeijaisissa ukoille haitarilla humppaa.Suosioita ja sahtia.

murphyn lait
 
6. Jos asiat jätetään oman onnensa nojaan, ne menevät huonosta pahempaan.
 
Ei hassumpi laki Murphyllä. Pätee aika hyvin tanssimusiikkiin - jos uudistumista ei tapahdu, keikat vähenee entisestään.

Mä oon itsekin miettinyt tota keiikojen vähenemistä. Oliskohan noin että nykypäivänä musiikkia on niin jumalattomasti tarjolla kaikissa muodoissaan, karaokena, autoissa , radioasemilla että maksajat pitävät muusikkoa liian kalliina,
 
Henk. koht. kokemuksiin perustuen väittäisin suurimman syyn olevan tämän:
 
Kun joskus "rentoutumis" reissulla olen poikennut johonkin elävää tanssimusaa tarjoavaan soittoruokalaan niin järestään on "hyvä fiilis" karissut hetkessä kun olen kuunnellut illan orkesteria.
 
Siis aivan järestään hirveätä soittoa/saundia on ollu tarjolla. Eli onko "ravintolabändeillä" tosiaan niin tympeätä duunia että sen huomaa jo naamasta, kun 10 min. on seurannut??
Ja kun vituttaa niin sit vilkuillaan kelloa ja soitetaan vähän sinnepäin.
 
Toinen seikka johon olen kiinnittänyt huomiota on sitten noi niinku "Tähtiartistien" taustabändit.
Eli kun bändi soittaa niitä settejä (yleensä alkuillasta) jolloin "tähtisolisti" ei oo vielä mukana niin taaskin mennään ihan hälläväliä tatsilla. Yäks.
Ja sitten kun illan kliimaksi saapuu paikalle niin sit vähän ruvetaan "Rokkaamaan" .
 
Ymmärränhän minä että noinhan se menee, mut miksi sit pitää lupautua hoitamaan 5 settiä illassa jos ei jaksa soittaa kunnolla kun 2.? Kyllähän ravintolasta kun ravintolasta löytyy se paikallinen DJ joka soittaa levyt siihensaakka kunnes jengi tulee raflaan,,,( eli noin klo. 23.00 alkaen)
Jolloin mun mielestä 2 tiukkaa tunnin settiä on siis parempi kun kokoillan "puolivalot päällä turaaminen".
Loppuillasta Dj soittaa sit humalaisille finnhitsejä ja muita äidin pikkupoika osaston biisejä ja homma toimii.
Bändikin pääsee kasaamaan kamat silläaikaa "kantokuntoon" jolloin pääseekin hetikohta roudaan valomerkin jälkeen, ja on taas hieman aikasemmin "mamman vieressä kotona"..
 
Tanssilavat on taas tietysti ihan toinen juttu....sinnehän tullaan nimenomaan tanssimaan eikä juomaan.
 
Niih, kylläpä taas helpotti,,, pankaa perkules hanttiin ohj. toimistoille. Nehän ne kait nykyiseen käytäntöön on syynä,, (joo kyllä pojat hoitaa koko illan musat tyyliin..) Mut olen huomannu että kyllä ainakin ravintolat on valmiita tohon 2 setin hommaan jos vaan siis bändi toimii vilpittömästi ja meininki on kova...
 
Kiteytettynä: Parempi parin tunnin tiukka meininki, kun kokoillan kidutus,,, puolin ja toisin..??

Ymmärränhän minä että noinhan se menee, mut miksi sit pitää lupautua hoitamaan 5 settiä illassa jos ei jaksa soittaa kunnolla kun 2.? Kyllähän ravintolasta kun ravintolasta löytyy se paikallinen DJ joka soittaa levyt siihensaakka kunnes jengi tulee raflaan,,,( eli noin klo. 23.00 alkaen)
 
Niin, ja miksi "oikeissa" töissä pitää lupautua olemaan töissä 8 tuntia päivässä vaikka ei millään huvittaisi olla kuin 2 tuntia...
 
Itsekin olen kyllä sitä mieltä, että soittoajat ovat nykyään aivan liian pitkiä ravintolapuolella. Ensimmäisen setin ajan saa soittaa tyhjille seinille, ja viimeisen setin aikana porukka on niin jurrissa, että niille on ihan sama, soittaako tiskijukka vai orkesteri.
 
Niih, kylläpä taas helpotti,,, pankaa perkules hanttiin ohj. toimistoille. Nehän ne kait nykyiseen käytäntöön on syynä,, (joo kyllä pojat hoitaa koko illan musat tyyliin..) Mut olen huomannu että kyllä ainakin ravintolat on valmiita tohon 2 setin hommaan jos vaan siis bändi toimii vilpittömästi ja meininki on kova...
 
No, riippuu ravintolasta ja orkesterista. Jos tavallinen ravintolabändi alkaa panna liikkeelle ukaasia, että "mehän ei yli kahden tunnin soiteta", niin eipä tarvi monesti enää soittaa sitäkään vähää. Eikä suuri yleisö (eikä niin ollen monet kapakitkaan) kaipaa mitään älyttömän hyvää ja energistä soittoa. Useimmille riittää, että lavalta kuuluu jotain tuttua ja turvallista surinaa, joka ei olennaisesti häiritse kaljanottoa ja tanssilattialla raahustamista.
 
Itse olemme vähentäneet ihan tietoisesti noita viiden ja puolen tunnin vetoja, mutta kyllä se sitten onkin näkynyt keikkojen ja keikkapaikkojen määrässä. Keikat ovatkin sitten sitä parempia, mutta rahaa tulee vähemmän. Ihan tyytyväisiä olemme silti, kun ei kenenkään leipä ole yksinomaan keikkailusta kiinni. Mutta jos olisi täysin tanssikeikkojen varassa, niin kyllähän noiden koko illan soittojen kanssa vain olisi opittava elämään; ainakin niin kauan, kuin kapakoiden aukioloajat ovat mitä ovat. Itse en ole sattuneesta syystä keikkaillut esim. 70-luvulla, mutta olen ymmärtänyt, että eivät silloin juuri mitkään kapakat olleet auki kolmeen tai neljään, ja soittoajatkin olivat täten inhimillisempiä. Tosin koko kapakkakulttuuri lienee tuolloin ollut kuukausibändisysteemeineen ym. varsin toisenlainen.

Itsekin olen kyllä sitä mieltä, että soittoajat ovat nykyään aivan liian pitkiä ravintolapuolella. Ensimmäisen setin ajan saa soittaa tyhjille seinille, ja viimeisen setin aikana porukka on niin jurrissa, että niille on ihan sama, soittaako tiskijukka vai orkesteri.
 
"Toisinajattelija":
 
1. Mitä siitä vaikka kapakka on tyhjä? Duuniahan se tyhjille seinille soittaminenkin vain on. (Vai ollaanko sitä niin suuria tähtiä, että ilman ihailijoita ei voi soittaa? Olen huomannut sellaista tautia esiintyvän). Jos ihan tyhjä, voi soittaa jotain kivaa, jos edes muutama, niin laatu voi hyvin korvata määrän.
 
2. Onko soittaminen muka niin rasittavaa? Parista setistä vasta alkaa lämmetä (vai miten te "verryttelette"?) ja neljä settiä tuntuu oikein mukavalta.
Joskus 8 tunnin veto on tuntunut vähän rasittavalta (kolme taustoja ja viisi huttua)
 
PS Huomenna eka keikka 14-17, toinen 19-24

2. Onko soittaminen muka niin rasittavaa? Parista setistä vasta alkaa lämmetä (vai miten te "verryttelette"?) ja neljä settiä tuntuu oikein mukavalta.
Joskus 8 tunnin veto on tuntunut vähän rasittavalta (kolme taustoja ja viisi huttua)
 
Eipäs pullistella siellä takana. Soittamisen lisäks pitäis huomioida matkat myös osana työtä. Ei se keikkailu oo yksin soittamista, kait. Satakunnasta perjantaiks Foxiaan keikalle ja siitä seuraavana päivänä Naapurinvaaralle ja sunnuntain aikana takaisin Satakuntaan kotikulmille. Kyllä se kolmekin settiä alkaa joskus olemaan ihan tarpeeks.

Eipäs pullistella siellä takana. Soittamisen lisäks pitäis huomioida matkat myös osana työtä. Ei se keikkailu oo yksin soittamista, kait. Satakunnasta perjantaiks Foxiaan keikalle ja siitä seuraavana päivänä Naapurinvaaralle ja sunnuntain aikana takaisin Satakuntaan kotikulmille. Kyllä se kolmekin settiä alkaa joskus olemaan ihan tarpeeks.
 
Jos on päätoiminen roudari ja sivutoiminen soittaja, niin varmaan se sitten niin on.

päätoiminen roudari ja sivutoiminen soittaja
 
Lisään ton jäsenkuvaukseeni oitis. Niin se on.

"Toisinajattelija":
 
1. Mitä siitä vaikka kapakka on tyhjä? Duuniahan se tyhjille seinille soittaminenkin vain on. (Vai ollaanko sitä niin suuria tähtiä, että ilman ihailijoita ei voi soittaa? Olen huomannut sellaista tautia esiintyvän). Jos ihan tyhjä, voi soittaa jotain kivaa, jos edes muutama, niin laatu voi hyvin korvata määrän.
 
Niin no, minusta vain on mukavampi soittaa yleisölle kuin seinille. Kyllähän se palkka juoksee toki tyhjälle salille soittamisestakin, mutta kyllä minä ainakin tunnen sellaisessa tilanteessa oloni vähän hölmöksi. Mutta siitä olen samaa mieltä, että parempi muutama ihminen, jotka diggaavat, kuin salintäysi kitisijöitä.
 
2. Onko soittaminen muka niin rasittavaa? Parista setistä vasta alkaa lämmetä (vai miten te "verryttelette"?) ja neljä settiä tuntuu oikein mukavalta.
Joskus 8 tunnin veto on tuntunut vähän rasittavalta (kolme taustoja ja viisi huttua)
 
Soittamisen rasittavuus riippuu monesta tekijästä soittoajan lisäksi: yleisöstä, ohjelmistosta, paikan akustiikasta, instrumentista, äänentoistosta, lämpötilasta, tarjoilijoista, itsestä, humalatilasta tai sen puutteesta. Soittaminen voi olla rasittavaakin, ei aina jaksa vain hymyillä ja etsiä hyviä fiiliksiä jonkin Tiikerihain virheettömästä komppaamisesta. Ehkä minulla on sitten asenneongelma. Aina on silti keikat vedetty; koskaan en ole käynyt mankumassa, että eikö soiton alkua voitaisi siirtää, kun ei tuota porukkaakaan ole.
 
Itse en ole joutunut vetämään kuin enimmillään seitsemän tunnin vetoja kerralla. Se on jo puhaltajan kannalta vähän liikaa. Usein taas tuntuu, että pari tuntia on aivan liian vähän: liikaa hyviä biisejä jää soittamatta ja keikka ikäänkuin loppuu kesken. Mutta mieluummin kuitenkin niin, että tekisi mieli soittaa vähän lisää kuin se, että kuudennella setillä vilkuilee kelloa joka biisin jälkeen ja miettii, että eikö tämä ikinä lopu.
 
PS Huomenna eka keikka 14-17, toinen 19-24
 
Tänään pitäisi mennä vetämään 15 vuoden tauon jälkeen tiernapoikakeikka firmajuhliin. Vähän jänskättää. Missähän muualla saa muuten tummahipiäistä henkilöä nimittää murjaaniksi ilman oikeusjutun pelkoa?

Tänään pitäisi mennä vetämään 15 vuoden tauon jälkeen tiernapoikakeikka firmajuhliin. Vähän jänskättää. Missähän muualla saa muuten tummahipiäistä henkilöä nimittää murjaaniksi ilman oikeusjutun pelkoa?
 
"Afrikkalais-suomalainen"?
 
Ei taida oikein istua säveleeseen.

Pitäiskö herätä?
 
Miksi tanssimusiikkibisnes kuolee. Ei ole tanssijoita. Miksi ei ole tanssimuusikoille keikkaa. Ei ole tanssijoita.
 
Missä mahtaisi olla vika. Kannattaisiko ehkä tarkistaa ohjelmistoa. Mikä uppoaa kansaan. Menkää katsomaan kapakoita mihin on kovimmat jonot ja imu ja kuunnelkaa mitäs siellä soitetaan.
 
Jos meinaa keikkailla saa uralinpihlajat ja satumaat heittää romukoppaan. Ruuvata kalenteria pari kolkyt nelkyt vuotta eteenpäin ja alkaa katselemaan uudempaa ohjelmistoa.
 
En voi sanoa, että meidän orkesterimme olisi mitenkään erityisen menestynyt tai olisin itse mikään haka tietämään tanssibisnestä.
 
Mutta: Uusittiin ohjelmistoa ja uusitaan edelleen. Otettiin ne äidin pikkupojat ym. mukaan. Panostettiin uuteen kalustoon ja ollaan pari vuotta treenattu säännöllisesti. Opeteltu ihan uutta asennetta soittamiseen. Meidän seniori basistimmekin alkoi treenaamaan funky bassoa.
 
Mitä tapahtui. Keikkamyynti on tuplaantunut aikaisempaan. Porukkaa pystytän tanssittamaan vaarista nuormepaan väkeen. Vedetään tarvittaessa sitä vanhaaakin kamaa. Tulee soittoja "kuulin kaverilta, että olitte olleet soittamassa siellä ja siellä. Pääsettekö me halutaa just teidän bändi."
 
Ei tämä nyt mikään kultamuna ole, mutta jotain on tehtävä, jos ei muuta, niin ainakin uudistauduttava. Se auttoi meitä.
 
Mika

Oisko joku joku ammattilainen ollut tyytyväinen mun tän illan keikkaani?
 
Ison liikeyrityksen pikkujoulu, liksat kohdallaan, roudausmatka 5 km.
 
Mutta: tilaisuuden aikataulu pätki niin pahasti, että ehdimme soittaa yhden ainoan setin?????
 
Just kun alkoi olla tunne, että soitto ja yleisö on handussa, niin piti lopettaa.
Just kun kiva olisi alkanut muuttua tosi kivaksi.
 
Ainakin mulle jäi paha maku suuhun. En keksinyt mihin olisin pianoni kanssa lähtenyt lisää soittamaan. Lähdin kiukuissani kaljalle.

Ainakin mulle jäi paha maku suuhun. En keksinyt mihin olisin pianoni kanssa lähtenyt lisää soittamaan. Lähdin kiukuissani kaljalle.
 
Olen joskus funtsaillut näitä "kissanristiäiskeikkoja",kun niissä on jos jonkinlaista oheisohjelmaa ja muusikot saattavat olla pitkiäkin aikoja stagella melkein kuin tyhjän panttina. No jotain fanfaareja pääsevät sitten silloin tällöin vetämään. Jotenkin tuntuisi soittajien kannalta mielekkäämmältä, että annettaisiin bändin soittaa ainakin puolen tunnin yhtäjaksoisen setin ja sitten olisi selkeä muun ohjelman jakso ja taas selkeä soittosetti.
 
Kaikkein sekavimmassa tapahtumassa missä olen ollut, on soittoa katkaistu illan aikana useammpiakin kertoja kesken biisin.

Tänään pitäisi mennä vetämään 15 vuoden tauon jälkeen tiernapoikakeikka firmajuhliin. Vähän jänskättää. Missähän muualla saa muuten tummahipiäistä henkilöä nimittää murjaaniksi ilman oikeusjutun pelkoa?
 
Jukka Virtasen kuolematon kommentti Levyraadin ajoilta:"Tämä 'enempi ruskettunut' laulaja esittää . . . . "

laatu voi hyvin korvata määrän.
 
Kaunis ajatus Baron, voisit hyödyntää sitä myös kirjoituksissasi.