Tanssimusiikki ›

Meinasi katketa, muttei katkennut kun baarissa alkoi palohälytyskello kilistä. Soitettiin biisi loppuun ja lähdettiin pihalle.

jukkajylli: Kerran keikalla syttyi styrkkari palamaan. Silloin biisi katkes eika vaan meinannut.
 
Peaveyt taitaa syttyä helpoimmin. Kerran Mäntsälän NELIAPILASSA kävi näin kesken soiton, mutta eipä soitto katkennut kuitenkaan.

Kerran Oulussa silloisessa Peikonpesän ravintolassa tuli hovi kesken biisin ja käski kuuluttaa kaikki poistumaan rauhallisesti ulos. Oli tullut pommiuhkaus. Biisi loppui siihen, kuulutin jonkin tekosyyn nojalla kaikkia poistumaan ja lähdettiin itsekin pihalle. Soittovehkeet jäi siihen, tosin nyt jo edesmennyt Suomalaisen Arppa muisti kyllä ottaa tuliterän pianohaitarinsa mukaan ulos.

Oltiin hääkeikalla ja joku urpo ukko alkoi tanssimaan ylikorostetun lavein askelin ympäri lattiaa. Vedetliin Final coutdownia siinä menemään ja eiköhän siinä lentänyt lasi paskaksi lattialle juomineen päivineen. Oltiin samalla tasolla ja sirpaleita tuli orkesterinkin sekaan. Soitto jatkui vielä. Sitten tämä parkettien partaveitsi alkoi potkimaan niitä sirpaleita ja jalka takertui kitaristin mikkipiuhaan. Mikki lensi komeassa kaaressa kunnon poksauksen päästäen lattialle. Kitaristi heitti kitaran telineeeseen, meni siivouskomerolle, otti rikkalapion ja harjan, siivosi lasinsirut, heitti ne roskiin ja palasi mikin ääreen ---- iiitsö faainaal caundauuun.... Koko tämän episodin ajan soitimme teemaa kaikessa rauhassa. Porukka seurasi mielenkiinnolla, mitä tapahtuu.

Laulusolistimme on paahtanut kanssamme parikymmentä vuotta sokean härkäpäisenä, minkään antamatta katkaista laulantaa - yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Lähti "Orvokkiseppele"-valssin kertsi, jossa hän onnistui sekoilemaan säkeessä "Rinnallas kirkkoon kun astun". Tuloksena oli puoli-improvisatorinen "...kanssas kun astun", jonka hevos-assosiaatiot tiedostettuaan pystärimme ulosannin katkeaminen oli tosiasia.

jukkajylli: Kerran keikalla syttyi styrkkari palamaan. Silloin biisi katkes eika vaan meinannut.
 
Mulla oli keikalla just remontista tullut Bassman Ten, setin loppupuolella rupes tulemaan selän takaa melkoiset savuntuprahdukset. Kerkesin jo säikähtää ja tais taas muutama ääni jäädä väliin kun DJ kopista lavan vierestä kaveri huikkas "kokeilin vaan savukonetta"

JK: Mulla oli keikalla just remontista tullut Bassman Ten, setin loppupuolella rupes tulemaan selän takaa melkoiset savuntuprahdukset. Kerkesin jo säikähtää ja tais taas muutama ääni jäädä väliin kun DJ kopista lavan vierestä kaveri huikkas "kokeilin vaan savukonetta"
 
Hoho, mahtavaa. Mulla oli just toisin pain, eli kesti hetken ennen kuin tajusin etta karyava laite on mun styrkkari. Itseasiassa se mykistyi ennen kuin huomasin sen olevan liekeissa.

kenonen: Oltiin hääkeikalla ja joku urpo ukko alkoi tanssimaan ylikorostetun lavein askelin ympäri lattiaa. Vedetliin Final coutdownia siinä menemään ja eiköhän siinä lentänyt lasi paskaksi lattialle juomineen päivineen. Oltiin samalla tasolla ja sirpaleita tuli orkesterinkin sekaan. Soitto jatkui vielä. Sitten tämä parkettien partaveitsi alkoi potkimaan niitä sirpaleita ja jalka takertui kitaristin mikkipiuhaan. Mikki lensi komeassa kaaressa kunnon poksauksen päästäen lattialle. Kitaristi heitti kitaran telineeeseen, meni siivouskomerolle, otti rikkalapion ja harjan, siivosi lasinsirut, heitti ne roskiin ja palasi mikin ääreen ---- iiitsö faainaal caundauuun.... Koko tämän episodin ajan soitimme teemaa kaikessa rauhassa. Porukka seurasi mielenkiinnolla, mitä tapahtuu.
 
Melko säyseä rokroksolisti ..rok rok!

Joo..oisko ollut 2009, Kilpisjärvi...vanhempi patu kuoli pöytään ihan tosta vaan
joten piti pistää biisi poikki...ja ei tarvinnut enää sinä ehtoona soittaa, melko karu yhtälö = toisen kuolema on toisen onni.

WanhaWetäjä: Joo..oisko ollut 2009, Kilpisjärvi...vanhempi patu kuoli pöytään ihan tosta vaan
joten piti pistää biisi poikki...ja ei tarvinnut enää sinä ehtoona soittaa, melko karu yhtälö = toisen kuolema on toisen onni.
 
Mä oon ollut tansseissa (yleisönä) jossa tanssija kuoli lavalle. Kun ambulanssi oli korjannut ruumiin (landella ne kuljettelee) tanssit jatkui.

Laivamuusikkoaikaan , 8 v Lpr-Viipuri, noita kuolemantapauksia sattui useampiakin. Laiva vain jätti poistuneen seuraavalla sululla ja matka /humppa jatkui.

Hääkeikalla polkka katkesi, kun morsiamen isoisä sai sydärin kesken polkan ja kuoli saamiinsa vammoihin ambulanssissa. Myös häät loppu siihen.

Kerran Päiväkummun keikalla meni sähköt poikki. Biisi katkes muilta paitsi rumpalilta, joka paukutti sisukkaasti säkeistön loppuun. Eli biisi meinas kaketa, muttei kuitenkaan. Ainoastaan sovitus muuttui lennossa primitiivisemmäksi.

Rämppy: Kerran Päiväkummun keikalla meni sähköt poikki. Biisi katkes muilta paitsi rumpalilta, joka paukutti sisukkaasti säkeistön loppuun. Eli biisi meinas kaketa, muttei kuitenkaan. Ainoastaan sovitus muuttui lennossa primitiivisemmäksi.
 
Aijoo. Bilebändin alkuaikoina meni kerran pienellä ulkolavalla sulake, kun joku innokas pirkko onnistui kippaamaan siiderinsä talon, öh, sääturvalliseen sähkökeskukseen. Onneksi oli just tulossa huudatuskohtaus, olikohan levoton tuhkimo tai joku muu kusiralli, niin topilauma ei huomannu mitään. Talon seppä (joka oli oikeasti paikan kokki) ehti vetää sähköt muualta ennenkuin viimeiset kertsit taas "räjähti" (voi vittu) käyntiin. Ainoostaan känninen basisti kysyi biisin jälkeen, että miksi lavavalot piti himmentää huudatuksen ajaksi? Katsoin sitä tällaisella ilmeellä: http://images.uncyc.org/commons/thu … inseteli.jpg/180px-Tonninseteli.jpg

joskus laivalla tuli sivurullaus aika raju niin se heitti minut lavan sivuun mutta ei katkennut yletyin haikkaan sen verran että pelitti.

Muutama vuosi sitten solistimme tuli suoraan kesämökkireissultaan hääkeikalle (tietenkin taksilla), ja asteli keikkapaikalla ensi töikseen baaritiskiä kohti... Ja hääkeikalla kun ollaan, niin tauothan tuppaavat venymään, joten siellä ehtii viettämään aikaa.
 
Eka setti meni ihan hyvin jo mökillä aloitetusta nuottiöljyllä voitelusta huolimatta, solistimme kun oli rautainen ammattilainen, aikanaan vuosikausia humppapeltoja kyntänyt.
 
Toisessa tai kolmannessa setissä esitimme Nat King Colen kappaleen "Too Young" eli Liian nuori. Olisikohan ollut suunnilleen kohdassa "Onnen taivas aukeaa...", niin solistimme rämähti rumpuja hipoen soittolavan nurkkaan selälleen! Mutta, eipä katkennutkaan biisi! Hän lauloi kappaleen loppuun lähes selällään ja seinään hieman nojaten, emmekä onneksi liikaa hämmentyneet, joten pystyimme jatkamaan loppuun.
 
Laulajamme tokaisi noustessan vain, että "piru kun on tuo polvi vaivannut viime aikoina!", vaikka syypää jalkojen pettämiseen kyllä mielestämme oli ihan joku muu... Hän pystyi kuitenkin seisaaltaan klaaraamaan loppukeikan! Todellista ammattilaisuutta! :-)

Milloinka oma soittosi vaikeni?
 
Vammalan Seke. Yks patu veti koko illan kaksin käsin ja tulkitsi tyylillään tangot ja valssit soolona mennen tullen. Siinä Uotisen Jormakin olis jäänyt toiseks, sen verran omaperäistä tulkintaa oli. Teatterikouluun heittämällä sisään niillä muuveilla. Koko yleisö ja henkilökunta nauroi likimain koko illan.
 
Viimeisten kipaleiden jälkeen äijä kävelee rumpalin eteen ja vetää lippaan samaan aikaan huutaen helvetin kovaa: "PIONEERI KIITTÄÄ!

Oltiin sequtriolla (laulaja - kitaristi - minä taustoitus) Messukylän työväentalolla ja solisti oli läväyttänyt pienen nuottinipun Traynor-mikserivahvistimensa jäähdytysrimojen päälle. Kesken Dirlandaan "Reinoori" sitten ylikuumeni ja pimeni. Mitään muuta ei kuulunut, kun kitaristin "tsiqutsiquwaqutsiqu" - wahikomppi (oli vähän diskompi sovitus).
 
Onneks nuottinipunpoiston ja hetken jäähdyttelyn jälkeen vanha sotaratsu toimi hienosti koko illan.

Ammatti on kun vetää,niin sitten vetää ja kunnolla.
-no hän ei saanut viinakaupasta viinaa vaikka oli sensessonit päällä.
tuli asiakas toivomaan polkkaa.-
tottakai tulee sanoi hän-
-ja sitten soitamme ja myös laulamme polkan,..viipurin vihtori.
-Kas vihto...rikun..
-tuli paskat laulajalla housuun,mutta loppuun veteli vihtorin,ei mennyt poikki.

Kultaisella 80-luvulla basistiltamme tipahti ylähampaat lattialle. Nauratti niin pirusti, että biisi katkes. Siinä se hetken pompotteli, ja muikisteli menemään. Sit se meni kyykkyyn, nakkas hampaat suuhun ja jatkoi laulamista. Tuskin se lava ihan steriili oli. Tauolla repesin uudelleen, kun Herra B tuumas, että "en kyllä ikinä pese hampaita, jos on illalla keikka". Niitä oli aika monta viikossa.
Sama Herrasmies oli kerran treenannut päivän iskelmähitin. Vakuutti meille, että taittuu. Taittuihan se muuten, mutta melodian muisti ihan päin persettä. Silloinkin hekotutti niin paljon, etten pystynyt soittamaan. Enää ko. basisti ei tietääkseni keikkaile. :)