Tanssimusiikki ›

Menee vähän OT, mutta menköön. Jos haluaa antaa positiivista palautetta orkesterille, niin kannattaisikohan sitä antaa niinku face-to-face keikkapaikalla vai esim. nettisivujen tai fb-sivujen kautta. Millaista (positiivista) palautetta haluaisitte kuulla? Olisiko tää jotenkin niinku että "hyvä keikka!" Vai "tosi kivat hitaat valssit" Vai Haluatteko yleensäkään palautetta? Onko hyvä keikka sellainen missä ei kuule negatiivista, mutta ei positiivistakaan? Onko paras palaute hymyilevä ja reippaasti taputtava yleisö? (naista takaisin hakuriviin kädestä saatettaessa on yhdellä kädellä vähän hankala taputtaa, siksi varmaan ns. väliaplodit ovat usein kovemmat kuin parin jälkimmäisen osan jälkeen taputetut.)
 
Suomalaisenhan on tunnetusti vaikea ottaa kehuja vastaan ja ollaan varmaan aika huonoja sellaisia antamaankaan. Negatiivista sen sijaan, varsinkin kasvottomana internetissä on liian helppo pudotella tulemaan :/

HuNppabeibi: (naista takaisin hakuriviin kädestä saatettaessa on yhdellä kädellä vähän hankala taputtaa, siksi varmaan ns. väliaplodit ovat usein kovemmat kuin parin jälkimmäisen osan jälkeen taputetut.)
 
:/
 
Ensin taputtaminen ynnä riemunkiljahdukset ja sen jälkeen Marttaa kädestä kiinni ja menoksi. Eihän sitä nyt jäniksen selässä olla ;)

HuNppabeibi: Menee vähän OT, mutta menköön. Jos haluaa antaa positiivista palautetta orkesterille, niin kannattaisikohan sitä antaa niinku face-to-face keikkapaikalla vai esim. nettisivujen tai fb-sivujen kautta. Millaista (positiivista) palautetta haluaisitte kuulla? :/
 
Mun mielestäni hyvästä keikasta voisi kiittää antamalla per*että. Moni on varmaan näin tehnytkin ja toivoisin tämän ikiaikaisen perinteen jatkuvan.

hvinnamo: Mun mielestäni hyvästä keikasta voisi kiittää antamalla per*että. Moni on varmaan näin tehnytkin ja toivoisin tämän ikiaikaisen perinteen jatkuvan.
 
Kunhan se per*e on vaan tessin mukainen.

hvinnamo: Mun mielestäni hyvästä keikasta voisi kiittää antamalla per*että. Moni on varmaan näin tehnytkin ja toivoisin tämän ikiaikaisen perinteen jatkuvan.
 
Sitte taas hymyilyttäs hetken, sitähän tässä haettiin.

No niin nyt löyty Finlanders versio :) http://s21.postimage.org/r0kvdfjyv/Humppa_smiler.jpg

Anonymous-jazz: No niin nyt löyty Finlanders versio :) http://s21.postimage.org/r0kvdfjyv/Humppa_smiler.jpg
 
No niin. Nyt meni läppäri täyteen tavaraa.
Kaikkea sitä suusta tuleekin samalla kun nauraa.
Repesin täysin.

Anonymous-jazz: .. Arja Koriseva version suomeen, jota myytäisiin tietenkin ABC:n huoltoasemilla. Jotta muut orkesterit ja mies sekä naisartistit saisivat myös saman ilmeen.
 
Offtopic: Noin neljätoista vuotta sitten olimme perheen kanssa vierailulla erään sukulaisen luona. Yläkertaan johtavien rappusten vieressä oli helvetin isokokoinen Arja Korisevan juliste, oikein nimmarilla varustettu. Kannoin silloin n. kaksivuotiasta tytärtä yläkertaan ja huomasin, että tytär alkoi melkein itkemään nähdessään kuvan ja käänsi kiivaasti päätään pois tulomatkalla alakertaan jottei tarvitsisi nähdä taas tuota pelottavaa kuvaa. Kesti tosi kauan, että hän uskalsi itse kiivetä ne rappuset yläkertaan "Sarja Korisevan" kuvan pelossa.
 
Pahus. En onnistunut löytämään samaa kuvaa netin syövereistä, mutta tuossa on hieman samaa tatsia:
http://www.musakuvat.com/stock/albu … userpics/10002/koriseva4168mini.jpg
 
Nyt asutaan tuossa samassa talossa ja tuon samaisen tyttären huone on siellä yläkerrassa. Kuvaa ei tietenkään ole enää jäljellä mutta taidanpa tulostaa tuon kuvan töissä sellaiseksi julisteen kokoiseksi ja teippailla sen samaan paikkaan kuin sen alkuperäisen. Tuleekohan tyttärelle jotain ikäviä flashbackeja?

Tanssibändillämme oli eilen illalla treenit. Tällä kertaa keskityimme soiton sijasta treenaamaan hymyilyä. Aloitimme ilman soittimia. Ensin ei meinannut millään lähteä. Ei keneltäkään. Mutta sitkeällä yrittämisellä (ja kaverin avulla) saimme kuin saimmekin naamat pois peruslukemilta ja jonkunlaiset hymyä muistuttavat irvistykset aikaiseksi. Kahvitauon jälkeen (jonka aikana mm. kerroimme vitsejä ja nauroimme niille) palasimme treenien pariin. Nyt otimme mukaan soittimet. Ja samassa katosi se orastava hymy johonkin. Ei se ole kuulkaa helppoa. Keskittyä moneen hommaan yhtäaikaa. Pitäisi nuottia lukea ja soittaa lukemansa oikein. Hymyile nyt sitten siinä vielä, kun kaikki huomio menee muualle. Ja tempokin pitäisi saada oikeaksi. Eikä se hymy tahtonut irrota niidenkään biisien kohdalla, jotka pystyi soittamaan ilman nuottia. Kovasti, todella kovasti yritimme ja ehkä seuraavalla keikalla joku irvistys irtoaa. Mutta sitten yllätys: Heti, kun soitin laitettiin telineeseen ja reenit loppuivat, palasi kaikkien kasvoille helpottunut hymy. Keikalla on vähän sama homma. Ennen keikkaa ja sen jälkeen hymyillään kyllä. Kerrotaan kaskuja ja nauretaan. Mutta ei soiton aikana. Silloin ollaan töissä.

omarklah: Tanssibändillämme oli eilen illalla treenit. Tällä kertaa keskityimme soiton sijasta treenaamaan hymyilyä. Aloitimme ilman soittimia. Ensin ei meinannut millään lähteä. Ei keneltäkään. Mutta sitkeällä yrittämisellä (ja kaverin avulla) saimme kuin saimmekin naamat pois peruslukemilta ja jonkunlaiset hymyä muistuttavat irvistykset aikaiseksi. Kahvitauon jälkeen (jonka aikana mm. kerroimme vitsejä ja nauroimme niille) palasimme treenien pariin. Nyt otimme mukaan soittimet. Ja samassa katosi se orastava hymy johonkin. Ei se ole kuulkaa helppoa. Keskittyä moneen hommaan yhtäaikaa. Pitäisi nuottia lukea ja soittaa lukemansa oikein. Hymyile nyt sitten siinä vielä, kun kaikki huomio menee muualle. Ja tempokin pitäisi saada oikeaksi. Eikä se hymy tahtonut irrota niidenkään biisien kohdalla, jotka pystyi soittamaan ilman nuottia. Kovasti, todella kovasti yritimme ja ehkä seuraavalla keikalla joku irvistys irtoaa. Mutta sitten yllätys: Heti, kun soitin laitettiin telineeseen ja reenit loppuivat, palasi kaikkien kasvoille helpottunut hymy. Keikalla on vähän sama homma. Ennen keikkaa ja sen jälkeen hymyillään kyllä. Kerrotaan kaskuja ja nauretaan. Mutta ei soiton aikana. Silloin ollaan töissä.
 
Näin se vaan menee! Otahan plussa!!

omarklah: Tanssibändillämme oli eilen illalla treenit. Tällä kertaa keskityimme soiton sijasta treenaamaan hymyilyä. Aloitimme ilman soittimia. Ensin ei meinannut millään lähteä. Ei keneltäkään.
 
Ehkä hymyilyyn tarvittavat lihakset olivat juntturassa? Suosittelen ensihätään hierontaa ko. lihaksille, jotta paikat saadaan auki ja rennoiksi. Tämän jälkeen tulisi aloittaa ankara intervalliharjoittelu proteiinilisineen jne. Muista rittävä palautuminen treenin välillä. Ehkä korkeanpaikan leirikin tulisi kysymykseen?
 
Edit: Oivan ja halvan treenivälineen saa itse askarreltua esim. kahdesta ongenkoukusta, joista viilaillaan väkäset helvettiin. Niihin kiinnitetään levypainot siimalla. Itse kehoitan välttämään vanhanaikaisia monofiilisiimoja, ne kun ovat hieman tunnottomia ja venyvät. Tämän jälkeen ne koukut kiinnitetään alahuuleen molempiin suupieliin, otetaan tukeva haara-asento (muista selkää tukeva painonnostovyö) ja punneretaan hymyä naamalle levypainojen vastusta hyväksikäyttäen.
 
Luulen, että esim. Finnlandersin heput ovat hioneet hymyilytaitonsa huipputasolle jollain vastaavalla menetelmällä? He vaikuttavat hymyilemisen Arnold Schwarzenneggereiltä jokainen.

Jäärä: Ehkä hymyilyyn tarvittavat lihakset olivat juntturassa? Suosittelen ensihätään hierontaa ko. lihaksille, jotta paikat saadaan auki ja rennoiksi. Tämän jälkeen tulisi aloittaa ankara intervalliharjoittelu proteiinilisineen jne. Muista rittävä palautuminen treenin välillä. Ehkä korkeanpaikan leirikin tulisi kysymykseen?
 
Eikä saa unohtaa Hemohessiä!!!

Ihan hyviä ehdotuksia, mutta kuulostaa vaivalloiselta. Ja miksi vaivautua. Saa ne keikat soitettua ilman hymyäkin. Eikä ainakaan vielä ole kukaan sen takia jättänyt keikkapalkkaa maksamatta. Vaikka ei niitä säästyneitä hymyjä toisaalta hautaankaan saa mukaan. Omalla kohdallani olen huomannut, että hymyilen takaisin, jos joku hymyilee minulle(toki vain biisien välissä) - aloitteen tekijäksi ei minusta tuohon hymyilyhommaan kuitenkaan ole...
 
Jäärä: Ehkä hymyilyyn tarvittavat lihakset olivat juntturassa? Suosittelen ensihätään hierontaa ko. lihaksille, jotta paikat saadaan auki ja rennoiksi. Tämän jälkeen tulisi aloittaa ankara intervalliharjoittelu proteiinilisineen jne. Muista rittävä palautuminen treenin välillä. Ehkä korkeanpaikan leirikin tulisi kysymykseen?

omarklah: Ihan hyviä ehdotuksia, mutta kuulostaa vaivalloiselta. Ja miksi vaivautua. Saa ne keikat soitettua ilman hymyäkin. Eikä ainakaan vielä ole kukaan sen takia jättänyt keikkapalkkaa maksamatta. Vaikka ei niitä säästyneitä hymyjä toisaalta hautaankaan saa mukaan. Omalla kohdallani olen huomannut, että hymyilen takaisin, jos joku hymyilee minulle(toki vain biisien välissä) - aloitteen tekijäksi ei minusta tuohon hymyilyhommaan kuitenkaan ole...
 
Me ollaankin palkattu keikoille salin perälle bändin oma esihymyilijä. Se helpottaa paljon hymyilyn suoritusta soittotilantessa kun joku ns. hymyilee eteen.

Entäs jos nauraa?
Parasta on kun sattuu jokin tahaton juttu/ kömmähdys.
Tuli mieleen sellanen juttu kun, solistimme (nainen) spiikkasi:
"Seuraavaksi sitten tangoa ja valkovuodot.."
Ööööh, hetkinen.. sitten etummaisessa pöydässä oleva naisihminen hörähti nauramaan kuuluvalla äänellä, no tietenkin minä myös nauroin jo mahakippurassa, solistimme vaikean näköisenä.. ja koko biisinajan oli vaikeuksi keskittyä.. loppuillan aina välillä se tuli mieleen..hymyilytti vielä useinkin jälkeenpäin, oli se tilanne.. :D

Kannattaa muistaa, että myös pieru naurattaa aina. Kerran hiivin laulavan bassotaiteilijan taakse Elainen intron aikana ja latasin ruskean sävelen hänen korvaansa iPhonen pierusovelluksesta. Kyllä siinä itseäkin nauratti, kun kaverin piti laulaa, eikä pokka pitänyt yhtään koko biisin aikana. Oi jospa olis tanssikansa tiennyt, mikä soittomiehiä huvitti...

Se voi olla soittajan keskittymis-ilme, josta joku vetää johtopäätöksen että nyt ei soittaja hymyile koko rahan edestä maksavalle asiakkaalle ja pelimannin elättäjälle. Mun mielestä mikään ei ole ärsyttävämpää kuin teennäinen imagohymy. Mieluummin naama peruslukemilla, mutta aidosti.

Rämppy: Se voi olla soittajan keskittymis-ilme, josta joku vetää johtopäätöksen että nyt ei soittaja hymyile koko rahan edestä maksavalle asiakkaalle ja pelimannin elättäjälle. Mun mielestä mikään ei ole ärsyttävämpää kuin teennäinen imagohymy. Mieluummin naama peruslukemilla, mutta aidosti.
 
Mieluummin joo keskittynyt ilme, kuin joku helvetin ääliömäisen tekopirteä ja limainen mukahymy. Kyllä sen hyvän fiiliksen näkee muustakin kuin pelkästä suun asennosta.
Harvapa humpanrytkyttäjä siellä lattiallakaan hymyilee. Enemmän se taitaa olla sitä "olen keskittynyt tähän touhuun ja naama on peruslukemilla ja suomalaiseen tapaan näytän siis vihaiselta ja vittuuntuneelta" Varsinkaan lähiotetansseissa ei paljon hymyä ja flirttiä (tanssiasennosta luonnollisesti johtuen) kasvoilla näy. Nämä kädenalikotkotukset on sitten erikseen.
 
Monasti kyllä ihan naurattaa kun varsinkin pariskunnat ovat kokoillan niin vakavalla naamalla (sekä seeprakenkäsakki että tavalliset käsilaukku/pikkutakkiparit) että tuntuu että voisi kai sitä kotonakin mököttää?

HuNppabeibi: Mieluummin joo keskittynyt ilme, kuin joku helvetin ääliömäisen tekopirteä ja limainen mukahymy. Kyllä sen hyvän fiiliksen näkee muustakin kuin pelkästä suun asennosta.
Harvapa humpanrytkyttäjä siellä lattiallakaan hymyilee. Enemmän se taitaa olla sitä "olen keskittynyt tähän touhuun ja naama on peruslukemilla ja suomalaiseen tapaan näytän siis vihaiselta ja vittuuntuneelta" Varsinkaan lähiotetansseissa ei paljon hymyä ja flirttiä (tanssiasennosta luonnollisesti johtuen) kasvoilla näy. Nämä kädenalikotkotukset on sitten erikseen.
 
Silloinkin orkan pojat hieman hymyilivät:
 
Täällä meillä päin tunnetaan vieläkin hanuristi Aappo keskittymistaidon mestarina. Kaikki kunnia hänelle. Hänen kopioidessaan van Dammea oli haudanvaka varpaillaan seisominen eräs hänen aivokapasiteettinsa superkäytön tunnusmerkki. No. Joskus se tavalliseen soitanta-asentoon laskeutuminen saattoi olla hieman hakusessa ja siitäkös bändin jätkät riemuitsivat ainakin seuraavaan kahvitaukoon saakka.

...Monasti kyllä ihan naurattaa kun varsinkin pariskunnat ovat kokoillan niin vakavalla naamalla (sekä seeprakenkäsakki että tavalliset käsilaukku/pikkutakkiparit) että tuntuu että voisi kai sitä kotonakin mököttää?
 
Tätä juuri tarkoitin sillä, että hymyilen, jos joku ensin hymyilee minulle. Ja tähän hymiö.